387/412

Muutama päivä hiljaiseloa blogin suhteen. On ollut hieman kiirettä, touhua ja tohinaa. Lukemaan ja laskemaan en viikonloppuna ennättänyt lainkaan, mikä vähän harmittaa, mutta nyt viikolla sitten taas enemmän. Tosin tänään jäin kotiin sairastamaan, kun olo on puolikuntoinen. Mulla on lämpöä, päätä särkee ja lihakset on ihan voimattomat. Toivottavasti tää ei äidy tästä pahemmaksi ja menisi pian ohi!

Mutta.. Viikonloppuun mahtui monenlaista. Hienoja juttuja!

Lauantaina olin ensimmäisen kerran ulkona pyöräilemässä tyttäreni kanssa. Hän oli hetken ajan harjoitellut touhua sisätiloissa ja nyt korkattiin potkupyörä sitten ulkona. Ja sehän sujui hienosti! Hän kokeili offroad reittejäkin ajaessaan pelkän kadulla potkuttelun sijaan ja alamäessä jarrutteli hienosti, kun äippää rupesi vauhti kauhistuttamaan :D

Meidän pieni potkuttelija <3

Lisäksi viikonloppuna prosessoimme kirppari kamojen seulontaa, sillä päätimme ottaa kirpputoripöydän kuukauden ajaksi. Jos pääsisi itselle tarpeettomista tavaroista eroon ja purkaisi näin hieman tätä materian yltäkylläisyyttä. Tuntuu, että tahtomattaankin tavaraa kertyy ja ajoittain huomaa, että hei, tätäkään tavaraa en oikeasti tarvitse tai että ilman sitäkin pärjää.

Eilen olimme siskoni tyttären ristiäisissä ja meistä tuli kummeja. Juhlat olivat kauniit. Juhliin valmistautuminenkin kaappasi oman osansa viikonlopun tunneista, kun piti askarrella kortti, käydä ostamassa lahja, vaimo halusi ommella lapselle viemisiä ja sitten tietysti se viime hetken pukeutumis paniikki päälle.

Askarreltiin yhdessä vaimon kanssa kummitytölle kortti

Sellaisia juttuja meidän perheen viikonloppuun. Nyt jos ottaisi hieman lääkettä, asettuisi mukavasti sohvalle pötköttelemään ja katsoisi Opetus.tv:n kemia videoita :) Mukavaa viikon alkua kaikille ja pääsykokeisiin lukeville tsemppiä!  

-H- 

391/412 Älä kerro Martille

Maailmassa pyritään liikaa ratkaisemaan asioita sotimalla ja käyttämällä väkivaltaa. Nämä äärimmäisen järeät keinot murskaavat päivittäin lukuisten ihmisten unelmia ja rikkovat perheitä.

Omassa työssäni kohtaan ihmisiä, jotka ovat paenneet tänne kotimaastaan sodan vuoksi. He ovat pahimmillaan menettäneet perheensä osittain tai jopa kokonaan. Osa heistä on kokenut moninaista väkivaltaa, joutunut kidutetuiksi, raiskatuiksi tai muutoin kaltoin kohdelluiksi. He ovat ovat nähneet kärsimystä ja kuolemaa. Fyysisesti ja psyykkisesti he ovat traumatisoituneet loppuiäkseen. Mielestäni kenenkään ei tarvitsisi kokea sellasia asioita. 

Siksipä..  Älä kerro Martille, katso loistava video ja osallistu: https://vimeo.com/213820908

Kuva: Kampanjan sivuilta

Alla oleva teksti kopioitu varainhankintakampanjan esitteestä:

ÄLÄ KERRO MARTILLE -VARAINHANKINTAKAMPANJA

Kun presidentti Martti Ahtisaari täyttää kesäkuussa 80 vuotta, koko Suomi on mukana juonessa. Keräämme suomalaiset yhteen antamaan hänelle lahjaksi sitä, mitä hän on koko elämänsä halunnut: enemmän rauhaa. Älä kerro Martille -kampanja kerää varoja rauhannobelisti Ahtisaaren perustamalle CMI-järjestölle, joka ehkäisee ja ratkaisee väkivaltaisia konflikteja neuvottelun ja vuoropuhelun avulla ympäri maailmaa. Mutta pidetään kimppalahja yllätyksenä. Ei kerrota vielä Martille.

Yksi CMI:n rauhanneuvottelukierros maksaa keskimäärin 40 000 euroa – sotatoimien kustannukset ovat 4 miljardia päivässä.

Rauhanneuvottelujen on todettu olevan tehokkaimpia keinoja ratkaista konflikteja. Siinä missä suuri osa konflikteista ratkaistaan neuvottelemalla ja polittisten prosessien kautta, vain pieni osa päättyy sotatoimien myötä.

Suomella on pitkä historia väkivaltaisista konflikteista – ja niistä selviämisestä. Suomalaiset ovat osallistuneet maailmalla rauhantyöhön, ja meidät tunnetaan siitä. CMI on tärkeä osa tätä jatkumoa: sen myötä me suomalaiset voimme tukea yhteisymmärryksen ja yhteistyön edistämistä väkivaltaisten konfliktien riepottelemissa yhteiskunnissa.

”Rauha on tahdon asia. Kaikki konfliktit voidaan ratkaista, eikä niitä saa päästää pitkittymään tekosyiden varjolla.”

 – Presidentti Martti Ahtisaari, CMI:n perustaja

Toivomme, että Martti Ahtisaaren 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestettävään kimppalahjaan lähtisi mukaan koko Suomi. Jo pieninkin lahjoitus auttaa CMI:tä jatkamaan tärkeää työtä maailmanrauhan puolesta. Nöyrä toiveemme on, että ihmiset ja yritykset jakaisivat kampanjaa eteenpäin toisilleen, yrityksille ja poliittisille päättäjille. Mutta muista, että presidentti Ahtisaari ei saa kuulla kampanjasta ennen 15.6.2017! Lähde mukaan osoitteessa alakerromartille.fi #alakerromartille

Kuva: CMI

Peace & love! 

Terveisin pieni pasifisti H 

392/412 Perhe ja opiskelu

Aiemmat opiskeluni ovat sijoittuneet elämässäni aikaan jolloin olin lähinnä vastuussa vain itsestäni. Nyt tilanne on aivan päinvastainen. Elämäni ykkösprioriteettina on perheeni. Ydinperheeseeni kuulu kesällä 3-vuotta täyttävä tyttäreni sekä vaimoni, jonka kanssa olemme pitäneet yhtä 4,5 vuoden ajan.

Millaista sitten on harjoittaa itsenäistä opiskelua lapsiperheessä?

Sanoisin sen olevan ajoittain haasteellista, mutta ei lainkaan mahdotonta. Se vaatii arjen suunnittelua ja kommunikaatiota puolison kanssa. Toisinaan puolin ja toisin ilmenee turhautumista, mutta se nyt on kaiketi ihan tavanomaista oli perheessä sitten millainen tilanne tahansa.

Meillä ei arkisin töiden vuoksi eikä viikonloppuisin aikaisin heräävän lapsen vuoksi nukuta ikinä pitkään (valitettavasti). Näin ollen en viitsi venyttää lukemista illalla kovin myöhään, jotta tulisi nukuttua riittävästi. Kotona lukiessa en voi sulkea pois kaikkea muuta. Tuolloin pitää mukautua siihen, että keskeytyksiä ilmaantuu. Enkä koe sitä mitenkään ongelmaksi, sillä olen tottunut siihen. Töissäkin on samanlaista. Jatkuvasti kaikki keskeytyy tavalla tai toisella, muuttuvia tekijöitä, uutta informaatiota, samaan aikaan puhetta ja kirjoittamista jne..

Toisinaan on kiva mennä kirjastolle lukemaan. Olemme sopineet, että viikolla kahtena iltana irtaudun kotoa kirjastolle. Muutoin sitten olen kotona. 

Tässä yksi ilta, kun laskin kotona laskuja tyttäreni kapusi istumaan syliini. Olin ottanut (luvatta) käyttööni hänen Frozen Elsa pyyhekuminsa, ja hän huomasi tämän. Ei mennyt aikaakaan kun pyyhekumi-Elsa lensi laskimeni päällä "Äippä katso, Elsa on lentokoneessa!" + *äänitehosteita*

Elsa lentokoneessa

Nyt nukkumaan! Oon ollut pääsiäisen jälkeen poikkeuksellisen väsynyt. Huomenna töiden jälkeen on luvassa ilta kirjastolla, joten pitää ladata akut :)

-H-

393/412

Töissä oli tänään älytön päivä. Potilaita tuli ovista ja ikkunoista. Sen siitä saa, kun pulju on neljä päivää kiinni. Potilaat olivat sinnitelleet vaivojensa kanssa pyhien yli ja nyt kun arki vihdoin koitti, niin KABOOM! Here we are and we need some treatment!   

