31. joulukuuta 2017

136/412 Vuoden viimeinen

Nyt olisi vuoden viimeisen blogipäivityksen aika. Tätä ennen blogi on päivittynyt 90 kertaa, saadensa alkunsa päähänpistosta huhtikuussa. Tätä ennen oli kypsynyt ajatus lääketieteelliseen pyrkimisestä, jota kohti vieläkin tavoittelen.

Kulunut vuosi on jälleen ollut omalla tavallaan ainutkertainen niinkuin jokainen tätäkin ennen eletty. Toukokuussa saimme tietää perheemme odotetusta tulokkaasta, kesällä olimme ensimmäistä kertaa perheenä ulkomailla ja vaihdoin muunmuassa työpaikkaa. Isoja asioita on tapahtunut pienten arkisten sattumusten ohella. Iloa, surua ja hammasten kiristystä kaikissa sateenkaaren väreissä on meidän perheessä maalailtu. Kiitollinen on se sana, jolla voisin kuvata tämän hetkistä fiilistä.

Innolla odotan mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan ja aion ottaa sen vastaan positiivisin tunnelmin!
Kiitos läheisilleni, perheelle ja ystäville kaikesta mahdollisesta tuesta ja tsemppauksesta! Kiitos teille kaikille blogiani lukeneille ja kommentoineille! Kiitos MAFY-valmennus!

Hyvää uutta vuotta 2018! 

-H-

28. joulukuuta 2017

139/412 Terkkuja lomalta

Taas on hetki vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Tuntuu et aika rullaa hurjaa vauhtia eteenpäin ja pääsykoekin alkaa olla pelottavan lähellä. Lähellä alkaa olla myös perheemme tulokkaan syntymä. Viisi viikkoa laskettuunaikaan. Pikku-H odottaa siskoa erittäin innokkaasti ja on ihana kuunnella, kun hän vähän väliä puheissaan mainitsee vauvan ja maalailee tulevaisuuden suunnitelmiaan isosiskona.

Nyt olen lukemisesta pitänyt joululomaa ja töistäkin on vapaata, palaan töihin 2.1. Tällä hetkellä olemme perheen kanssa Pohjois-Karjalassa appivanhempien luona. Itseasiassa istun parhaillaan autossa. Olemme matkalla Kolille appiukon ja vaimon siskon kanssa lumikenkäilemään. Joulusyömisten jälkeen liikkuminen tuntuu lähinnä helpotukselta. Eilen olin ladun varressa avustavana liikkujana, kun Pikku-H oli elämänsä ensimmäistä kertaa hiihtämässä ja testasi joululahjaksi saamiaan suksia. Taitaa olla hiihtäminen verissä, kun lähti heti sujumaan oikein hienosti. Ajateltiin et vartti riittää ekalla kerralla, mutta hommassa vierähtikin yli tunti. 




Lukeminen jatkuu taas, kun palaamme kotiin ja tarkoitus olisi suunnata kohti etelää huomen aamulla. Mafy-valmentajani kanssa otimme nyt suunnitelmaksi aloittaa myös biologian lukemisen fysiikan ja kemian lisäksi. Seuraavan kerran soittelemme kuulumisia loppiaisen jälkeen. Täytyy sanoa, että valmennus on poistanut itseltä turhaa stressiä ja prosenssointia. Valmentaja pystyy seuraamaan etenemistä etänä ja katsomaan missä mennään, jolloin hän jo soittaessa tietää mitä edellisen soiton jälkeen on tehty tai oltu tekemättä. Varsin näppärää etten sanoisi. 

Mutta nyt auto parkkiin ja lumikengät jalkaan! Kivaa päivää kaikille :) 

-H- 

30. marraskuuta 2017

167/412 Apu

En ole koskaan elämässäni ollut kovin hyvä ottamaan apua vastaan, vaikka sitä mielelläni annan toisille.  Eteenpäin olen mennyt mentaliteetilla "kyllä minä pärjään, ei mua tarvitse auttaa".  Olen kuitenkin vähitellen oppinut myöntämään, että toisten tarjoaman avun voi ottaa vastaan eikä se ole mitenkään kamalaa jopa pyytää tai järjestää sitä.

