31. elokuuta 2017

258/412 Torstain tunnelmia

Tää päivä on taas ollut aika haipakkaa. Ensin olin töissä, hain lapsen päiväkodista, tein ruokaa, juoksin hakemaan pyörää huollosta ja sitten lähdin luovuttamaan verta. Verenluovutuksen jälkeen menin palauttamaan kirjastoon myöhässä olevia biologian kirjoja. Sen jälkeen oli päivän ensimmäinen hetki kun saattoi istahtaa alas ja lukea hieman pääsykokeisiin. Helppoa tälläisessä lennokkaassa menossa on se, että Mafyn tabletti kulkee näppärästi mukana ja sen voi kaivaa repusta esille, kun sattuu olemaan hetki aikaa paneutua lukemiseen. Tosin onneksi mun illat ei aina ole näin lennokkaita ja ehdin olla myös kotona.

Oletko Sinä käynyt luovuttamassa? Päivittäin tarvitaan yli 800 verensiirtoa potilaille.


Mun lukeminen oli kesän aikana huomattavasti vähäisempää kuin ennen kesää (jos nyt ajatellaan syksyn alkaneen). Tähän pitäisi saada nyt syksyn alettua korjausliike, mutta en tiedä oikein mistä sen ajan revin lukemiselle. On jokseenkin tosi ristiriitaista olla motivoitunut ja reipas, ja silti jokin tuntuu tökkivän. Nyt syyskuussa alkaa Mafyn etävalmennuksen opintovalmennus, ja toivonkin saavani vinkkejä arjen aikataulutukseen ja lukemisen rytmittämiseen. Itsehän mun on se työ tehtävä ja omat valintani, mutta ehkä ulkopuolisella ihmisellä voi olla sellaista näkemystä, josta on itselleni hyötyä.

Mafynetin suhteen olen ollut tyytyväinen. Omasta mukavuuden halustani johtuen olen määrällisesti enemmän opiskellut biologiaa kuin fysiikkaa ja kemiaa. Totuushan on, että mun pitäisi lukea huomattavasti enemmän fysiikkaa, sitten kemiaa ja vasta sen jälkeen biologiaa. Fysiikan ja kemian opiskelussa Mafynetin avulla hyvää on ollut se, että jos/kun en ole osannut tehtävää niin ratkaisuiden esimerkit ovat hyviä. Tämä jää helposti uupumaan, jos lukee pelkästään kirjasta ja saatavilla on vain oikea vastaus. Silloin ei tiedä mikä on mennyt pieleen.

Miten teillä muilla lukeminen rullaa? Millaisin keinoin ylläpidätte lukurytmiänne?


-H-

24. elokuuta 2017

264/412 Mitä tulee entisestä urheilijasta?

Mulla on tietynlainen urheilijan identiteetti olemassaan, vaikka tosiasiassa en sellainen ole enää useampaan vuoteen ole ollut. En aktiivisuustasoltani enkä ulkomuodoltani. Toisinaan se on kovin turhauttavaa ja sitä kokee tietynlaista huonommuuden tunnetta. Tulee usein kysyttyä itseltään mihin minä katosin?

Triathlon kisat 2015

Ringetteä pelasin 20 vuotta, lapsena pelasin lisäksi jalkapalloa ja pesäpalloa. Muutaman kauden pelasin amerikkalaista jalkapalloa SM-sarjassa ja jääkiekkoa sekä käsipalloa kävin kauden verran pelailemassa. Aluejoukkue sekä maajoukkue touhujakin tuli kokeiltua muutamissa lajeissa. Kuntosalilla olen käynyt 15-vuotiaasta saakka, toisinaan säännöllisesti ja sitten taas, you know.. en niin kovin säännöllisesti. Puolimaratonin verran olen juossut muutaman kerran ja pikamatkan triathloniinkin olen kertaalleen osallistunut. Monenlaista on siis tullut tehtyä. Aktiivisen tai paremminkin sanottuna tavoitteellisen kilpailuhenkisen urheilemisen loppumisen taustalla on ollut monia tekijöitä. Kulloinkin vallinneet elämäntilanteet, taloudelliset ja ajankäytölliset seikat. Rajoittavimpina tekijöinä kuitenkin ovat olleet erilaiset vammat ja vaivat. Polven patella luksaatiot useamman kerran, olkapäänvammat, selän välilevy vauriot ja nikaman liukumat, tulehdukset, kropan ylirasitus tilat.. Onhan noita. Kipuun kuitenkin tottuu ja toisinaan sitä omalla tavallaan kaipaa, tuolloin ainakin tietää tehneensä jotakin ja tuntee olevansa jollain tavalla enemmän elossa.

Urheilija ei tervettä päivää näe


Ringeten lopettamisen jälkeen olen nyt liki kymmenen vuoden ajan kärsinyt myös painoon liittyvistä haasteista. Kun jatkaa ruokailua kuten entinen urheilija kuluttamatta sitä määrää minkä suuhunsa laittaa ja siihen päälle vielä sohvan pohjalla alkaa herkut maistumaan, niin jokainen arvata saattaa kuinka siinä käy. Paino on jojoillut aikalailla ja mieliala sen mukana. Ei sitä järin tyytyväinen itseensä osaa olla jos sohva vetää enemmän puoleensa, kuin se että pitäisi itsestään hyvää huolta liikkumalla säännöllisesti ja syömällä terveellisesti.

Nyt pääsykoe prosessin aikaan huomasin, että etenkin väsyneenä on ollut hankala motivoida itseään liikkumaan ja käsikin on karkkipussilla käynyt ahkeraan lukiessa sekä muutoinkin.  Sitä on toisinaan hieman rasittunut arjesta ylipäätään ja sitten vielä heittää bensaa liekkeihin tekemällä huonoja valintoja liikkumisen ja ravitsemuksen suhteen. Liikunnalla kun on tutkitusti kuitenkin merkittävä rooli stressinhallinnassa, mielialan säätelyssä ja oppimisessa.

Olenkin nyt päättänyt, että aion tehdä parhaani ollakseni parempi ja hyvinvoivempi minä. Kiinnitän enemmän huomiota siihen mitä syön ja milloin syön. Yritän päästää urheilijan identiteetistäni vihdoin tietyllä tavalla irti ja olla kokematta huonommuutta siitä, etten ole enää niin aktiivinen ja tavoitteellinen. Sen sijaan yritän opetella nauttimaan liikkumisesta ilman paineita. Uskon, että sillä miten itseäni kohtelen on suuri merkitys kuinka jaksan valmistautua pääsykokeeseen ja elää arkea perheeni kanssa. Ehkä entisestä urheilijasta vielä jonain päivänä tulee ahkera kuntoilija.


-H-

265/412 Mafyn opiskeluopas part 2

Aiemmin lupasin palata Mafynetin opiskeluoppaaseen täällä muutaman päivän kuluessa, mutta tässä vierähtikin postausten väli oletettua pidemmäksi. Jotenkin päivät vaan kuluvat liian nopeasti ja vuorokaudessa ei tunnit tunnu riittävän.  Ajattelin, nyt kuitenkin, että hieman vielä syväluotaavammin kertoisin millaisia asioita opiskeluopas sisältää. Koen itse, että opiskeluoppaassa olevat ohjeet ja vinkit ovat hyviä. Ohjeet ja vinkit ovat varmasti sisällöltään löydettävissä useista eri lähteistä muutoinkin, mutta Mafynetissä ne ovat mielestäni näppärästi koottuna ja esitetty selkeästi.

Lääkikseen pääseminen vaatii suurimmalta osalta meistä paljon tasaista työtä ja hyviä työtapoja. Tuen merkitystäkään ei voida aliarvioida, oli se tuki sitten valmennuskurssi tyyppistä, vertaistukea samaa läpikäyviltä tai läheisten tukea. Opiskeluoppaassa käydään tarkemmin läpi näitä asioita. Mitä aiemmin aloittaa valmistautumisen, sitä suuremman työmäärän ennen pääsykoetta ehtii suorittamaan mikäli tasaisesti suorittaa. Opiskelutekniikan merkitystä korostetaan ja se onkin erittäin tärkeä asia. Opas tarjoaa paljolti neuvoja. sitä ajatellen Itse odotan syyskuussa alkavaa opintovalmennusta siinä mielessä innokkaana ja mielenkiinnolla, mitä sillä on minulle tarjottavaa opiskeluani ajatellen.

Oppaassa käydään läpi myös ajankäytöllisiä asioita. Oppaassa suositellaan tietty määrä tunteja käytettäväksi viikottaisessa opiskelussa. On toki hyvin yksilöllistä mikä on kenellekin riittävä määrä tai mahdollinen määrä. Itse henkilökohtaisesti en näihin suosituksiin tuntimäärällisesti yllä mitenkään. Oppaassa voitaisiin mielestäni antaa vaihtoehtoisia ohjeita ja neuvoja suoraan ihmisille, jotka tekevät pääsykoe prosessin aikana myös muuta, kuten käyvät töissä. Jotkin ohjeet ovat mielestäni suoraan tulkittavissa opiskelijoille, jotka ainoastaan lukevat pääsykokeisiin.
Tärkeä seikka oppaassa on mielestäni myös se, että siellä muistutetaan niistä merkeistä, jolloin ehkä opiskelet liikaa. Tälläisiä merkkejä ovat muu muassa se, että opiskelun tehokkuus kärsii, aloittaminen tuntuu vaikealta väsymyksen ja turhautumisen vuoksi, unen laatu heikkenee, ja liikunta sekä vapaa-aika kärsii tai karsiutuu liiaksi.

Ohjeita ajankäytöllisiin asiohin annetaan viikkojen suunniteluun, milloin luet ja milloin lepäät. Rutiineilla on tärkeä merkitys jaksamisen ja tasaisen työskentelyn kannalta. Näin perheellisenä tietyt rutiinit toki ovat helppoja ja melko vakioita, mutta toisinaan tuntuu, että arjessa on liikaa muuttuvia tekijöitä. Tämä luo itselle toisinaan hieman painetta ja kaihoisasti ajattelee, että olisimpa tehnyt tämän kaiken ollessani nuorempi. Kuitenkin, juuri nyt on se oikea hetki ja aika, ja näillä spekseillä mennään.

Oppaassa myös muistutetaan siitä, kuinka opiskeluun ja pääsykoevalmistautumiseen liittyen on hyvä viikottain miettiä positiivisia asioita. Positiivisuuden ylläpitämien varmasti auttaa kaikkia jaksamaan ja pitää motivaatiota yllä. Jos itse nyt mietin pääsykoevalmistautumiseeni liittyen kolme positiivista, ovat ne: opin jatkuvasti uutta, saan tukea ja tsemppiä läheisiltäni sekä se, ettei työ enää tunnu verottavan liikaa jaksamisestani.

Stressinhallinta on hyvin kattavasti oppaassa esitetty: miksi stressinhallinta on tärkeä osa pääsykoevalmistautumista, palautumisen ja sosiaalisen tuen merkitys, liikunta, meditaatio, kognitiiviset strategiat, epävarmuuden hyväksyminen, huonojen ajatuskehien katkaiseminen, tsemppauspäivät, stressinhallintakeinojen hyödyntäminen arjessa... Oppaassa on myös kappale pääsykokeisiin valmistautuvan vanhemmille. Hyödyllinen abiturienteille ja kotona asuville. Oma äitini hieman naurahti, kun meillä käydessään pyysin häntä lukemaan kappaleen. Äidin pitää siis varmistaa, etten lue liikaa ja muistan levätä välillä 😉

-H-

22. elokuuta 2017

267/412 Täällä ollaan

Pientä radiohiljaisuutta blogin suhteen on taas ollut. Yksinkertaisesti ei ole ollut oikein aikaa eikä jaksamista. Minä ja vaimo ollaan oltu yli viikon verran kipeinä. Tolkuton flunssa kummallakin. Onneksi lapsi on pysynyt terveenä. Viime viikolla jouduin olemaan kaksi päivää kotona, mutta muutoin oon ollu puolikuntoisena töissä. Eihän siitä mitään kruunua saa, että siellä kipeänä käy,  mutta ei sitä määräänsä enempää poiskaan osaa eikä haluakaan olla, kun flunssaisuudessa ei nyt loppua tunnu näkyvän. 

Lukeminen edistyy, tai edistyy ja edistyy mahdottoman hitaasti. Aika on rajallista ja tuntuu ettei sisäistäminenkään mitään ihan mahdottoman vikkelää ole. Oon lukenut Mafyn käytön lisäksi käsitteitä ja opetellut kaavoja Quizlet appin kautta. Se on ollut helppo tapa edes käyttää pieniäkin mahdollisuuksia hyväksi, kun istahtaa alas hetkeksi. Kirjoistakin olen selaillut vaihtelun vuoksi joitain juttuja. Tänään mulle kävi mun Mafynetin kanssa hassut ja ihan oma vika. Päivitin sovelluksen eikä mulla sitten tietenkään ollut tiedossa salasanaa, jolla pääsisin kirjautumaan takaisin. Nyt odottelen sitten uutta salasanaa sähköpostiin. 