Työpäivästä kun selvisi niin koukkasin päiväkodin kautta kotiin. Vaimo oli laittanut ruuan valmiiksi ja kun kroppa oli ladattu otin suunnan kohti kirjastoa. Mitäpä muutakaan tänään oli luvassa kuin mun lempparia..fysiikkaa ja laskemista!

Laskeminen suorastaan hivelee mun aivonystyröitä. Not.. Aiheuttaa lähinnä päänsärkyä ja ahdistusta. Siitä huolimatta tänään oli hyvä päivä ja voin olla tyytyväinen itseeni. Sain tehtäviä hyvään tahtiin laskettua ja jokaisen tehdyn tehtävän ratkaistua oikein yhtä lukuunottamatta. Ratkaisemattomasta tehtävästä laitoin konsultaation itseäni fiksummalle, sen suhteen olen odottavalla kannalla. Tänään laskemisesta ei jäänyt mitään hampaankoloon. Ehkä se sujuu myös ensi kerralla?

Kuva: Pinterest

Nyt hetki relaamista ja sitten untenmaille!

Opiskeluun käytetty aktiivinen aika = 53h 5min
Tehdyt tehtävät = 47 

-H-

394/412 Kotimatkalla

Matkalla kotiin ja pääsiäisvapaat on pian taputeltu. Huomenna kutsuu arki ja lukeminenkin taas aktivoituu. Otin löysää lukemisen suhteen nyt anoppilassa ollessa. Tiedostan, että ensi keväänä minulla ei ole tälläiseen varaa pääsykokeiden ollessa kuukauden kuluttua. Nyt en vielä osaa stressata, mutta voinen kuvitella ne fiilikset mitä nyt pääsykokeisiin tosissaan menevät käyvät läpi. Itse aion 17.5 mennä katsomaan kokeen. Tuolloin näkee miten koetilanne on järjestetty ja pääsee silmäilemään kokeen läpi. Aion myös vastata niin moneen tehtävään kuin suinkin osaan ja jos muutaman pisteenkin saisi kotiinviemisiksi. Ei sitten ensi vuonna olisi niin jännittynyt, kun hieman tietää miten kokeessa tulee menetellä. 

Tämän aamun brunssi. Anoppi <3

Tällä hetkellä mulla on pieni laskuahdistus. Tuntuu, että ymmärrän fysiikan ja kemian teoriaa lukiessani ja kykenen laskemaan yksinkertaisia laskuja. Mutta.. Sitten kun pitää alkaa kääntelemään kaavoja ja soveltamaan niin olen ihan ulalla. Eilen laskiessani muutaman fysiikan laskun mua turhautti niin paljon, että olin hetken aikaa ihan jopa kiukkuinen. Laskemisen vaikeus saa mut epäilemään itseäni ja sitä et onko musta oikeasti tähän.

Kuva: Pinterest

Jokin aika sitten Facebookissa törmäsin videoon, jossa puhuttiin siitä että onni löytyy oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Pointti oli, että todellisuudessa se mikä tuntuu vaikealta ja haastavalta onkin avain. Mukavuusalueelta poistuessaan saattaa löytää itsestään potentiaalia, jota ei tiedä omaavansa. Fysiikan ja kemian kanssa olen todellakin mukavuusalueeni ulkopuolella. Poikkeukselliset haasteet vaativat enemmän ja näin ollen on mahdollista huomata, että pystyy paljon parempiin suorituksiin kuin aluksi luuli. Silti mietityttää onko minusta tähän, riittääkö mun potentiaali ja jos ei riitä niin mitä sitten? 

Kuva: Pinterest

Itsensä ja kykyjensä epäileminen on kai melko tavallista, kun ajattelee mistä lähtökohdista olen lähtenyt liikkeelle. Koitan kuitenkin vaimentaa ajatukset siitä etten onnistuisi. Ei se helppoa ole, mutta kuten bannerin alla oleva tekstikin sanoo "hard work beats talent" ja sillä mennään. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä kohtalotovereille! 

-H-

395/412

Sain perjantaina vaimoni siskolta "matkaevääksi" magneettisen kirjanmerkin. Kirjanmerkin teksti viittaa unelmaani päästä lääkikseen. On arvokasta huomata läheisteni tukevan minua ja uskovan minuun. Toki ajatus unelmasta pätee kaikkiin mahdollisiin unelmiin yleensä. Jokaisen tulisi unelmoida ja toteuttaa unelmiaan.

Unelma kirjanmerkki

Olen täällä Joensuussa ehtinyt lukemaan hävyttömän vähän. Bilsaa hieman ja laskenut muutaman fysiikan tehtävän. Muutamaan itselle vaikeaan fysiikan tehtävään sain perheen diplomi-insinööriltä apua. Mun matemaattista ajattelua on täällä tuettu pelaamalla korttia ja ongelmanratkaisupeli Enigmaa. 

Enigma ja palikkatehtävä

-H-

396/412 Kuolema

Ajattelin kirjoittaa näin pääsiäisen kunniaksi niinkin "hilpeästä" asiasta kuin kuolema. Pääsiäiseen liittyy vahvasti kuolema, mikäli uskonnollisesta aspektista tätä tarkastelemme. Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Kolmantena päivänä hän nousi kuolleista. Menettäessämme läheisemme meidän on kuitenin turha odottaa nousua kuolleista, ainakaan konkreettista sellaista emmekä myöskään voi lohduttaa loppua odottavia potilaitamme tai menehtyneiden potilaidemme omaisia tällä.

Millaista sitten on kohdata kuolema?

Lapsena vierailin lähinnä etäisesti sukua olevien ihmisten hautajaisissa. Eikä minulla ollut heihin minkäänlaista tunnesidettä. Hautajaiset olivat lähinnä hämmentävä kokemus, mutta konkretisoi lapselle sitä mitä tapahtuu kun kuolema sitten joskus tulee. Kuolema oli sitä, että kun ihmiset ovat tarpeeksi vanhoja he kuolevat. Kuoleman tullessa he ovat poissa, eivätkä tule enää takaisin.

Olin 15- vuotias kun ensimmäisen kerran kohtasin kuolleen ihmisen. Löysin mummoni taloyhtiön saunasta saunavuorollaan lauteille menehtyneen iäkkään miehen. Näky hänestä piirtyy vieläkin verkkokalvoilleni, kun ajattelen asiaa. Hän nojasi seinään suu auki, silmät kääntyinenä ympäri. Karuinta oli kun palomiehet nostivat alastoman ruumiin kylmälle kellarikäytävälle. Se tuntui minusta pahalta.

9-vuotta sitten juuri syksyllä aloitettuani sairaanhoitaja opintoni yksi elämäni merkityksellisimmistä ihmisistä menehtyi. Mummoni sai massiivisen aivoverenvuodon, ja viiden päivän ajan odotimme väistämätöntä kuolemaa. Ensimmäisinä hetkinä aivoverenvuodon tapahduttua oli jokseenkin shokissa ja ajatteli, että kyllä tästä vielä selvitään. Pian kuitenkin ymmärsi, ettei tästä ole paluuta. Istuin nuo viisi päivää sairaalasängyn vieressä yötä päivää. Nukuinkin sängyn vieressä istualtaan, tyynyn kera sänkyyn nojaten. Hetkellisesti poistuin vain käydäkseni vessassa, syömässä tai suihkussa, tai kun hoitajat ja lääkärit pyysivät hetkeksi käytävään jonkin hoitotoimenpiteen tekemisen ajaksi. Pidin mummoa kädestä, silittelin otsaa, puhuin vaikka en tiennyt hänen enää varmasti kuulevan tai ymmärtävän minua. Hengityskatkosten ilmaannuttua katsoin kellosta kauan ne kestivät ja mietin, että oliko tämä se viimeinen. Ja niin se odotettu viimeinen henkäyskin jossakin vaiheessa tuli, ja hän oli poissa. Viidessä päivässä ajatus kuolemasta pelottavana, loputtomana ja lohduttomana muuttui. Kuolema sai merkityksen kivun ja kärsimyksen loppumisesta, luonnollisesta tapahtumasta joka meidät kaikki kohtaa. Se oli helpotus.

Mummoni menehdyttyä sain yhdessä hoitajan kanssa suorittaa vainajalle suoritettavat toimenpiteet. Muistan värin paenneen mummon kasvoilta nopeasti ja lautumia ilmaantui. Kuitenkin hän oli kaunis, ja näytti nukkuvalta, rauhalliselta. Minua ei itkettänyt enää. Lähdin pois kun mummo oli valmis.

