Pikku-H:n ei ole vielä annettu oikeastaan koskaan valita mitä leluja ostaisimme, eikä hän ole osannut mitään haluta tai pyytää. Vasta viime aikoina hän on kiinnostunut kavereiden myötä Frozenista, Ryhmä Hau:sta.. ja joskus kaupassa ollessamme maininnut niistä jotakin. Nyt ajattelimme, että hän saisi lomatuliaisina valita mitä vaan tahtoisi. Toki pieni optio toiveen peruutukselle olisi ollut, jonkin erittäin suuren tai vaikeasti kuljetettavan lelun kohdalla.
Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista huolimatta hän kertoi tahtovansa suurennuslasin. Olimme vaimon kanssa silmät sydäminä siitä, että meidän kolmevuotias tahtoo suurennuslasin! Emme edes tiedä mistä hän oli sen keksinyt, mutta toki lupasimme hänelle suurennuslasin.
Voitteko kuvitella lelukaupan jossa on kaikkea? Barbeja ja nukkeja oli varmasti satoja, poikien autoja ja pyssyjä lukuisia, palloja ja muita pelivälineitä joka lähtöön, vesileluillakin oma osastonsa.. Arvatkaapa oliko siellä suurennuslasia, jonka saamista Pikku-H malttamattomana odotti koko tavaratalon kiertämisen ajan rattaissaan kiltisti istuen? Ei ollut! Se oli sydäntäsärkevää! Pikku-H oli todella pettynyt ja harmissaan.
Hotellille palatessamme allasbaarin tarjoilija (Pikku-H:n ensimmäinen lomaihastus) tarjosi pettyneelle ostosmatkalaiselle mansikkamehua. Hän myös sanoi tarinan kuultuaan, että voisi tuoda Pikku-H:lle suurennuslasin mikäli sellaisen löytäisi.
Jos täältä emme suurennuslasia löydä, niin viimeistään Suomesta sitten ostamme sellaisen!
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti