167/412 Apu

En ole koskaan elämässäni ollut kovin hyvä ottamaan apua vastaan, vaikka sitä mielelläni annan toisille.  Eteenpäin olen mennyt mentaliteetilla "kyllä minä pärjään, ei mua tarvitse auttaa".  Olen kuitenkin vähitellen oppinut myöntämään, että toisten tarjoaman avun voi ottaa vastaan eikä se ole mitenkään kamalaa jopa pyytää tai järjestää sitä.

Konkreettista apua mitä tällä hetkellä saan on Mafyn valmennus, joka auttaa minua pääsykoevalmistautumisessa. Säännölliset soitot ja tsekkaukset olen kokenut hyväksi. Olen saanut hyviä ohjeita siitä kuinka projektissa edetä ja purkaa hieman tuntojani. Viimeisen parin viikon aikana on ollut ihan hyvä flow kaiken kaikkiaan. Lukeminen rullaa mukavasti, vaikka töissä on rankempaa kuin aikoihin ja kotonakin omat juttunsa.

Uuusimpana arkisena apuna meillä on lapsenvahti.  Hän kävi meillä eilen ensimmäisen kerran. Lapsenvahdin kanssa on alustavasti sovittu kerran viikossa 1-2 tunnin aika, jolloin minä voin lukea ja vaimo saa hetken omaa aikaa. Oman pienen hengähdyshetken merkitys varmasti entisestään korostuu nyt, kun pikku-H  nyt jää vaimon kanssa kotiin. Tänään oli viimeinen päiväkotipäivä ja pikku-H viettää nyt sitten yhdessä vaimon kanssa "äitiyslomaa". Vaimo on ollut sairaslomalla jo hetken raskaudenaikaisten vaivojen vuoksi. Liitoskivut ja selkävaivat tekevät liikkumisesta vaikeaa ja rasitus provosoi supistuksia. Laskettuunaikaan on vielä 9 viikkoa jäljellä, joten hetki pitäisi vielä jaksaa.

Osaatko Sinä ottaa apua vastaan ja millaista apua olet pääsykoevalmennusta ajatellen saanut?

-H-

173/412 Black friday

Niin se taas yksi viikko lähenee loppuaan ja tänään vietetään mustaa perjantaita. Toivottavasti se ei ole ollut ihmisille muutoin musta kuin alennuksin mitä joka tuutista toitotetaan. Itselleni perjantai on ollut varsin valoisa sillä perjantai on päivä jolloin alkaa muutaman päivän hengähdys arkisesta aherruksesta töissä ja treenien muodossa. Tätä päivää olen odottanut maanantaista saakka 😉

Huomenna Santeri Mafylta soittelee ja käydään läpi mitä parin viikon aikana on lukemisen suhteen tapahtunut. Odotan Santerin soittoa sillä olen jotenkin onnistunut selättämään henkisen mörköni pääsykokeen suhteen. Toki stressiä lukemisesta on, mutta en pelkää epäonnistumista enää. Jos ei ensi kerralla pääsykokeessa natsaa niin sitten natsaa toisella kerralla. Teen nyt sen mitä pystyn ja enempää ei voi.  Juuri tuossa katsastin Mafynetin laskuria viikkotunneista ja viimeisen kolmen viikon saldona tällä hetkellä on 31 tuntia opiskelua. Fysiikkaa 19 tuntia ja kemiaa 12 tuntia. Jotkut valmistautuvista tekevät varmasti samoja tuntimääriä viikko tasolla ja reippaasti ylikin, mutta tälläisiin lukemiin olen omassa arjessani kyennyt. Antaa ehkä jollekin samassa tilanteessa olevalle hieman perspektiiviä kuitenkin.

Hyvää viikoloppua kaikille ja jaksamista lukemiseen! 

-H-

197/412 Väsyttää

Kuten otsikko kertoo, niin väsymys taitaa olla nyt se päällimmäinen tunne mikä täällä vallitsee. Päivät on aamusta iltaan yhtä lentämistä ja suorittamista tehtävästä toiseen. Aamulla treeni, sitten töitä, töistä kotiin ja kotona omat juttunsa, sitten lukemista ja laskemista. Kun pään illalla vihdoin lyö tyynyyn ei unta todellakaan tarvitse odotella ja viimeisenä toiveena on ettei aamu tulisi liian äkkiä. Silti en osaa höllätä. En halua luopua treeneistä enkä halua luopua pääsykoe valmistautumisesta. Työtä ja perhettä en luonnollisestikaan voi enkä haluakaan välttää. Tää combo vaan on aika hurja, se mun on myönnettävä. Sana luovuttaminen ei kuitenkaan kuulu mun sanavarastoon. Mua vaan on alkanu pelottaa se, että oonko mä toukokuun koittaessa ihan ihmisraunio. Järjellä tajuaa, ettei siinä tapauksessa musta ole kauheasti yhtään mihinkään jos niin käy. Vielä kuitenkin jaksaa, jaksaa!

Mun Mafy-valmentaja Santeri on tsempannut mua ja antanu realistista näkemystä tähän kaaokseen.  Koen, että se on ihan hyvä, kun on joku joka tietää mitä on meneillään, mitä tapahtuu ja antaa kuitenkin täysin ulkopuolisen näkemyksen tästä kaikesta. Ollaankin puhuttu, että realismin nimessä tähän on suhtauduttava mahdollisesti pidempänä projektina kun alunperin on ajateltu. Sitä mun pitää nyt itseni kanssa työstää, vielä ihan en ole siihen taipunut. En sitten tiedä onko se silkkaa mun tyhmyyttä vai mitä lie.

Nyt kuitenkin iltapalalle ja sitten nukkumaan! Huomenna, kun taas odottaa aamulla treeni ja sitten töitä 7.45-18.15, kun ilta pistellään influenssarokotteita ihan urakalla.  Lukeminen jää huomenna väliin, mutta torstaina paikataan sitä sitten taas.

Tsemppiä ihan älyttömästi kaikille pääsykokeisiin valmistautuville, toivottavasti teillä on hieman iisimpää, kun mitä täällä! Ja anteeksi kommentin jättäneille, että mun vastaukset on viipynyt. Korjaan asian ja haluan sanoa, että arvostan jokaista kommenttia todella! Kiitos!

-H- 

206/412 Päivitystä eetteriin

Viimeisimmästä päivityksestä on taas vierähtänyt hetki. On ollut paljon kaikenlaista mielenpäällä ja hieman väsymyskin on painanut. Vauvan suhteen saatiin toistaiseksi huokaista helpotuksesta, kun Sikiölääketieteen keskuksella Helsingissä kaksi erikoislääkäriä vauvan tutki eivätkä he löytäneet epäillystä rakennepoikkeamasta minkäänlaisia merkkejä. Monenlaisia fiiliksiä ehdittiin ennen tätä tietoa ja tämän jälkeenkin käydä lävitse. Kasvatti taas tämäkin kokemus meitä ihmisinä, vanhempina ja hieman myös itseäni ammatillisesta näkökulmasta ajatellen . Oli nimittäin erikoista, että ensimmäinen ultrannut lääkäri oli niin varma löydöksestään ja maalaili meille uhkakuvia tulevasta. Toki sellaisen ammatillisen innostuksen ymmärrän tietyllä tavalla, mutta hieman varovaisuutta voisi kuitenkin ilmaisussa olla. Kaikki kuitenkin siis tällä tiedolla hyvin ja hyvä niin.

