Aiemmat opiskeluni ovat sijoittuneet elämässäni aikaan jolloin olin lähinnä vastuussa vain itsestäni. Nyt tilanne on aivan päinvastainen. Elämäni ykkösprioriteettina on perheeni. Ydinperheeseeni kuulu kesällä 3-vuotta täyttävä tyttäreni sekä vaimoni, jonka kanssa olemme pitäneet yhtä 4,5 vuoden ajan.
Millaista sitten on harjoittaa itsenäistä opiskelua lapsiperheessä?
Sanoisin sen olevan ajoittain haasteellista, mutta ei lainkaan mahdotonta. Se vaatii arjen suunnittelua ja kommunikaatiota puolison kanssa. Toisinaan puolin ja toisin ilmenee turhautumista, mutta se nyt on kaiketi ihan tavanomaista oli perheessä sitten millainen tilanne tahansa.
Meillä ei arkisin töiden vuoksi eikä viikonloppuisin aikaisin heräävän lapsen vuoksi nukuta ikinä pitkään (valitettavasti). Näin ollen en viitsi venyttää lukemista illalla kovin myöhään, jotta tulisi nukuttua riittävästi. Kotona lukiessa en voi sulkea pois kaikkea muuta. Tuolloin pitää mukautua siihen, että keskeytyksiä ilmaantuu. Enkä koe sitä mitenkään ongelmaksi, sillä olen tottunut siihen. Töissäkin on samanlaista. Jatkuvasti kaikki keskeytyy tavalla tai toisella, muuttuvia tekijöitä, uutta informaatiota, samaan aikaan puhetta ja kirjoittamista jne..
Toisinaan on kiva mennä kirjastolle lukemaan. Olemme sopineet, että viikolla kahtena iltana irtaudun kotoa kirjastolle. Muutoin sitten olen kotona.
Tässä yksi ilta, kun laskin kotona laskuja tyttäreni kapusi istumaan syliini. Olin ottanut (luvatta) käyttööni hänen Frozen Elsa pyyhekuminsa, ja hän huomasi tämän. Ei mennyt aikaakaan kun pyyhekumi-Elsa lensi laskimeni päällä "Äippä katso, Elsa on lentokoneessa!" + *äänitehosteita*
 |
| Elsa lentokoneessa |
Nyt nukkumaan! Oon ollut pääsiäisen jälkeen poikkeuksellisen väsynyt. Huomenna töiden jälkeen on luvassa ilta kirjastolla, joten pitää ladata akut :)
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti