Kaksi viikkoa

Nyt on tullut kuluneeksi kaksi viikkoa pääsykokeesta. Olo on ollut viime aikoina jokseenkin tyhjä ja uuvahtanut. En ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa. Pääsykoe meni kohtuullisesti siihen nähden miten ehdin valmistautua kevään kuluessa. Tietoa opiskelemaan pääsystä on turha odottaa ja siinä mielessä mitään jännitettä ei ole. Nyt päässä on lähinnä pyörineet ajatukset, että haenko ensi vuonna, mikä musta tulee isona.. Parin viikon päästä mulle tulee mittariin kolmekymppiä ja kai mulla on senkin puolesta nyt jonkinlainen kriisi menossa. Kesälomaa kyllä odotan, niin saa ehkä hieman nollata kaikkea.

Tärkeimpään asiaan kuitenkin: Pääsykokeen tuloksesta riippumatta ja omasta painistani huolimatta haluan kiittää MAFY- valmennusta ja opiskeluvalmentajaani Santeria. Sain paljon korvaamatonta apua ja neuvoja!

Kirjoittelen taas, kun saan hieman asioita jäsenneltyä ja päätettyä mitä tulen tekemään.

Mukavaa alkanutta kesää kaikille!

-H-

2/412

Päivityksissä on ollut taukoa ja on ollut jokseenkin helpompaa pitää matalaa profiilia ja olla hiljaa, vaikka toisaalta olisikin paljon sanottavaa. Pääsykokeet on kahden päivän kuluttua ja fiilikset on viime aikoina heitelleet laidasta laitaan. Pahimpina hetkinä olen ollut varma etten halua olla lääketieteen enkä terveydenhuollon kanssa missään tekemisissä, en hoitajana enkä myöskään lääkärinä. Hanskojen lyöminen tiskiin olisi helppoa, mutta ei. Mä en osaa luovuttaa, en vielä. ¨


Kulunut vuosi kaikkinensa on ollut jokseenkin epämääräistä mössöä. Olen yrittänyt revetä liian moneen suuntaan. Olen turhautunut ja hieman kiukkuinen itselleni etten ole pystynyt lukemisen kanssa siihen mihin olisin halunnut. Enkä tiedä onko oikein edes käyttää syynä sitä, että meillä eletään vauva-arkea ja käyn töissä.


On samaan aikaan helpottavaa, että pääsykoe on ihan just ohi, mutta samaan aikaan pelottavaa todeta että tää jatkuu. Epätietoisuuden tunne siitä, että onko musta ikinä läpäisemään pääsykoetta ja mitäs sitten teen?


Torstaina Mafy-valmennuksen opiskeluvalmentaja soitti viimeisen kerran ja toivotti kovasti tsemppiä, ja kannusti jatkamaan projektia mikäli nyt (kun ei) ota onnistuakseen. Sovittiin, että ilmoittelen sitten kun olen kouluttautumassa hänen kollegakseen ;)


Tsemppiä viime metreille ja hyvää alkanutta viikkoa!

-H-

16/412 Ai oli vappu?

Me ajeltiin tänään appivanhempien luota ostamaan esikoiselle uusi turvaistuin. Siinä ajellessa katseltiin vappua juhlivaa kansaa ylioppilaslakeissaan ja opiskeluhaalareissaan. Mietittiin, että aikalailla on elämä opiskeluvuosista muuttunut. Enää ei olla rellestämässä eikä edes jaksaisi, vaikka joskus mahdollisuus tarjoutuisikin. Samalla tuli ajatuksiin se, että jos joskus vielä opiskelijastatuksen itselleen hankkii. Aika hurjalta tuo tuntuisi, ihan kaikkinensa. 

Nyt täällä Pohjois-Karjalassa ollessamme en ole lukenut yhtään eli tässä on nyt muutama ”huili” päivä ollut. Kotiin tullessa taas pitää päästä lukemisen rytmistä kiinni. Mafynetin tabletti odottaa lataustaan ja vielä kertaalleen Mafyvalmennuksen valmentajakin ehtii ennen pääsykoetta soitella. 

Nyt unille, ja huomenna aamusta lähdetään ajelemaan kotiin! 

-H-

17/412 Vähän kaikenlaista

Niin on taas edellisestä blogin päivityksestä vierähtänyt tovi aikaa. Täytyy sanoa, että aika tuntuu menevän ihan siivillä. Enää yli pari viikkoa pääsykokeeseen. 

No mitäs sitä on tullut tehtyä? Vähän kaikenlaista. On käyty töissä, on huolehdittu perhe-elämästä kaikessa kirjossaan, on luettu ja laskettu Mafynetin avulla. Kaikkea kuitenkin liian vähän. Tämä sama fiilis on varmasti monella. Aika tuntuu loppuvan kesken ja on asioita, joiden pitäisi olla hallussa, mutta eivät ole. 

Lukeminen ja tarpeeksi lukeminen on hieman sellainen  häilyvä käsite, sillä mikä kenellekin sitten riittää. En tiedä onko jokin defenssi tai muutoin selittelyn makua, mutta tuntuu muu elämä vaan painavan niin kovaa päälle ettei paukut aina riitä. 