Meidän perheessä on tällä viikolla vietetty syyslomaa. Itse olin torstain ja perjantain töissä, mutta alku viikon palkattomalla vapaalla. Kolme päivää tuli tehtyä kovasti töitä Mafynetin parissa lukien ja laskien fysiikkaa sekä kemiaa. Sai kunnolla keskittyä, kun ei tarvinnut töiden ja muun ohella tehdä hommia. Täytyy kyllä sanoa, että etenemiseni tuntuu tuskallisen hitaalta. Opiskeluvalmennuksen ohjeen mukaan kuitenkin olen edennyt ja etenen siinä tahdissa, kun pystyn ja niin, että varmasti opiskeltu asia on tullut ymmärretyksi. Olen kokenut valmennuksen hyväksi, sillä saan kertoa omista fiiliksistäni ja minua tsempataan eteenpäin. Saa sellaista realistista näkemystä asiaan, kun tuntuu välillä että väsyneenä itsellä ajatukset on hieman kohtuuttoman oloisia.

Marraskuun alussa yliopistoiden oli määrä julkaista tieto siitä millainen ensivuoden pääsykoe tulee olemaan. Oulun yliopistolta ilmeisesti hieman lipsahti hakuopas julki etuajassa ja sieltä kävi ilmi, että pääsykoe säilyy täysin ennallaan nelilaskinta myöden. Itselle tämä oli pieni pettymys tietyllä tavalla, koska olisin toivonut materiaalin kaventamista edes hiukan. Näillä kuitenkin mennään ja katsotaan kuinka toukokuussa sitten käy.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)

-H-

223/418 Kuinka meidän raskaus sujuu?

Niin ne viikot ovat raskaudenkin osalta ovat vierineet eteenpäin.  Heinäkuussa kerroin meidän perheenlisäyksestä. Nyt ollaan raskausviikolla 22+ 3 ja pari viikkoa sitten saimme tietää, että perheeseemme on mitä luultavammin saapumassa toinen tyttölapsi. Tuolloin ultraäänessä selvisi, että lapsen sydämessä on lisälyöntejä ja tämän vuoksi määrättiin kontrolli ultraääni. Meitä tuo tieto lisälyönneistä ei hätkähdyttänyt, koska esikoisellamme oli samanlainen löydös, joka myöhemmin todettiin poistuneeksi ja johtui mitä luultavammin vain sikiön sydämen kehittymättömyydestä.

Kummasti sitä naiivisti ajattelee, ettei kovin ikävät ja raskaat asiat tai onnettomuudet osu omalle kohdalle. Kuvittelee olevansa jotenkin turvassa. Tänään vaimon käydessä kontrolli ultrassa tämä illusio ainakin romuttui. Lapsemme sydän on kunnossa ainakin ultraäänen perusteella, mutta tutkimuksessa selvisi jotakin muuta. Lapsella todettiin olevan suuri nestemäinen kertymä peräsuolen/suoliston alueella ja hyvintodennäköisenä pidetään, että lapsen vaivan nimi on anusatresia. Se on synnynnäinen rakennepoikkeama peräaukon ja peräsuolen alueella ja se luokitellaan Suomessa harvinaiseksi vaivaksi. 65 %:lla potilaista, joilla esiintyy anorektumin häiriö, on myös muita epämuodostumia ja eniten niitä on todettu virtsateissä, selkärangassa, sydämessä ja ruokatorvessa.

Lisää asiasta meille selvinnee ensi viikolla, kun meillä on aika sikiölääketieteen keskukseen Helsinkiin.  Olo on nyt jokseenkin tyhjä, sillä epätietoisuus on suuri. Se mitä tämä tuo tullessaan lapsen terveyttä ja meidän perhettä ajatellen on arvoitus. Tieto lisää tuskaa ja sitähän sairaanhoitaja heti hakee. Alkaa ikäänkuin varautumaan pahimpaan mahdolliseen, vaikka kokonaiskuvaa tilanteesta ei vielä ole ehtinyt piirtymään. Ehkä se on ihan tavanoimainen reaktio. Mutta tämmöstä tänne meille nyt kuuluu ja se mitä on vastassa niin otetaan vastaan ja asioilla on kaiketi aina tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Tämän kaiken keskellä itkuisena vaimo jaksoi minulle sanoa, että älä H luovuta opiskeluhaaveidesi kanssa ainakaan vielä. Pyysi olla huolehtimatta liikaa. Tuo on kai sitä todellista rakkautta 💛