Konkreettista apua mitä tällä hetkellä saan on Mafyn valmennus, joka auttaa minua pääsykoevalmistautumisessa. Säännölliset soitot ja tsekkaukset olen kokenut hyväksi. Olen saanut hyviä ohjeita siitä kuinka projektissa edetä ja purkaa hieman tuntojani. Viimeisen parin viikon aikana on ollut ihan hyvä flow kaiken kaikkiaan. Lukeminen rullaa mukavasti, vaikka töissä on rankempaa kuin aikoihin ja kotonakin omat juttunsa.

Uuusimpana arkisena apuna meillä on lapsenvahti.  Hän kävi meillä eilen ensimmäisen kerran. Lapsenvahdin kanssa on alustavasti sovittu kerran viikossa 1-2 tunnin aika, jolloin minä voin lukea ja vaimo saa hetken omaa aikaa. Oman pienen hengähdyshetken merkitys varmasti entisestään korostuu nyt, kun pikku-H  nyt jää vaimon kanssa kotiin. Tänään oli viimeinen päiväkotipäivä ja pikku-H viettää nyt sitten yhdessä vaimon kanssa "äitiyslomaa". Vaimo on ollut sairaslomalla jo hetken raskaudenaikaisten vaivojen vuoksi. Liitoskivut ja selkävaivat tekevät liikkumisesta vaikeaa ja rasitus provosoi supistuksia. Laskettuunaikaan on vielä 9 viikkoa jäljellä, joten hetki pitäisi vielä jaksaa.

Osaatko Sinä ottaa apua vastaan ja millaista apua olet pääsykoevalmennusta ajatellen saanut?

-H-


24. marraskuuta 2017

173/412 Black friday

Niin se taas yksi viikko lähenee loppuaan ja tänään vietetään mustaa perjantaita. Toivottavasti se ei ole ollut ihmisille muutoin musta kuin alennuksin mitä joka tuutista toitotetaan. Itselleni perjantai on ollut varsin valoisa sillä perjantai on päivä jolloin alkaa muutaman päivän hengähdys arkisesta aherruksesta töissä ja treenien muodossa. Tätä päivää olen odottanut maanantaista saakka 😉

Huomenna Santeri Mafylta soittelee ja käydään läpi mitä parin viikon aikana on lukemisen suhteen tapahtunut. Odotan Santerin soittoa sillä olen jotenkin onnistunut selättämään henkisen mörköni pääsykokeen suhteen. Toki stressiä lukemisesta on, mutta en pelkää epäonnistumista enää. Jos ei ensi kerralla pääsykokeessa natsaa niin sitten natsaa toisella kerralla. Teen nyt sen mitä pystyn ja enempää ei voi.  Juuri tuossa katsastin Mafynetin laskuria viikkotunneista ja viimeisen kolmen viikon saldona tällä hetkellä on 31 tuntia opiskelua. Fysiikkaa 19 tuntia ja kemiaa 12 tuntia. Jotkut valmistautuvista tekevät varmasti samoja tuntimääriä viikko tasolla ja reippaasti ylikin, mutta tälläisiin lukemiin olen omassa arjessani kyennyt. Antaa ehkä jollekin samassa tilanteessa olevalle hieman perspektiiviä kuitenkin.

Hyvää viikoloppua kaikille ja jaksamista lukemiseen! 


-H-

31. lokakuuta 2017

197/412 Väsyttää

Kuten otsikko kertoo, niin väsymys taitaa olla nyt se päällimmäinen tunne mikä täällä vallitsee. Päivät on aamusta iltaan yhtä lentämistä ja suorittamista tehtävästä toiseen. Aamulla treeni, sitten töitä, töistä kotiin ja kotona omat juttunsa, sitten lukemista ja laskemista. Kun pään illalla vihdoin lyö tyynyyn ei unta todellakaan tarvitse odotella ja viimeisenä toiveena on ettei aamu tulisi liian äkkiä. Silti en osaa höllätä. En halua luopua treeneistä enkä halua luopua pääsykoe valmistautumisesta. Työtä ja perhettä en luonnollisestikaan voi enkä haluakaan välttää. Tää combo vaan on aika hurja, se mun on myönnettävä. Sana luovuttaminen ei kuitenkaan kuulu mun sanavarastoon. Mua vaan on alkanu pelottaa se, että oonko mä toukokuun koittaessa ihan ihmisraunio. Järjellä tajuaa, ettei siinä tapauksessa musta ole kauheasti yhtään mihinkään jos niin käy. Vielä kuitenkin jaksaa, jaksaa!