Eilen vietettiin läheisemme hautajaisia ja tajusin kuinka oikeasti on tehtävä asioita, joista haaveilee ja sen lisäksi pidettävä läheisistään ja ihmissuhteistaan hyvää huolta. Toisinaan nämä asiat eivät kulje käsikädessä ja se jos jokin ei ole kovin yksinkertaista. Latteaa ja kliseistä todeta, elämä on. 

-H-

50/412 Yhteishaun loppu lähenee

Lääketieteellisen pääsykokeeseen on aikaa enää 50 päivää. Huomenna on viimeinen päivä yhteishakua klo 15 saakka ja jos vielä on haku tekemättä, niin kannattaa se hoitaa nyt pikimmiten kuntoon. Hakiessa kannattaa muistaa, että ensisijaiseksi laittamasi hakukohde on se, jonka pääsykokeisiin sinun on sitten osallistuttava. Tänä vuonna jaetaan myös ensisijaisuus pisteet.

Talven pimeys alkaa pian taittua ja useammalla pääsykokeeseen valmistautuneella on takanaan varmasti raskas talvi. Osa on opiskellut täysin itsenäisesti, toiset käyvät valmennuskursseilla ja joillakin on käytössään etävalmennus. Tapoja opiskella on monia ja jokaisella on omanlaisensa tie päästä opiskelemaan. Harvat pääsevät sisään ensiyrittämällä, mutta heitäkin on. Toisilla sisäänpääsy vaatii useamman kerran. Jokainen voi kuitenkin pian taputtaa itseään olalle ja todeta, että olen ainakin yrittänyt ja lähtenyt tähän hommaan.

Itselläni on ollut opiskelun apuna Mafy-valmennus ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Harmillista toki on, että elämäntilanteeni ei ole sallinut sellaista paneutumista opiskeluun kuin optimistisesti ajattelin. Tästä ei toki lannistuta ja aion mennä testaamaan tämän hetkisen osaamiseni tason pääsykokeissa.

-H-

64/412 Huomenna se alkaa

Huomenna alkaa yhteishaku ja ilmoittautuminen/haku on käynnissä 14.3-28.3 välillä. Ilmoittautuminen kannattaa tehdä ennemmin aiemmin kuin myöhemmin, ettei vahingossakaan käy niin, että unohtaa ilmoittautua ajoissa. Jos mietit, että kannattaako pääsykokeeseen ilmoittautua jos valmistautuminen ei ole ollut optimaalisinta ja osaamisessa on aukkoja niin yhden kerran kokemuksella voin sanoa, että pääsykokeeseen kannattaa mennä. Tuolloin ainakin pääsykoetilanne käy tutuksi ja pääsee tuoreeltaan näkemään minkälaiset tehtävät tänä vuonna ratkaisevat sen keiden tie lääkikseen vie.

Itselläni tämä viikko on melko poikkeuksellinen. Eilen saavuin Tampereelle ja perjantaina paluu kotiin. Olen täällä työmatkalla ja kasvattamassa osaamistani diabetespotilaiden hoidossa. Olen jo nyt kahdessa päivässä oppinut valtavasti uutta ja saanut eväitä ammatillisen osaamiseni kehittämiseen. Asiaa on mahdottoman paljon ja kaikkea on vaikea sisäistää tässä ajassa, mutta hommia tämänkin osalta on hyvä sitten jatkaa kotona.

Fysiikkaa olen ehtinyt täällä hieman laskemaan, mikä on ollut tosi kiva. On melko luksusta hypätä omasta arjesta hetkeksi toiseen ympäristöön ja saada keskittyä rauhassa. En myöskään valita hotellissa nukkumisesta. Kotiväkeä on toki iso ikävä, mutta on helpottavaa tietää, että anoppi on vaimon apuna viikon eikä näin ollen tarvitse tuntea huonoa omaatuntoakaan kotoa poissaolemisesta.

Nyt nukkumaan, että huomenna taas jaksaa keskittyä uuden oppimiseen ja vanhan tiedon syventämiseen! Tsemppiä siskot ja veljet, 9 viikkoa pääsykokeeseen!

-H- 

77/412 Imurointia iltasella

Useinkaan erinäisten tapahtumien lähestyminen ei tunnu hyvältä jos tapahtumaan ei ole valmistautunut sen vaatimalla tavalla. Ei ole varma olo mennä  esimerkiksi pääsykokeeseen jos tietää, että valmistautuminen ei ole ollu sitä mitä pitäisi. Nyt ei onneksi ole vielä pääsykoe edessä, mutta lauanataina on meidän juniorin ristiäiset ja lähes kaikki tekemättä! Ristiäiset pidetään meillä kotona ja ihan vaan perheen kesken, että sinällään paineita ei tarvitsisi ottaa. Vähän otetaan silti.