Kokemuksena tuo kaikki oli arvokasta elämänkokemuksellisesti ja ajatellen sairaanhoitajan ammattiani. Kuoleman kohtaaminen ei tunnu tuon kokemuksen jälkeen vaikealta ja pahalta, vaikka joka kerta se minua liikuttaakin syvästi. Osaan asettua omaisten asemaan, tiedän miltä menetys tuntuu. On kuitenkin muistettava, että jokaisen menetys on yksilöllinen ja tunteet omat. Joskus kuulin jonkun vanhemman kollegan sanovan ettei potilaiden ja omaisten edessä ole soveliasta itkeä. Olen kuitenkin eri mieltä. Mikäli minua liikuttaa ja silmäni kostuvat, en anna sen haitata, sillä mielestäni se kertoo empatiasta ja myötäelämisestä.

Elämään littyviä suuria kysymyksiä  on lukuisia. Sitä miettii miksi jonkun elämä päättyy liian aikaisin, miksi lapsi tai nuori menehtyy, tai miksi kuolemaa toisinaan edeltää kohtuuton kärsimys. Näihin kysymyksiin ei ole vastauksia. Jonkinlaiseen tarkoituksenmukaisuuteen sitä on kaiketi uskottava. On otettava vastaan kaikki mitä kohdalle osuu ja pitäisi muistaa elää nyt, eikä sitten kun..

Kuva: Pinterest

-H- 

397/412 Pääsiäisloma

Neljä päivää pääsiäislomaa edessä ja anoppila kutsuu. Juuri nyt istun auton takapenkillä vaimoni siskon kyydissä matkaamassa 400km etelästä kohti Joensuuta. Tämä takapenkillä matkaaminen on varsin poikkeuksellista, sillä tavallisesti ajan kaikki matkat aina itse. Nyt otin kyytiläisen roolin, koska olin jo vaihtanut autoomme kesärenkaaat eikä uskaltanut liukkaiden pelossa lähteä kesäkumeilla liikenteeseen.

Muiden matkatavaroiden lisäksi mukaan pakkautui tietokone ja pääsykoematskuja. Tarkoituksena on lukea nyt autossa, kun ei itse tarvitse ajaa. Aion myös anoppilassa ottaa hetken aikaa lukemiselle.

Kuva: Pinterest

Hyvää pääsiäistä kaikille! 

-H-

399/412 Työ terveysasemalla part 1

Sairaanhoitajaopintojen loppupuolella keskityin syventävissä opinnoissani akuuttiin hoitotyöhön. Olin varma, että tulevaisuudessa tulen työskentelemään sairaalan päivystyksessä kolmivuorotyössä. Lisäksi opiskeluaikaisen terveyskeskus harjoitteluni jälkeen vannoin, että  terveysasema on kotihoidon lisäksi viimeinen paikka missä ikinä tulen tekemään töitä, ettei vain ole minua varten.. ja hups keikkaa, kuinka kävikään?! 2012 kesällä valmistuttuani löysin itseni jo saman vuoden syyskuussa tekemässä töitä samaisella terveysasemalla, jossa olin suorittanut harjoittelujaksoni.

Päädyin töihin terveysasemalle, koska harrastin tuolloin urheilua sm-tasolla. Viikolla illat kuluivat treeneissä ja viikonloput olivat yleensä pyhitetty peleille. Näin ollen panostaakseni urheiluun minun oli tehtävä tietynlaisia järjestelyitä työn ja elantoni suhteen, eikä kolmivuorotyö sopinut kuvioon. Nielin siis sanani "en koskaan, ikinä" ja tartuin haasteeseen.

Olen nyt tähän päivään mennessä työskennellyt kahdella eri terveysasemalla, yhteensä yli neljän vuoden ajan. Nykyisessä työpaikassani olen ollut yli kaksi vuotta vakinaisena. Voin siis ehkä jo todeta, että omaan jonkinlaista kokemusta terveyasema työstä.

Terveysasemalla työskentelyn voin sanoa vaativan laaja-alaista osaamista ja opin kokoajan itsekin lisää. Nykyiseen työnkuvaani kuuluu esimerkiksi seuraavaa:
- hoidontarpeen arvointi kiireellisille ja kiireettömille potilaille päivystyspoliklinikalla sekä puhelimessa
- erilaiset toimenpiteet, kuten: injektiot, ompeleiden/hakasten poistot, haavahoidot, korvahuuhtelut, dreenin poistot, avanteen hoidot, ABI-mittaus, Peg-napin vaihto
- potilaiden ohjaus: verenpainepotilaat, diabeetikot, Marevan-ohjaus, PEF- seuranta
- Marevan annosten määrittely INR:n ollessa 1,5-4 välillä
- reseptien uudistamispyyntöjen laittaminen lääkärille
- puhelintyö: laboratorio vastausten kertominen, ajanvarausten tekeminen/ potilaan ohjaaminen hoidontarpeen arvion mukaisesti
- lääkärin avustaminen toimenpiteissä: haavojen ompelu, luomenpoistot/koepalan otto, maxpunktiot
- avokatkopotilaiden hoito, päihdeseurannat
- moniammatillinen yhteistyö erikoisairaanhoidon, A-klinikan, kotihoidon, neuvolan, kouluterveydenhuollon  yms kanssa