Mun Mafy-valmentaja Santeri on tsempannut mua ja antanu realistista näkemystä tähän kaaokseen.  Koen, että se on ihan hyvä, kun on joku joka tietää mitä on meneillään, mitä tapahtuu ja antaa kuitenkin täysin ulkopuolisen näkemyksen tästä kaikesta. Ollaankin puhuttu, että realismin nimessä tähän on suhtauduttava mahdollisesti pidempänä projektina kun alunperin on ajateltu. Sitä mun pitää nyt itseni kanssa työstää, vielä ihan en ole siihen taipunut. En sitten tiedä onko se silkkaa mun tyhmyyttä vai mitä lie.

Nyt kuitenkin iltapalalle ja sitten nukkumaan! Huomenna, kun taas odottaa aamulla treeni ja sitten töitä 7.45-18.15, kun ilta pistellään influenssarokotteita ihan urakalla.  Lukeminen jää huomenna väliin, mutta torstaina paikataan sitä sitten taas.

Tsemppiä ihan älyttömästi kaikille pääsykokeisiin valmistautuville, toivottavasti teillä on hieman iisimpää, kun mitä täällä! Ja anteeksi kommentin jättäneille, että mun vastaukset on viipynyt. Korjaan asian ja haluan sanoa, että arvostan jokaista kommenttia todella! Kiitos!

-H- 

22. lokakuuta 2017

206/412 Päivitystä eetteriin

Viimeisimmästä päivityksestä on taas vierähtänyt hetki. On ollut paljon kaikenlaista mielenpäällä ja hieman väsymyskin on painanut. Vauvan suhteen saatiin toistaiseksi huokaista helpotuksesta, kun Sikiölääketieteen keskuksella Helsingissä kaksi erikoislääkäriä vauvan tutki eivätkä he löytäneet epäillystä rakennepoikkeamasta minkäänlaisia merkkejä. Monenlaisia fiiliksiä ehdittiin ennen tätä tietoa ja tämän jälkeenkin käydä lävitse. Kasvatti taas tämäkin kokemus meitä ihmisinä, vanhempina ja hieman myös itseäni ammatillisesta näkökulmasta ajatellen . Oli nimittäin erikoista, että ensimmäinen ultrannut lääkäri oli niin varma löydöksestään ja maalaili meille uhkakuvia tulevasta. Toki sellaisen ammatillisen innostuksen ymmärrän tietyllä tavalla, mutta hieman varovaisuutta voisi kuitenkin ilmaisussa olla. Kaikki kuitenkin siis tällä tiedolla hyvin ja hyvä niin.

Meidän perheessä on tällä viikolla vietetty syyslomaa. Itse olin torstain ja perjantain töissä, mutta alku viikon palkattomalla vapaalla. Kolme päivää tuli tehtyä kovasti töitä Mafynetin parissa lukien ja laskien fysiikkaa sekä kemiaa. Sai kunnolla keskittyä, kun ei tarvinnut töiden ja muun ohella tehdä hommia. Täytyy kyllä sanoa, että etenemiseni tuntuu tuskallisen hitaalta. Opiskeluvalmennuksen ohjeen mukaan kuitenkin olen edennyt ja etenen siinä tahdissa, kun pystyn ja niin, että varmasti opiskeltu asia on tullut ymmärretyksi. Olen kokenut valmennuksen hyväksi, sillä saan kertoa omista fiiliksistäni ja minua tsempataan eteenpäin. Saa sellaista realistista näkemystä asiaan, kun tuntuu välillä että väsyneenä itsellä ajatukset on hieman kohtuuttoman oloisia.

Marraskuun alussa yliopistoiden oli määrä julkaista tieto siitä millainen ensivuoden pääsykoe tulee olemaan. Oulun yliopistolta ilmeisesti hieman lipsahti hakuopas julki etuajassa ja sieltä kävi ilmi, että pääsykoe säilyy täysin ennallaan nelilaskinta myöden. Itselle tämä oli pieni pettymys tietyllä tavalla, koska olisin toivonut materiaalin kaventamista edes hiukan. Näillä kuitenkin mennään ja katsotaan kuinka toukokuussa sitten käy.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)

-H-




5. lokakuuta 2017

223/418 Kuinka meidän raskaus sujuu?