Kun on herännyt 5.40 ja tehnyt päivän töitä ja jatkaa kotona hommiaan niin, että lopettaa sohvan alustan imuroinnin ja mattojen tuuletuksen kymmeneltä, niin vähemmälläkin järjellä voi todeta ettei tässä kai ole järjen hiventä. Tosin tuntuu ettei viime aikoina monessa muussakaan mun touhussa ole ollut, heh. 

Imuroidessani ehdin miettiä kaikenlaista. Sinällään positiivista, että korvien välissä jotain liikkui. Mietin esimerkiksi sitä, että milläköhän ihmeellä sitä tulisi toimeen jos joskus opiskelemaan pääsisi, kun ei olisi enää samanlaisia tuloja kuin nyt työelämässä ollessa. Meillä esimerkiksi oli tässä vähän huonoa tuuria ja meidän pyykinpesukone hajosi. Viime viikolla sitten tuli uusi pesukone ja uudistimme samalla koko pesitornin. No eilen sitten hajosi astianpesukone ja uusi kone tullaan asentamaan perjantaina. Koko lystiin upposi kolmatta tonnia rahaa. Eikä meillä mitään ylimääräistä ole nytkään ja jatkuvasti saa miettiä kuinka järkevästi talouttaan hoitaisi. Miettiessäni aiempaa opiskeluaikaani niin melko pienellä sitä oli silloin selvittävä. Tosin.. Jos pääsen joskus opiskelemaan niin kyllähän se sitä tarkoittaisi, että omistusasunnosta olisi melkein luovuttava ja vaihdettava yli 90 neliön kämppä johonkin hieman pienempään ja saattaisi kaupunkikin vaihtua. Turha kai tätäkään on nyt miettiä.. kunhan nyt vaan taas ajatus juoksee. 

Nyt otan hetkeksi vielä Mafyn tabletin käsiini ja luen hetken bilsaa, niin eiköhän kohta jo nukutakin. Täytyy muuten sanoa, että tuo tabletti on siitä näppärä, että sitä on helppo kuljettaa mukana jos vaikka reissun päällä on tai kirjastoon, kahvilaan tai muualle menee lukemaan. Kaikki materiaali on siinä saatavilla, eikä tarvitse esimerkiksi useampana kirjaa pitää mukanaan. 

-H-

79/412 Kun väsymys valtaa

Viimeiseen viikkoon en ole lukenut minuuttiakaan. Yksinkertaisesti en ole ehtinyt enkä jaksanut. Olenko tuntenut huono omaatuntoa ja huonommuutta? Kyllä. Tunne siitä, että pitäsi handlata tämä kaikki on valtava. Miksi minä en pysty jos joku muu pystyy? Järjellä ajateltuna asian miettiminen on kuitenkin turhaa, sillä tämä on mun elämä ja mun voimavarat, eikä omaa tilannetta toisiin vertaamalla mitään voita. Ehkä on myös sallittua väsähtää, kun valvoo pienen vauvan vuoksi, käy arkisin kahdeksan tuntia  töissä, osallistuu perheen arkisiin askareisiin ja on paikalla joskaan ei aina ihan läsnä. Toisinaan väsymys on ollut niin valtaisa ettei päässä liiku mitään. Esimerkiksi puolison pyynnöt jonkin asian x suorittamiselle rekisteröityy jonnekin kauas ja toimintakeskus on täysin lamaantuneena, eikä mitään tapahdu kunnes hän havahduttaa minut koomasta toistamalla pyyntönsä. Muistutankin tällä hetkellä lähinnä ameebaa.

Mafyvalmentajani kanssa olemme keskustelleet siitä, että vaikka nyt aika ei ole onnistumiselle kaikista otollisin niin kaikki jo tehty työ ja työ mitä tulen tekemään on aina asiassa eteenpäin. Luovuttaa en edelleenkään aio. Mafynetti on enemmän kuin pelkkä sovellus, joka auttaa oppimaan asioita. Siellä takana on ihmisiä, jotka haluavat auttaa muita ja todella ovat omistautuneita asialleen. Meillä on ollut oman valmentajani kanssa hyviä keskusteluita, kun olemme parin viikon välein soitelleet, että kuinka minulla menee. Hän on myös antanut hyvää perspektiiviä asioihin, kun tuntuu että itse menen prosessointini kanssa solmuun.

Toivon, että teillä muilla pääsykokeisiin valmistautuvilla on elämä hieman pirteämpää! Onneksi sentään eletään kevättä ja aurinko paistaa, se pitää mielenkin virkeämpänä kuin pimeän aikaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja tsemppiä! 

-H- 

96/412 Arvonnan voittaja

Yhteistyössä Alvar Carton kanssa järjestetyn arvonnan voittaja on selvillä. Oli mukava, että teitä osallistujia oli noinkin monta, kiitos kaikille! Tällä kertaa arpaonni suosi Sirkkulia, jonka toiveena oli karttajuliste Lontoosta tai Pariisista, onnea voittajalle!

Hyvää viikonloppua kaikille! 

-H-

99/412 Alle 100 päivää

Enää alle sata päivää pääsykokeisiin. Kysyn vaan, että mihin tämä aika on mennyt?! Tuntuu, että ihan äskettäin tein päätöksen siitä, että lähden tälle tielle. Tie kohti pääsykokeita on ollut kuoppainen ja vieläkin hetkittäin tulee fiiliksiä, että ei tästä mitään tule. Aikaa ja energiaa tuntuu olevan aivan liian vähän. Luultavasti riittämättömyyden tunne kalvaa useampaa muutakin pääsykokeeseen valmistautuvaa. En siis siinä mielessä usko olevani poikkeus ja se helpottaa, kun tietää ettei ole ajatustensa kanssa yksin.

Meidän perheen juoniori on tänään kolme viikkoa vanha ja eilen olisi ollut hänen virallinen laskettuaikansa. Ikääntymisensä kunniaksi tyttö kiskaisi yöllä kolme ja puoli tuntia unta palloon, joka on tähän saakka hänen yöllinen ennätyksensä. Aamulla 7.30 mun herätyskello soi eikä mulla ollut kyllä pienintäkään havaintoa sen soimisesta. Heräsin vasta hetkeä myöhemmin esikoisen kavutessa kainalooni. Väsytti niin paljon, että olisin voinut vain jäädä siiden määrittämättömäksi ajaksi. Ylös piti kuitenkin nousta, että ehdittiin ajoissa kerhoon. Hieman kauhulla odotan huomisaamua, kun tämä äippä palaa "isyyslomalta" takaisin töihin. Kuinka sitä jaksaa herätä kuudelta ja olla kasilta skarppina töissä?! Hieman myös jännittää vaimon puolesta, että miten arki kotona lähtee rullaamaan. En toki epäile etteivätkö pärjäisi, mutta ei se helppoa ole kun toinen on tissitakianen ja toinen uhmakas kolme vee.

Pikku-H sai työntää siskoa matkalla kerhosta kotiin

Nyt on ensimmäistä kertaa lasten yhteiselon aikana hetki, kun molemmat nukkuvat samanaikaisesti päivällä, tää on luksusta! Nyt mä pistän koneen sivuun ja alan tekemään kemian tehtäviä Mafynetillä kun siihen on täydellinen rauha.

-H- 

PS. Alvar Carto - arvonta on käynnissä vielä perjantaihin asti. Käyhän osallistumassa jollet vielä ole mukana! Ohjeet osallistumisesta ja arvonnasta löydät tästä.

103/412 Alvar Carto

Muutamia viikkoja sitten sain yhteydenoton yhteistyötä ajatellen Alvar Carto - yritykseltä. Alvar Carton tarjoaman palvelun avulla pystyt suunnittelemaan ja tilaamaan uniikkeja karttajulisteita mistä tahansa maapallolta. Kartan avulla voi halutessaan ikuistaa muistoja, merkityksellisiä paikkoja tai kohtaamisia. Kartat ovat laadukkaita ja ne tulostetaan Suomessa.

Sain suunnitella oman, uniikin karttajulisteeni ja eilen se saapui postitse. Se on hieno! Halusin julisteen nykyisestä kotikaupungistamme Järvenpäästä,  koska täällä meistä tuli perhe.

Oman julisteeni tilasin koossa 70x100cm

Nyt myös sinulla on mahdollisuus saada itsellesi oma karttajuliste! Näin viikonlopun kunniaksi järjestän arvonnan, jonka palkintona on karttajuliste. Juliste on arvoltaan 39-69€ julisteen koosta riippuen ja arvonnan voittaja saa suunnitella siitä itselleen mieleisen. Arvontaan osallistut kertomalla kommenttikenttään mistä kaupungista tahtoisit julisteen ja miksi kyseinen kaupunki on sinulle merkityksellinen. Liitä vastaukseesi sähköpostiosoitteesi tai mikäli, et halua sähköpostiosoitettasi julkisesti kommenttikenttään laittaa niin sen voi nimimerkkiin liitettynä lähettää myös osoitteeseen kununelmastatuleetotta@gmail.com. Arvontaan voit osallistua 9.2 klo 18 saakka, jonka jälkeen suoritan arvonnan. Voittajan nimen/nimimerkin ilmoitan täällä blogissa ja lisäksi lähetän tiedon voittajalle sähköpostitse.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

-H- 

105/412 Mafynetin käyrä

Mafynetti sisältää edistymisen seurannan, joka näyttäää viikkotyötunnit ja sen mille tasolle tekemisessä on päästy mikäli töitä on tehty mahdollisimman optimaalisesti. Esimerkiksi fysiikan osalta osaaminen on kuvattu niin, että ensimmäisellä "portaalla" on oppimäärämän tärkeimmät asiat, seuraavalla tärkeimmät asiat ja laskurutiinia, seuraavalla koko oppimäärä ja laskurutiinia, viimeisellä portaalla koko oppimäärä ja erinomainen laskurutiini. Itse olen saavuttanut fysiikassa oppimäärän tärkeimmät asiat "portaan" ja kemiassa olen saavuttamassa koko oppimäärää. Biologian lukemisen aloitin nyt Mafynetin avulla vasta vuoden vaihteessa, joten sen kanssa perässä tullaan muihin aineisiin nähden. Etuna itselläni on toki se, että biologia on entuudestaan minulle se vahvin ja mielekkäin aine.