Googlen kirous. Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Potilasmateriaali terveysasemalla on hyvin laaja. Potilaita on vauvasta vaariin kaikista mahdollisista etnisistä ryhmistä. Sairauksia on somaattisista vaivoista psyykkisiin, lyhytaikaisista pitkäaikaisiin, akuuteista vähemmän akuutteihin. Potilaat tulevat terveysasemalle ajanvarauksella ja päivytyksellisesti sekä hoitajille, että lääkäreille.

Potilaita päivystysjonossa hoitajalle on toisinaan kourallinen ja pian heitä saattaakin olla yli kaksikymmentä. Samalla tavalla lääkärille jonottavien potilaiden määrä on vaihteleva. Hektisyys ja vaihtelevuus ovat siis aina läsnä tavalla tai toisella. Toisinaan potilaiden jonotusajat terveyaseman päivystyksessä ovat pitkät, ja ajanvaurauksellisia aikoja voi joutua odottamaan viikkoja. Potilaat ovat usein tyytymättömiä siihen, etteivät saa omasta mielestään tarvittavassa ajassa haluamaansa hoitoa.  Toisinaan myös hoitajana törmää siihen faktaan, etteivät resurssit riitä ja riittämättömyyden tunne alkaa ahdistaa. On myös haasteellista selventää potilaille, kuinka esimerkiksi kiireellisyysluokitus päivystyksessä toimii kun he tuijottavat vain saapumisjärjestystä ja haluavat oman vuoronsa tulevan mahdollisimman pian. Käytävällä omaa vuoroaan odottavalle potilaalle ei päälle päin välttämättä näy, että hoitajat ja lääkärit tekevät töitä eivätkä istu vain kahvilla höpisemässä keskenään. Tämä aiheuttaa usein kyräilyä ja kommentointia, kun vihdoin päästään hoitohenkilökunnan kanssa kasvokkain.

Hän, joka unohtui odottamaan. Kuva: Pinterest

Tässä nyt pienesti kuvattuna millaista työtä teen. Toisella kertaa voin kirjoittaa hieman lisää aiheesta. Mukavaa keskiviikko päivää!

-H- 

400/412 Skeleton

Eilen latasin itseäni viihdyttääkseni sekä kehittääkseni puhelimeen Ess. Skeleton 4- sovelluksen. Sovelluksessa on 3D-mallinnettuna ihmisen luuranko. Luut on nimetty sekä englanniksi että latinaksi. Lisäksi jokaisesta luusta on kirjoitettu tarkempi kuvaus ja niitä voi tarkastella useasta eri kulmasta. Ohjelmassa on myös mahdollista Quiz valinnalla kerrata oppimaansa, jolloin ohjelma osoittaa tietyn luun ja antaa valittavaksi vaihtoehtoja, joista sitten voi tietysti valita sen oikean 😉

Reisiluu (lat. femur) Ihmiskehon vahvin ja pisin luu 

Ihan näppärä sovellus, jonka avulla luurangon rakenteen tarkastelu on mielenkiintoista ja helppoa. Suosittelen tsekkaamaan! Palvelee varmasti etenkin lääkiksessä opiskelevia, sekä sairaanhoitajia ja fysioterapeutteja.

-H- 

401/412

Viikon kestänyt loma takana ja paluu arkiseen aherrukseen. Aamuksi olin pakannut salikamat valmiiksi ja kello oli soimassa 4.40. En saanu millään unta ja valvoin myöhään, lisäksi lapsi herätti 1.30 ja tuli meidän väliin nukkumaan. Se on ihmeellistä kuinka paljon tilaa tuollainen pieni ihminen voi vanhempiensa sängystä vallata. Jos ei ole pää samalla tyynyllä niin sitten saa ainakin suojautua potkuilta.

Yöllä olin heikko ja siirsin 4.40 herätyksen -> 5.50 ja skippasin salin. Kellon soidessa oli kyllä hieman lusmu olo. Lohdutin itseäni sillä, että huomenna minulla on uusi mahdollisuus!