Töissä juttelin tänään kohta eläkkeelle jäävän lääkärin kanssa ja kysyin häneltä millaiset pääsykokeet olivat silloin 70-luvulla, kun hän haki kouluun. Hän kertoi hakeneensa ensin Helsinkiin, mutta sitten toisella yrittämällä pääsi Tampereelle. Pääsykokeet kestivät neljä päivää. Arvoitukseksi vielä jäi se, mitä kokeet pitivät tuolloin sisällään, mutta sain naurut vastapuolelta kun kysyin, että oliko silloin jotain soveltuvuuskokeita/psykologisia testejä. Ei ollut silloin eikä ole nytkään. Hieman erikoiselta se toisinaan tuntuu, kun kuitenkin ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Tosin jos testejä olisi niin en tiedä kuinka itseni kävisi, eikä meillä olisi lainkaan esimerkiksi kirurgeja 😉

Nyt kuitenkin takaisin lukemisen pariin! 

Tässä kuussa tulossa vielä kaksi Mafynetti aiheista postausta, palataan! 

-H-

15. elokuuta 2017

274/412 Keräyslipas

Usein sitä miettii millä keinoin voisi vähäosaisia auttaa. Aika ja keinot ovat usein rajalliset, mutta pienilläkin teoilla saa aikaan paljon jos osallistujia on useampia. Sivulleni on nyt ilmestynyt virtuaalinen keräyslipas, jonka avulla Suomen Punainen Risti kartuttaa varoja katastrofirahastoon. Ota sinäkin osaa jos koet asian tärkeäksi, pienikin summa auttaa!



-H- 

14. elokuuta 2017

275/412 Viikonloppu hommissa

Lauantaina olin ensiapu hommissa koko päivän. Jo etukäteen olin asennoitunut siihen, että sää tulee yllättämään meidät kaikki. Olin pakannu sadevaatteet ja kuivaa vaatetusta mukaan. Päivä alkoi Paula Vesalan keikalla Nurmijärvellä ja aurinko yllätyksellisesti paistoi lämpimästi. Keikka oli hyvä eikä meillä ea-ihmisillä onneksi ollut mitään tekemistä. Vesalan keikalta ajoimme kaverini kanssa Helsinkiin city maratonille täydentämään jo siellä olevaa porukkaa. Itse sijoituin maalialueelle "noukkimaan" huonokuntoisia. Siinä tuli sitten kyllä juostua itsekin jonkinlainen minimaraton illan aikana, kun kävimme myös hakemassa stadionin lähettyviltä kantotuoleilla nestehukkaisia ja hypotermisiä juoksijoita.

Niin se sää odotetusti yllätti auringon paistamisen jälkeen kaikessa hurjuudessaan, kun sormia napauttamalla taivas repesi. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, stadionilla aidat kaatuivat, maalialue lakosi totaalisesti, salamat iskivät stadionin peltikatteeseen. Tuuli oli erittäin voimakas, eikä siinä ei ehtinyt kissaa sanomaan, kun oli alusvaatteita myöden läpi märkä.  Juoksijat joutuivat reitillä väistelemään lenteleviä puunoksia, katkenneita puita, kahlaamaan lätäköissä, eikä voimakkaat syöksyvirtaukset varmasti tehneet etenemistä helpoksi. Lämmin ja painostava ilma edeltävästi, sen jälkeen kastuminen ja muutoin fyysinen rasitus tekivät maratonin juoksemisesta erittäin haastavaa. Nostan kyllä hattua jokaiselle osallistujalle.


Minä olen kuvassa keltapunaisessa takissani

Itse vedin sadevermeet märkien vaatteiden päälle ja kumisaappaat jalkaan, kun myräkkä oli hieman rahoittunut. Täytyy sanoa, että niissä vermeissä toimiminen ei ollut maailman kevyintä, mutta ainakin sadevaatteet hieman lämmittivät, kun olin muutoin ihan läpimärkä. Hieman yhdeksän jälkeen alkoi tavaroiden purku, viimeisin nesteytettävä potilas poistui onnellisesti kotiinsa ja kymmenen jälkeen olimme saaneet kenttäsairaalan purettua ja tavarat pakattua autoihin. Osalla oli pitkän päivän jälkeen edessä vielä ambulanssien ajo firman talleille, mutta itse pääsin kaverini kyydillä mäkkärin kautta kotiin.