Edistymiskäyrää en jatkuvastai seuraa, sillä tällä hetkellä tässä elämäntilanteessa on tärkeää ainoastaan se, että mahdollisuuksieni mukaan kartutan omaa osaamistani. Toisinaan sitä tulee kuitenkin vilkaistua ja hieman epätoivokin saattaa mieleen hiipiä, kun tuntuu ettei tarvittavaa osaamista kykene mitenkään saavuttamaan.  Vastapainoksi taas on päiviä jolloin töitä on saanut tehtyä enemmän ja käyrällä tapahtuu jotakin kehitystä, ja se taas antaa pientä toivon kipinää jatkaa projektia.

Miten meillä kotona sitten muutoin menee? Vauva on nyt 15 päivää vanha ja esikoisen kanssa on ollut muutama hieman helpompi päivä, joten ehkä pahimmasta "shokista" uuden tulokkaan suhteen alamme päästä yli. Yöunet meillä on hyvin katkonaisia, kuten varmaan monessa muussakin vauvaperheessä. Vauva tahtoisi kovasti valvoa yöllä ja nukkua päivällä, mitään rytmiä kun noin pienellä ihmistaimella ei ole. Aika sitten näyttää millaiseksi tämä meidän nukkuminen täällä muotoutuu. Tuntuu, että tämän hetkinen väsymys tekee mun ajatuksen juoksun hieman puuromaiseksi ja toimeen tarttuminen kaiken suhteen on hieman hidasta. Kaikki mahdollinen sympatiani niille vanhemmille, jotka valvovat koliikkivauvojen kanssa tai muutoin pitkällisesti, ei ole helppoa se!

Nyt mä lähden ihmettelemään tämän iltaista tissi-syli-tissi-syli-vaipanvaihto- tissi-syli-torkahdus-tissi-syli-tissi-syli- vaipanvaihto- tissi.. - rallia! Hyvää yötä!

-H- 

111/412 Kolmesta tuli neljä

Yhdeksän päivää sitten meidän perheen pienimmäinen näki päivänvalon ja kolmesta tuli neljä. Pienokaisemme otti kolmen viikon varaslähdön laskettua aikaa ajatellen, joka olisi ollut vasta helmikuun alussa. Synnytys meni hienosti ja tyttö on terve. Olo on onnellinen, joskin väsynyt. Kotiin pääsimme sairaalasta viikko sitten, joten tässä on nyt sitten totuteltu uudenlaiseen tilanteeseen kaikkien osalta. Vauva on ollut helppo ja varsin tyytyväinen, jos niin voi sanoa. Odotetun siskon saapuminen on kuitenkin ollut meidän kolme vuotiaalle yllättäen ja yllättävän raskasta. Tässä on vanhempana jopa hieman hämillään, kun tuntuu ettei mikään annettu huomio tunnu riittävän. Kaiketi tilanne tässä kuitenkin tasaantuu, kun aikaa kuluu.

Ei varmastikaan tule kenellekään suurena yllätyksenä, etten nyt ole lukenut lainkaan. Juuri äsken juttelin puhelimessa Mafy-valmentajani kanssa ja päivitin kuulumisia. Keskustelimme tilanteen ainutlaatuisuudesta ja mulla on ihan hyvä fiilis kaikesta juuri nyt. Toki koitan taas päästä lukemisen makuun, kun tämä arjen säätö tässä helpottaa. Mafyvalmennuksen ensimmäinen harjoituskoe oli nyt lauantaina 20.1 ja seuraava on 3.2. Ensimmäisessä en siis ollut ja jätän nyt vielä ainakin tämän toisenkin väliin. Käytän sen ajan ennemmin lukemiseen. Harjoituskokeita, kun on kaiken kaikkiaan kuitenkin kahdeksan tässä kevään aikana.  Omasta mielestä tuntuu myös helpottavalta se, että ehdin hieman enemmän kartoittaa osaamistani ennen yhdenkään kokeen tekemistä.

Nyt adoptiopapereiden skannaukseen, sillä meillä on vielä sellainenkin prosessi edessä, jotta minusta tulee uudenkin tulokkaan juridinen vanhempi. Mukavaa loppu viikkoa kaikille ja pääsykokeisiin lukijoille tsemppiä!

-H-

136/412 Vuoden viimeinen

Nyt olisi vuoden viimeisen blogipäivityksen aika. Tätä ennen blogi on päivittynyt 90 kertaa, saadensa alkunsa päähänpistosta huhtikuussa. Tätä ennen oli kypsynyt ajatus lääketieteelliseen pyrkimisestä, jota kohti vieläkin tavoittelen.