-H-

228/412 Kuulumisia ja lähtötasotestistä

Kello on nyt 10.56, kun aloitan tekstin kirjoittamisen. Tuntuu siltä kuin päivä olisi jo pitkälti iltapäivässä. Heräsin spontaanisti neljältä ja puoli kuudelta olin jo salilla tekemässä aamutreeniä. Treenin jälkeen suihku, aamupalaa ja sen jälkeen luin pari tuntia. Ehdin tuossa ottaa puolen tunnen palautumis unetkin ja maksoin laskuja. Tunnin päästä pitäisi olla menossa, sillä nään opiskelukavereita AMK ajalta.

Viimeisten viikkojen arki on ollut melko rutinoitunutta. Aiemmin oli tunne siitä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Ratkaisuna on itseni kohdalla toiminut se, että herään aikaisin. Aluksi se oli myrkkyä, mutta kuten tänäänkin niin heräsin ilman kelloa. Mistä olen joutunut luopumaan? Lähinnä illalla olevasta lötköily ajasta, jolloin olen aina jonkun telkkariohjelman on katsonut tai selaillut kännykästä juttuja. Nyt jätän telkkarin katsomisen ja puhelimen näpräämisen väliin ja sen sijaan menen nukkumaan ajoissa. En kiellä sitä, etteikö tämä olisi haastavaa, mutta ei kai kukaan voi sanoa perheen, työn, pääsykoelukemisen ja treenaamisen yhdistämisen olevan helppo nakki. Nyt vielä jaksaa ja tämä tuntuu hyvältä, mutta kyllä mielessä on käynyt, että katkeaako kamelin selkä jossain vaiheessa vai pääseekö tässä ihan maaliin saakka.

Mutta se kuulumisista.. Ajattelin hieman kirjoittaa myös MAFY:n lähtötasotestistä, josta aiemmin jo kirjoitinkin täällä. Lähtötasotestissä oli kustakin osuudesta mahdollista saada pisteitä 17-20 aineesta riippuen. Sain sähköpostiini raportin tuloksista, jotka oli päivätty 27.9 ja keskiarvollisesti pisteitä kustakin testistä oltiin saatu 8,34-9,86. Se kertoo hyvin mielestäni siitä, että melko tasaisesti tässä vaiheessa on vielä porukkaa joiden osaamisen taso ei yllä tarvittavalle tasolle. Myös itse lukeudun heihin. Testi on mielestäni hyvä mittari ja se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Lähtötason ollessa alhainen ei kannata masentua vaan kannattaa jatkaa harjoittelua ja työn tekemistä. Lisäksi on hyvä muistaa, että mikäli taitosi eivät ensi vuonna riitä niin seuraavana vuonna olet kuitenkin jo askeleita lähempänä. On myös hyvä muistaa, että lähtötason ollessa hyvä ei tuudittaudu siihen vaan siltikin valmistautuu pääsykokeeseen huolella.

Eikä kaiketi valmennuskurssit ja materiaalit ihan höpöhöpöä ole, sillä viime vuonna Helsingin suomenkielisen yleislääkiksen sisäänpäässeistä 37% olivat osallisena MAFY:n valmennuksessa.

Mutta nyt vaatteiden vaihtoon, hieman ripsaria ja kavereita näkemään! :) Muistakaa viettää aikaa perheenne ja ystävienne kanssa, se auttaa teitä jaksamaan ja pysymään järjissänne :)

Hyvää viikonloppua!

-H-

239/412 Muutamia huomioita ja vinkkejä

Ajattelin listata muutamia huomioita ja vinkkejä opiskeluun ja pääsykoe valmistautumiseen liittyen, joita olen tässä oman projektini edetessä pistänyt merkille. 