Kuva: Pinterest

Töissä oli tavallinen maanantai. Potilaita tuli tasaiseen tahtiin, ja itsellä oli fiilis kuin en olisi lomalla ollutkaan. Eikä lukeminen mitään lomailua olekaan, ihan käy työstä sekin. Välillä mietin, että olenko ihan hullu, kun yritän mahduttaa arkeen tätä kaikkea. Sanonta kuitenkin kuuluu, että "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön". Enkä aio antaa tavoitteessani tuumaakaan periksi. Tämä on kai nyt sitä ruuhkavuosien elämistä, josta aiemmin vain kuuli puhuttavan ja nyt se sitten konkretisoituu.

Nyt illalla otin hetken aikaa muutamalle fysiikan tehtävälle ja luin kemian 2. kurssin materiaalia. Eiköhän maanantai ole tällä taputeltu 😊

-H-

402/412 Oppimisen apukeinoja

Rutinoituneesta opiskelusta on kulunut itsellä jo useampi vuosi. Jos aiempaa opiskeluani voi edes sellaiseksi kutsua. Olen aiemmin oppinut hyvin kuuntelemalla luennoilla/oppitunneilla, tekemällä muistiinpanoja sekä harjoittelemalla asioita käytännössä. Nyt kuitenkin olen tavallaan uuden asian äärellä, koska minun on todella tehtävä töitä oppiakseni,

Olen nyt prosessoinut oppimistani ja mitkä keinot auttavat minua oppimisessani. Optimaalisin oppimistapa minulle on hyödyntää erilaisia keinoja etten tylsisty. Nyt olen lukenut, alleviivannut pääpointteja teksteistä, kirjoittanut muistiinpanoja, piirtänyt kuvia ja käsitekarttoja, katsonut opetusvideoita, laskenut tehtäviä ja nyt viimeisimpänä askartelin itselleni flashcardeja. Flashcardeissa on keskeisiä käsitteitä selityksineen värikoodattuina aihealueittain sekä tarvittavia, muistettavia kaavoja yms. Ajattelin, että korttien avulla asioiden kertaaminen olisi helppoa, vaikka korttien tekeminen onkin vaatinut aikalailla aikaa ja vaivaa. Korttien avulla myös vaimoni tai joku muu onnekas voi kuulustella minua osattavista asioista ilman, että kyselijän itse tarvitsee olla perehtynyt käsiteltävään aiheeseen.

Muistiinpanot / flashcards

Tänään on ollut pakko pitää välipäivä muistiinpanojen, ja flashcardien kirjoittamisesta sillä peukaloni tyvinivel on ihan tulessa ja kynäotteen pitäminen tekee hieman kipeää. Tänään luin fysiikan 2. kurssin kirjan läpi, kertasin fysiikan 1. kurssin asioita katsomalla Opetus.tv:n videoita ja laskin fysiikan 1. kurssin laskuja.  Päivän puurtaminen loppui tänään siihen,  kun vaimo tuli katsomaan miten minulla laskeminen sujuu ja sillä välin meidän liki 3-vuotias, uhmaiässä oleva tyttömme kaatoi iltapuuron aikaan liki puolitoista litraa maitoa lattialle. Sen siitä saa kun valvonta pettää 😅

Opiskeluun käytetty aktiivinen aika = 45h 20min
Tehdyt tehtävät = 29

-H-

403/412 Suunnitelma - suunnittelemattomuus

Lukusuunnitelman merkityksellisyyttä korostetaan ja näin ollen ajattelin, että minunkin pitäisi sellainen tehdä. Suunnitelmanani on kuitenkin tällä hetkellä toteuttaa tiettyä suunnittelemattomuutta. En aio päivä, viikko tai kuukausi kohtaisesti tässä vaiheessa suunnitella sitä mitä opiskelen missäkin vaiheessa. Niin kauan kuin nykyinen flow pysyy päällä niin annan palaa kurssi kerrallaan. Suunnittelemattomassa suunnitelmassani aion siis käydä nyt ensin koko materiaalin kertaalleen lukien läpi. Luen kursseja limittäin, jotta asiat jotenkin loogisesti nivoutuisivat toisiinsa tässä pintapuolisessa katselmuksessa. Tämän luku-urakka kierroksen tehtyäni voin sitten miettiä tarkemman lukusuunnitelman tekoa uudelleen.