Kulunut vuosi on jälleen ollut omalla tavallaan ainutkertainen niinkuin jokainen tätäkin ennen eletty. Toukokuussa saimme tietää perheemme odotetusta tulokkaasta, kesällä olimme ensimmäistä kertaa perheenä ulkomailla ja vaihdoin muunmuassa työpaikkaa. Isoja asioita on tapahtunut pienten arkisten sattumusten ohella. Iloa, surua ja hammasten kiristystä kaikissa sateenkaaren väreissä on meidän perheessä maalailtu. Kiitollinen on se sana, jolla voisin kuvata tämän hetkistä fiilistä.

Innolla odotan mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan ja aion ottaa sen vastaan positiivisin tunnelmin!
Kiitos läheisilleni, perheelle ja ystäville kaikesta mahdollisesta tuesta ja tsemppauksesta! Kiitos teille kaikille blogiani lukeneille ja kommentoineille! Kiitos MAFY-valmennus!

Hyvää uutta vuotta 2018! 

-H-

139/412 Terkkuja lomalta

Taas on hetki vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Tuntuu et aika rullaa hurjaa vauhtia eteenpäin ja pääsykoekin alkaa olla pelottavan lähellä. Lähellä alkaa olla myös perheemme tulokkaan syntymä. Viisi viikkoa laskettuunaikaan. Pikku-H odottaa siskoa erittäin innokkaasti ja on ihana kuunnella, kun hän vähän väliä puheissaan mainitsee vauvan ja maalailee tulevaisuuden suunnitelmiaan isosiskona.

Nyt olen lukemisesta pitänyt joululomaa ja töistäkin on vapaata, palaan töihin 2.1. Tällä hetkellä olemme perheen kanssa Pohjois-Karjalassa appivanhempien luona. Itseasiassa istun parhaillaan autossa. Olemme matkalla Kolille appiukon ja vaimon siskon kanssa lumikenkäilemään. Joulusyömisten jälkeen liikkuminen tuntuu lähinnä helpotukselta. Eilen olin ladun varressa avustavana liikkujana, kun Pikku-H oli elämänsä ensimmäistä kertaa hiihtämässä ja testasi joululahjaksi saamiaan suksia. Taitaa olla hiihtäminen verissä, kun lähti heti sujumaan oikein hienosti. Ajateltiin et vartti riittää ekalla kerralla, mutta hommassa vierähtikin yli tunti. 

Lukeminen jatkuu taas, kun palaamme kotiin ja tarkoitus olisi suunnata kohti etelää huomen aamulla. Mafy-valmentajani kanssa otimme nyt suunnitelmaksi aloittaa myös biologian lukemisen fysiikan ja kemian lisäksi. Seuraavan kerran soittelemme kuulumisia loppiaisen jälkeen. Täytyy sanoa, että valmennus on poistanut itseltä turhaa stressiä ja prosenssointia. Valmentaja pystyy seuraamaan etenemistä etänä ja katsomaan missä mennään, jolloin hän jo soittaessa tietää mitä edellisen soiton jälkeen on tehty tai oltu tekemättä. Varsin näppärää etten sanoisi. 

Mutta nyt auto parkkiin ja lumikengät jalkaan! Kivaa päivää kaikille :) 

-H- 

167/412 Apu

En ole koskaan elämässäni ollut kovin hyvä ottamaan apua vastaan, vaikka sitä mielelläni annan toisille.  Eteenpäin olen mennyt mentaliteetilla "kyllä minä pärjään, ei mua tarvitse auttaa".  Olen kuitenkin vähitellen oppinut myöntämään, että toisten tarjoaman avun voi ottaa vastaan eikä se ole mitenkään kamalaa jopa pyytää tai järjestää sitä.

Konkreettista apua mitä tällä hetkellä saan on Mafyn valmennus, joka auttaa minua pääsykoevalmistautumisessa. Säännölliset soitot ja tsekkaukset olen kokenut hyväksi. Olen saanut hyviä ohjeita siitä kuinka projektissa edetä ja purkaa hieman tuntojani. Viimeisen parin viikon aikana on ollut ihan hyvä flow kaiken kaikkiaan. Lukeminen rullaa mukavasti, vaikka töissä on rankempaa kuin aikoihin ja kotonakin omat juttunsa.

Uuusimpana arkisena apuna meillä on lapsenvahti.  Hän kävi meillä eilen ensimmäisen kerran. Lapsenvahdin kanssa on alustavasti sovittu kerran viikossa 1-2 tunnin aika, jolloin minä voin lukea ja vaimo saa hetken omaa aikaa. Oman pienen hengähdyshetken merkitys varmasti entisestään korostuu nyt, kun pikku-H  nyt jää vaimon kanssa kotiin. Tänään oli viimeinen päiväkotipäivä ja pikku-H viettää nyt sitten yhdessä vaimon kanssa "äitiyslomaa". Vaimo on ollut sairaslomalla jo hetken raskaudenaikaisten vaivojen vuoksi. Liitoskivut ja selkävaivat tekevät liikkumisesta vaikeaa ja rasitus provosoi supistuksia. Laskettuunaikaan on vielä 9 viikkoa jäljellä, joten hetki pitäisi vielä jaksaa.