Ihan mukavaa vaihtelua oli tuo reissu siistin sisätyön vastapainoksi,  mutta kaksitoista tuntia reissussa olleena, kylmettyneenä ja märkänä oli kuitenkin ihana päästä kotiin. Pikku-H ei äipän "iloksi" halunnu millään nukkua omassa sängyssään ja oli kovin itkuinen. Siinä sitten kun suihkun jälkeen vihdoin puolenyön jälkeen pääsi sänkyyn, niin ei kyllä kovinkaan paljon nukuttu, kun vaahtosammutin heilui vieressä. Sunnuntai aamuna herätessä olo oli kuin rekan alle jääneellä. Fyysisen rasituksen lisäksi lauantaista saakka on mieltä painanut huoli viiden kuukauden ikäisestä siskontytöstäni, joka joutui lauantaina sairaalaan. Nesteytystä tipan ja nenäletkun kautta on saanut, sekä lääkitty antibiootein. Edelleen on pieni hoidettavana eikä varmaa syytä sairastumiselle ole selvinnyt.

Mun kroppa ilmoittelee nyt aika selkeästi siitä, että olen rasittanut itseäni liikaa. Lihakset eivät millään meinaa palautua rasituksista, lämpöilen ja olo on flunssainen. Eikä uni tahdo millään riittää korjaamaan oloa. Eilen multa kysyttiin, että vieläkö aion tähdätä ensi vuoden pääsykokeisiin ja vastasin kyllä. En halua enkä aio luovuttaa, vaikka sitä en kiellä etteikö nyt olisi hieman ollut haasteellista jaksaa.


-H-

11. elokuuta 2017

278/412 Muistikapasiteetin vapautus

Mulla on aina ollut suhteellisen hyvä muisti. Harvemmin totaalisesti olen unohtanut jotakin tärkeää arkista mitä pitäisi muistaa. Aivan eriasia on sitten opiskeluun liittyvä muistaminen. Opiskellut asiat, kun pysyisivätkin samalla tavalla päässä niin ei olisi mitään hätää.

Muistan omat asiani, vaimon asiat ja lapsen asiat. Muista läheisten syntymäpäivät, nimipäiviä ja muutoin tärkeitä päivämääriä. Tällä viikolla sain töissä syksyn koulutuskalenterin käsiini ja ensimmäistä kertaa vuosiin merkkasin työpöytäni kalenteriin jotakain. Ajattelin, että ehkä olisi hyvä hankkia kotiinkin kalenteri. Vaimo totesi fiksusti, ettei mun tarvitse ihan kaikkea muistaa ja voin vapauttaa muistikapasiteettiani vaikka opiskelua ajatellen. Yritän nyt siis opetella taas käyttämään kalenteria ja luottamaan, että kalenterista löytyy ne asiat ja menot mitkä pitää muistaa. Nyt yritän vain muistaa katsoa kalenterista mitä mun pitikään muistaa.

Mun kalenteri näyttää tältä, onko Sinulla kalenteri?


Hyvää viikonloppua kaikille!

-H-

8. elokuuta 2017

281/412 Näkimet

Mua on jo pidemmän aikaa vaivannut lähes päivittäiset päänsäryt. Mitä enemmän olen lukenut, niin sitä enemmän on päätä särkenyt. Olen ajatellut päänsäryn johtuvan siitä, että kun istuu paljon niin niska sekä selkä rasittuvat ja jumiutuvat. Sekä siitä, että pää käy jotenkin kierroksilla siitä kaikesta tiedosta mitä sinne pitäisi tallentaa.

VÄÄRIN! Mä en ole ollenkaan tajunnut, että mulla on silmissä vikaa. Tänään se sitten selvisi. Kävin työhöntulotarkastuksessa ja terveydenhoitaja testasi mun näön. Mun molempien silmien näkö oli huonontunut edellisestä ja vasemman silmän näkö etenkin. Olenkin hieman ihmetellyt miksi en esimerkiksi pysty katsomaan kännykän näyttöä kovin läheltä tai jotakin vaimon esittämää paperia vaan mun on pitänyt viedä niitä hieman kauemmaksi, jotta olen saanut katseen tarkennettua. Varasinkin heti ensi viikolle ajan optikolle ja mitä luultavammin luvassa on näkimien päivitys ja musta taitaa tulla kokoaikainen rillikalle.