• Epäusko ja epävarmuus on osa tätä projektia ja niitä tunteita on vaikea ohittaa. Kuitenkin, kun tekee tasaisesti ja määrätietoisesti töitä niin on aina askeleen lähdempänä tavoitetta eli pääsykokeen läpäisyä

• Tietyistä omista vaatimuksistaan arjessa pitää pystyä joustamaan jos aikoo saada vuorokaudessa tunnit riittämään. Esimerkiksi itselleni on ollut aiemmin todella tärkeää, että meillä kotona olisi aina tavarat paikoillaan ja siistiä. Hieman olen kriteereitäni löysännyt, eikä maailmani ole siihen kaatunut, vaikka hieman toisinaan silmiin sattuukin 😉  Ja ihan päätön ajatus se tavaroiden paikoillaan olo on noin muutoinkin, kun kotonani asuu kolme vuotias täystuho, joka viljelee legoja ja muita lelujaan pitkin kämppää 😃

• Lukemista ei kannata ajatella liian suurena peikkona, eikä jatkuvasti ajatella mitä kaikkea pitäisi osata ja lukea. Helpommalla pääsee, kun keskittyy siihen missä on nyt menossa ja pilkkoo kokonaisuutta pieniin paloihin. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että asiat jäsentyvät ja edistymistä tapahtuu. 

• Aika lukemiselle on hyvä tietyllä tavalla rajata. Enkä nyt tarkoita välttämättä kellon ajallisesti prikulleen, koska itselläni se ei ole edes mahdollista, mutta kuitenkin niin, että milloin selkeästi on aika lukemiselle ja milloin ei lueta. Näin välttyy siltä, että tuntee huonoa omaatuntoa tai jatkuvaa pakkoa. Pystyy ehkä hieman paremmin tällä tavoin hallitsemaan stressiä eikä koko ajan pyöri päässä ajatus siitä, että pitäisi lukea, pitäisi laskea..

• Itselläni on toisinaan päiviä jolloin en todellakaan ehdi tai jaksa lukea. Liian väsyneenä lukemisesta ei tule mitään. On kuitenkin hyvä erottaa se, että onko jaksamattomuus/väsymys mukavuudenhaluisuutta työpäivän jälkeen vai ihka oikeaa väsymystä. Itse joudun ainakin toisinaan pakottamaan itseni opiskelun äärelle, kun tuntuu että sohva vetää puoleensa tai joku muu kiva kotona hengailu.

• Ruokavalio ja urhelu. Kun syö hyvin ja jaksaa liikkua, niin energiaa kaikkeen tekemiseen on ihan eritavalla kuin silloin, kun näin ei tee. Itse olen joutunut repimään itseni aamuisin liikkumaan, koska muutoin se pitäisi tehdä illalla ja se aika on pois perheeltä ja lukemiselta. Se on kuitenkin ollut sen arvoista, koska voin kokonaisvaltaisesti paremmin kuin joitakin viikkoja sitten. Ruokailuiden suhteen olen myös terästäytynyt ja usein laitankin ruokaa useammalle päivälle kerrallaan ja näin ollen säästyy hieman aikaa ruuanlaitoltakin. 

• Riittävä uni. Tämä on erittäin tärkeää! Kroppa ja aivot eivät palaudu jos niille ei anneta riittävää lepoa. Itse kun herään arkena neljä kertaa viikossa klo 4.30 ja kerran klo 6.00 niin nukkumaan pyrin menemään 21.30-22 tienoilla. Viikonloppuisin olen kumpaankin suuntaan joustavampi. 

• Vertaistuki. On tärkeää, että on ihmisiä joiden kanssa voi projektista keskustella ja jotka ovat itse tekemässä samaa tai jo päässeet opiskelemaan. Hyvää vertaistukea saa myös pääsykoevalmistautumista käsittelevistä blogeista. 

• Läheisten tuki. On hyvä, että elämässä on ihmisiä, jotka tsemppaavat ja uskovat sinuun, etenkin silloin kun oma usko ja jaksaminen on koetuksella. Yksin ei siis kannata jäädä. 

-H-