Osaatko Sinä ottaa apua vastaan ja millaista apua olet pääsykoevalmennusta ajatellen saanut?

-H-

173/412 Black friday

Niin se taas yksi viikko lähenee loppuaan ja tänään vietetään mustaa perjantaita. Toivottavasti se ei ole ollut ihmisille muutoin musta kuin alennuksin mitä joka tuutista toitotetaan. Itselleni perjantai on ollut varsin valoisa sillä perjantai on päivä jolloin alkaa muutaman päivän hengähdys arkisesta aherruksesta töissä ja treenien muodossa. Tätä päivää olen odottanut maanantaista saakka 😉

Huomenna Santeri Mafylta soittelee ja käydään läpi mitä parin viikon aikana on lukemisen suhteen tapahtunut. Odotan Santerin soittoa sillä olen jotenkin onnistunut selättämään henkisen mörköni pääsykokeen suhteen. Toki stressiä lukemisesta on, mutta en pelkää epäonnistumista enää. Jos ei ensi kerralla pääsykokeessa natsaa niin sitten natsaa toisella kerralla. Teen nyt sen mitä pystyn ja enempää ei voi.  Juuri tuossa katsastin Mafynetin laskuria viikkotunneista ja viimeisen kolmen viikon saldona tällä hetkellä on 31 tuntia opiskelua. Fysiikkaa 19 tuntia ja kemiaa 12 tuntia. Jotkut valmistautuvista tekevät varmasti samoja tuntimääriä viikko tasolla ja reippaasti ylikin, mutta tälläisiin lukemiin olen omassa arjessani kyennyt. Antaa ehkä jollekin samassa tilanteessa olevalle hieman perspektiiviä kuitenkin.

Hyvää viikoloppua kaikille ja jaksamista lukemiseen! 

-H-

197/412 Väsyttää

Kuten otsikko kertoo, niin väsymys taitaa olla nyt se päällimmäinen tunne mikä täällä vallitsee. Päivät on aamusta iltaan yhtä lentämistä ja suorittamista tehtävästä toiseen. Aamulla treeni, sitten töitä, töistä kotiin ja kotona omat juttunsa, sitten lukemista ja laskemista. Kun pään illalla vihdoin lyö tyynyyn ei unta todellakaan tarvitse odotella ja viimeisenä toiveena on ettei aamu tulisi liian äkkiä. Silti en osaa höllätä. En halua luopua treeneistä enkä halua luopua pääsykoe valmistautumisesta. Työtä ja perhettä en luonnollisestikaan voi enkä haluakaan välttää. Tää combo vaan on aika hurja, se mun on myönnettävä. Sana luovuttaminen ei kuitenkaan kuulu mun sanavarastoon. Mua vaan on alkanu pelottaa se, että oonko mä toukokuun koittaessa ihan ihmisraunio. Järjellä tajuaa, ettei siinä tapauksessa musta ole kauheasti yhtään mihinkään jos niin käy. Vielä kuitenkin jaksaa, jaksaa!

Mun Mafy-valmentaja Santeri on tsempannut mua ja antanu realistista näkemystä tähän kaaokseen.  Koen, että se on ihan hyvä, kun on joku joka tietää mitä on meneillään, mitä tapahtuu ja antaa kuitenkin täysin ulkopuolisen näkemyksen tästä kaikesta. Ollaankin puhuttu, että realismin nimessä tähän on suhtauduttava mahdollisesti pidempänä projektina kun alunperin on ajateltu. Sitä mun pitää nyt itseni kanssa työstää, vielä ihan en ole siihen taipunut. En sitten tiedä onko se silkkaa mun tyhmyyttä vai mitä lie.

Nyt kuitenkin iltapalalle ja sitten nukkumaan! Huomenna, kun taas odottaa aamulla treeni ja sitten töitä 7.45-18.15, kun ilta pistellään influenssarokotteita ihan urakalla.  Lukeminen jää huomenna väliin, mutta torstaina paikataan sitä sitten taas.

Tsemppiä ihan älyttömästi kaikille pääsykokeisiin valmistautuville, toivottavasti teillä on hieman iisimpää, kun mitä täällä! Ja anteeksi kommentin jättäneille, että mun vastaukset on viipynyt. Korjaan asian ja haluan sanoa, että arvostan jokaista kommenttia todella! Kiitos!

-H- 

206/412 Päivitystä eetteriin

Viimeisimmästä päivityksestä on taas vierähtänyt hetki. On ollut paljon kaikenlaista mielenpäällä ja hieman väsymyskin on painanut. Vauvan suhteen saatiin toistaiseksi huokaista helpotuksesta, kun Sikiölääketieteen keskuksella Helsingissä kaksi erikoislääkäriä vauvan tutki eivätkä he löytäneet epäillystä rakennepoikkeamasta minkäänlaisia merkkejä. Monenlaisia fiiliksiä ehdittiin ennen tätä tietoa ja tämän jälkeenkin käydä lävitse. Kasvatti taas tämäkin kokemus meitä ihmisinä, vanhempina ja hieman myös itseäni ammatillisesta näkökulmasta ajatellen . Oli nimittäin erikoista, että ensimmäinen ultrannut lääkäri oli niin varma löydöksestään ja maalaili meille uhkakuvia tulevasta. Toki sellaisen ammatillisen innostuksen ymmärrän tietyllä tavalla, mutta hieman varovaisuutta voisi kuitenkin ilmaisussa olla. Kaikki kuitenkin siis tällä tiedolla hyvin ja hyvä niin.