Vinkki vitosena siis pääsykokeisiin valmistautuvat siskot sekä veljet: käykää säännöllisesti tarkistuttamassa näkönne! Jos ei probleemaa niin ainakin tiedätte kaiken olevan kunnossa.






-H-


7. elokuuta 2017

282/412 Galapagossaarten sinkut

Darwinin sinkut.. Nykyisin Galapagossaarilla esiintyy 14 sinkkulajia.. Sinkkulajit käyttävät keskenään erilaista ravintoa..

Kuvakaappaus: Mafynetti 2


Luin tuossa biologiaa ja iski akuutti lukihärö. Luin pikaisella silmäyksellä "Galapagossaarten sinkut" ja mietin, että kylläpä taas H näyttää osaamistaan, tällä kertaa oikein lukemisen muodossa. Ajattelin, että no antaa mennä. Luetaan koko teksti sinkuista. Halvat on huvit ja hulluilla ilmaiset! Nyt ainakin oikeasti muistan mitä olen lukenut. Sirkut!

Mukavaa maanantaita ja alkanutta viikkoa! Toivotaan huomiselle lukemiselle himpun verran enempi ajatusta mukaan!

-H-

5. elokuuta 2017

284/412

Tänään piti nukkua aamulla pitkään, että saisin hieman tätä väsymystä taitettua. Illallakin nukahdin jo yhdeksän jälkeen. Heräsin 2.30, 5.10, 6.20 ja nyt seiskan maissa luovutin. Ei sitten nukuta. Kroppa käy jotenkin ihan kierroksilla. Oon treenannu liikaa ja mun jaloissa on joku reaktiivinen tulehdus. Lisäksi, kun mun selässä on ollut vaivaa enemmältikin niin nyt näyttää taas olevan tämmönen vähän huonompi vaihe sen suhteen tai aika paljonkin huonompi.  Mulla on selässä kuluma muutoksia, nikaman liukumaa ja vanhat välilevyvaivat. Sitä ei tahdo oikein missään asennossa olla kivuton ja ajoittain jalat puutuvat. Sitten, kun päivän on töissä missä onneksi saa kuitenkin edes osan päivästä käyttää sähköpöytää ja illalla istuu lukemassa, niin se ei oo selän kannalta hyvä juttu. Kipulääkkeitä en ole käyttänyt, kun tähän jotenkin kuitenkin tottuu. En muista sellaista päivää, kun muhun ei olisi sattunut. Me ollaan vaimon kanssa hyvä pariskunta, kun mä romun selkäni kanssa koitan esimerkiksi nousta istualtani ylös ja hänellä on raskauden vuoksi jo liitoskipuja ja ilmaantunut issias vaivaa. Tarvittais meille rollaattorit!

Mutta jotain positiivistakin. Mä olen tällä viikolla kahtena iltana päässyt lähtemään kirjastolle lukemaan ja olen saanut täydellisen rauhan lukea. Tiistaina kun kirjaston lukusalissa sulkeuduin lukukoppiin, niin tuntui, että oon just siellä missä mun pitää olla. Se sai aikaan tosi hyvän fiiliksen.

Fiilikset on kuitenkin tällä viikolla heitelleet laidasta laitaan ja olen miettinyt sitä, että miksi en voisi olla tyytyväinen tähän mitä mun elämässä jo on. Eikä se tarkoita sitä ettenkö olisikin tyytyväinen, mullahan on kaikki asiat ihan tosi reilassa. Tarkoitin lähinnä tätä älytöntä lukuprosessia ja pyrkimystä päästä lääkikseen. Ehkä väsymys ja epävarmuus ruokkii ajatusta siitä, että onko tässä mitään järkeä. Miksi käyttää voimavaroja ja aikaa sellaiseen, mikä tuntuu olevan mulle todella vaikeaa ja tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että selviän tästä. Siltikään sana luovuttaminen ei kuulu mun sanavarastooni, ei ole koskaan kuulunut. Sen ajatteleminenkin saa, mut potkimaan sitä vastaan. Kuten aiemminkin olen todennut, niin tää henkinen prosessi on osa tätä matkaa. Onko tää kaikille yhtä haasteellista?

Nyt kuitenkin hieman aamupalaa ja sitten lukemista, kun muu perhe vielä nukkuu. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-H-

Kaksi viikkoa

Nyt on tullut kuluneeksi kaksi viikkoa pääsykokeesta. Olo on ollut viime aikoina jokseenkin tyhjä ja uuvahtanut. En ole vain saanut aikaisek...