Niin ne viikot ovat raskaudenkin osalta ovat vierineet eteenpäin.  Heinäkuussa kerroin meidän perheenlisäyksestä. Nyt ollaan raskausviikolla 22+ 3 ja pari viikkoa sitten saimme tietää, että perheeseemme on mitä luultavammin saapumassa toinen tyttölapsi. Tuolloin ultraäänessä selvisi, että lapsen sydämessä on lisälyöntejä ja tämän vuoksi määrättiin kontrolli ultraääni. Meitä tuo tieto lisälyönneistä ei hätkähdyttänyt, koska esikoisellamme oli samanlainen löydös, joka myöhemmin todettiin poistuneeksi ja johtui mitä luultavammin vain sikiön sydämen kehittymättömyydestä.

Kummasti sitä naiivisti ajattelee, ettei kovin ikävät ja raskaat asiat tai onnettomuudet osu omalle kohdalle. Kuvittelee olevansa jotenkin turvassa. Tänään vaimon käydessä kontrolli ultrassa tämä illusio ainakin romuttui. Lapsemme sydän on kunnossa ainakin ultraäänen perusteella, mutta tutkimuksessa selvisi jotakin muuta. Lapsella todettiin olevan suuri nestemäinen kertymä peräsuolen/suoliston alueella ja hyvintodennäköisenä pidetään, että lapsen vaivan nimi on anusatresia. Se on synnynnäinen rakennepoikkeama peräaukon ja peräsuolen alueella ja se luokitellaan Suomessa harvinaiseksi vaivaksi. 65 %:lla potilaista, joilla esiintyy anorektumin häiriö, on myös muita epämuodostumia ja eniten niitä on todettu virtsateissä, selkärangassa, sydämessä ja ruokatorvessa.

Lisää asiasta meille selvinnee ensi viikolla, kun meillä on aika sikiölääketieteen keskukseen Helsinkiin.  Olo on nyt jokseenkin tyhjä, sillä epätietoisuus on suuri. Se mitä tämä tuo tullessaan lapsen terveyttä ja meidän perhettä ajatellen on arvoitus. Tieto lisää tuskaa ja sitähän sairaanhoitaja heti hakee. Alkaa ikäänkuin varautumaan pahimpaan mahdolliseen, vaikka kokonaiskuvaa tilanteesta ei vielä ole ehtinyt piirtymään. Ehkä se on ihan tavanoimainen reaktio. Mutta tämmöstä tänne meille nyt kuuluu ja se mitä on vastassa niin otetaan vastaan ja asioilla on kaiketi aina tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Tämän kaiken keskellä itkuisena vaimo jaksoi minulle sanoa, että älä H luovuta opiskeluhaaveidesi kanssa ainakaan vielä. Pyysi olla huolehtimatta liikaa. Tuo on kai sitä todellista rakkautta 💛

-H-

30. syyskuuta 2017

228/412 Kuulumisia ja lähtötasotestistä

Kello on nyt 10.56, kun aloitan tekstin kirjoittamisen. Tuntuu siltä kuin päivä olisi jo pitkälti iltapäivässä. Heräsin spontaanisti neljältä ja puoli kuudelta olin jo salilla tekemässä aamutreeniä. Treenin jälkeen suihku, aamupalaa ja sen jälkeen luin pari tuntia. Ehdin tuossa ottaa puolen tunnen palautumis unetkin ja maksoin laskuja. Tunnin päästä pitäisi olla menossa, sillä nään opiskelukavereita AMK ajalta.