Meidän perheessä on tällä viikolla vietetty syyslomaa. Itse olin torstain ja perjantain töissä, mutta alku viikon palkattomalla vapaalla. Kolme päivää tuli tehtyä kovasti töitä Mafynetin parissa lukien ja laskien fysiikkaa sekä kemiaa. Sai kunnolla keskittyä, kun ei tarvinnut töiden ja muun ohella tehdä hommia. Täytyy kyllä sanoa, että etenemiseni tuntuu tuskallisen hitaalta. Opiskeluvalmennuksen ohjeen mukaan kuitenkin olen edennyt ja etenen siinä tahdissa, kun pystyn ja niin, että varmasti opiskeltu asia on tullut ymmärretyksi. Olen kokenut valmennuksen hyväksi, sillä saan kertoa omista fiiliksistäni ja minua tsempataan eteenpäin. Saa sellaista realistista näkemystä asiaan, kun tuntuu välillä että väsyneenä itsellä ajatukset on hieman kohtuuttoman oloisia.

Marraskuun alussa yliopistoiden oli määrä julkaista tieto siitä millainen ensivuoden pääsykoe tulee olemaan. Oulun yliopistolta ilmeisesti hieman lipsahti hakuopas julki etuajassa ja sieltä kävi ilmi, että pääsykoe säilyy täysin ennallaan nelilaskinta myöden. Itselle tämä oli pieni pettymys tietyllä tavalla, koska olisin toivonut materiaalin kaventamista edes hiukan. Näillä kuitenkin mennään ja katsotaan kuinka toukokuussa sitten käy.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)

-H-

223/418 Kuinka meidän raskaus sujuu?

Niin ne viikot ovat raskaudenkin osalta ovat vierineet eteenpäin.  Heinäkuussa kerroin meidän perheenlisäyksestä. Nyt ollaan raskausviikolla 22+ 3 ja pari viikkoa sitten saimme tietää, että perheeseemme on mitä luultavammin saapumassa toinen tyttölapsi. Tuolloin ultraäänessä selvisi, että lapsen sydämessä on lisälyöntejä ja tämän vuoksi määrättiin kontrolli ultraääni. Meitä tuo tieto lisälyönneistä ei hätkähdyttänyt, koska esikoisellamme oli samanlainen löydös, joka myöhemmin todettiin poistuneeksi ja johtui mitä luultavammin vain sikiön sydämen kehittymättömyydestä.

Kummasti sitä naiivisti ajattelee, ettei kovin ikävät ja raskaat asiat tai onnettomuudet osu omalle kohdalle. Kuvittelee olevansa jotenkin turvassa. Tänään vaimon käydessä kontrolli ultrassa tämä illusio ainakin romuttui. Lapsemme sydän on kunnossa ainakin ultraäänen perusteella, mutta tutkimuksessa selvisi jotakin muuta. Lapsella todettiin olevan suuri nestemäinen kertymä peräsuolen/suoliston alueella ja hyvintodennäköisenä pidetään, että lapsen vaivan nimi on anusatresia. Se on synnynnäinen rakennepoikkeama peräaukon ja peräsuolen alueella ja se luokitellaan Suomessa harvinaiseksi vaivaksi. 65 %:lla potilaista, joilla esiintyy anorektumin häiriö, on myös muita epämuodostumia ja eniten niitä on todettu virtsateissä, selkärangassa, sydämessä ja ruokatorvessa.

Lisää asiasta meille selvinnee ensi viikolla, kun meillä on aika sikiölääketieteen keskukseen Helsinkiin.  Olo on nyt jokseenkin tyhjä, sillä epätietoisuus on suuri. Se mitä tämä tuo tullessaan lapsen terveyttä ja meidän perhettä ajatellen on arvoitus. Tieto lisää tuskaa ja sitähän sairaanhoitaja heti hakee. Alkaa ikäänkuin varautumaan pahimpaan mahdolliseen, vaikka kokonaiskuvaa tilanteesta ei vielä ole ehtinyt piirtymään. Ehkä se on ihan tavanoimainen reaktio. Mutta tämmöstä tänne meille nyt kuuluu ja se mitä on vastassa niin otetaan vastaan ja asioilla on kaiketi aina tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Tämän kaiken keskellä itkuisena vaimo jaksoi minulle sanoa, että älä H luovuta opiskeluhaaveidesi kanssa ainakaan vielä. Pyysi olla huolehtimatta liikaa. Tuo on kai sitä todellista rakkautta 💛

-H-