Tiettyä suunnitelmallisuutta toki vaatii, että työpäivien  jälkeen ja perheen kanssa vietyn ajan ohella ehtisin päivittäin edes hieman lukemaan. Vaimoni kanssa olemmekin tarkkaan sopineet kuinka arkisin otan aikaa lukemiselle ilman, että perheeni jää minulta prosessin aikana paitsioon.

Tämän viikon olen ollut lomalla ja olen ehtinyt lukemaan huomattavasti enemmän kuin tulen ehtimään töissä ollessani. Pidän kirjaa aktiiviseen lukemiseen käyttämistäni tunneista ja lisäksi seuraan tehtyjen tehtävien määrää. Niitä lukemia myös tulen varmasti tännekin jossain vaiheessa päivittämään.

Nyt lapsi nukkumaan ja jatkamaan flashcard tyyppisten korttien askartelua! Hyvää viikonloppua kaikille!

-H-

404/412 Lähtökohdat

Olen aina ollut koulussa keskiverto oppilas. En voi sanoa juuri koskaan nähneeni vaivaa opiskelun eteen (mikä näin jälkiviisaana on ollut typerää). Lukiosta valmistuin vuonna 2007 kolmen L:n ylioppilaana = lukio lukematta läpi. Lukion kävin luonnontiedelinjalla ja muiden opiskellessa kaikki kurssit fysiikkaa ja kemiaa, minä kävin vain ne yhdet pakolliset, sillä matemaattiset aineet olivat minulle myrkkyä. Matikan kurssit tietysti pakolla läpi, palikkamatikkaa seitsemän kurssin verran. Biologiaa sentään opiskelin kahdeksan kurssia.

Jo tuolloin lukioikäisenä ajattelin, että haluaisin olla lääkäri. Kuitenkin matemaattisen osaamiseni ja/tai kiinnostukseni ollessa pakkasen puolella pidin sitä mahdottomuutena, täysin naurettavana ajatuksena. En myöskään uskonut lukiosta valmistuessani pääseväni mihinkään muuallekaan jatko-opiskelemaan. Kävin kuitenkin kasvatustieteellisen pääsykokeissa, koska ajattelin että luokanopettajan ammatti voisi olla ihan kiva. Jäi kolmesta pisteestä kiinni etten päässyt varasijoilta opiskelemaan. Joten 2007-2008 pidin jonkinlaisen välivuoden. Kävin hetken aikaa lähihoitaja koulua, ja tein töitä. 2008 hain AMK:hon opiskelemaan sairaanhoitajaksi, joka taisi sijaistaa vaiennettua unelmaa tulevaisuuden ammatistani. 2008-2012 opiskelin siis sairaanhoitajaksi, ja opiskelun ohella tein ankarasti alan töitä heti kun se oli osaamisen puolesta mahdollista. Valmistumisen jälkeen olin varma etten enää ikinä tule opiskelemaan mitään ja heittäytyminen työelämään oli helpotus.

Pidän työstäni, mutta takaraivossani on kuitenkin koko ajan kolkuttanut ajatus siitä, että tyydyn johonkin vähempään ja minulla olisi enemmänkin annettavaa. Kuinka voin siis sanoa, ettei minusta ole johonkin ellen edes yritä? Nyt minua motivoi halu tulla siksi mikä olen, eikä enää olla se, jollaiseksi olen antanut itseni tulla. Tämän vuoksi olen nyt tässä. Haastamassa itseni, enkä mene yli siitä mistä aita on matalin.

Luku-urakan aloitin todenteolla 27.3, jolloin aloitin lähtölaskennan kohti ensivuoden toukokuun puoliväliä. Minulla on siis 412 päivää aikaa, katsotaan mihin se riittää.

Kuva: Googlesta

-H-

405/412

Ensimmäinen blogi teksti, tässä se nyt on. Tulen kirjoittamaan matkastani kohti yhden unelmani toteutumista. Minusta tulee lääkäri.

Ennen valkotakin heittämistä niskaan ja stetareiden kietomista kaulaan pitäisi kai hieman opiskella? Biologia, fysiikka ja kemia pitäisi ottaa haltuun 412 päivän aikana ja onnistua pääsykokeessa, jotta sitten pääsisi yliopiston penkkejä kuluttamaan. Nyt siis treenataan pakaralihasten (gluteus maximus) kestävyys huippuunsa kotioloissa, kirjastolla, kahviloissa, puiston penkeillä.. istuen, lukien ja laskien. Seuraavien päivien, viikkojen ja kuukausien aikana tulen tekemään kaikkeni unelmani toteutumisen eteen.

Tervetuloa seuraamaan!

-H-