Viimeisten viikkojen arki on ollut melko rutinoitunutta. Aiemmin oli tunne siitä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Ratkaisuna on itseni kohdalla toiminut se, että herään aikaisin. Aluksi se oli myrkkyä, mutta kuten tänäänkin niin heräsin ilman kelloa. Mistä olen joutunut luopumaan? Lähinnä illalla olevasta lötköily ajasta, jolloin olen aina jonkun telkkariohjelman on katsonut tai selaillut kännykästä juttuja. Nyt jätän telkkarin katsomisen ja puhelimen näpräämisen väliin ja sen sijaan menen nukkumaan ajoissa. En kiellä sitä, etteikö tämä olisi haastavaa, mutta ei kai kukaan voi sanoa perheen, työn, pääsykoelukemisen ja treenaamisen yhdistämisen olevan helppo nakki. Nyt vielä jaksaa ja tämä tuntuu hyvältä, mutta kyllä mielessä on käynyt, että katkeaako kamelin selkä jossain vaiheessa vai pääseekö tässä ihan maaliin saakka.

Mutta se kuulumisista.. Ajattelin hieman kirjoittaa myös MAFY:n lähtötasotestistä, josta aiemmin jo kirjoitinkin täällä. Lähtötasotestissä oli kustakin osuudesta mahdollista saada pisteitä 17-20 aineesta riippuen. Sain sähköpostiini raportin tuloksista, jotka oli päivätty 27.9 ja keskiarvollisesti pisteitä kustakin testistä oltiin saatu 8,34-9,86. Se kertoo hyvin mielestäni siitä, että melko tasaisesti tässä vaiheessa on vielä porukkaa joiden osaamisen taso ei yllä tarvittavalle tasolle. Myös itse lukeudun heihin. Testi on mielestäni hyvä mittari ja se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Lähtötason ollessa alhainen ei kannata masentua vaan kannattaa jatkaa harjoittelua ja työn tekemistä. Lisäksi on hyvä muistaa, että mikäli taitosi eivät ensi vuonna riitä niin seuraavana vuonna olet kuitenkin jo askeleita lähempänä. On myös hyvä muistaa, että lähtötason ollessa hyvä ei tuudittaudu siihen vaan siltikin valmistautuu pääsykokeeseen huolella.

Eikä kaiketi valmennuskurssit ja materiaalit ihan höpöhöpöä ole, sillä viime vuonna Helsingin suomenkielisen yleislääkiksen sisäänpäässeistä 37% olivat osallisena MAFY:n valmennuksessa.

Mutta nyt vaatteiden vaihtoon, hieman ripsaria ja kavereita näkemään! :) Muistakaa viettää aikaa perheenne ja ystävienne kanssa, se auttaa teitä jaksamaan ja pysymään järjissänne :)

Hyvää viikonloppua!

-H-

19. syyskuuta 2017

239/412 Muutamia huomioita ja vinkkejä

Ajattelin listata muutamia huomioita ja vinkkejä opiskeluun ja pääsykoe valmistautumiseen liittyen, joita olen tässä oman projektini edetessä pistänyt merkille. 


  • Epäusko ja epävarmuus on osa tätä projektia ja niitä tunteita on vaikea ohittaa. Kuitenkin, kun tekee tasaisesti ja määrätietoisesti töitä niin on aina askeleen lähdempänä tavoitetta eli pääsykokeen läpäisyä
  • Tietyistä omista vaatimuksistaan arjessa pitää pystyä joustamaan jos aikoo saada vuorokaudessa tunnit riittämään. Esimerkiksi itselleni on ollut aiemmin todella tärkeää, että meillä kotona olisi aina tavarat paikoillaan ja siistiä. Hieman olen kriteereitäni löysännyt, eikä maailmani ole siihen kaatunut, vaikka hieman toisinaan silmiin sattuukin 😉  Ja ihan päätön ajatus se tavaroiden paikoillaan olo on noin muutoinkin, kun kotonani asuu kolme vuotias täystuho, joka viljelee legoja ja muita lelujaan pitkin kämppää 😃
  • Lukemista ei kannata ajatella liian suurena peikkona, eikä jatkuvasti ajatella mitä kaikkea pitäisi osata ja lukea. Helpommalla pääsee, kun keskittyy siihen missä on nyt menossa ja pilkkoo kokonaisuutta pieniin paloihin. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että asiat jäsentyvät ja edistymistä tapahtuu. 
  • Aika lukemiselle on hyvä tietyllä tavalla rajata. Enkä nyt tarkoita välttämättä kellon ajallisesti prikulleen, koska itselläni se ei ole edes mahdollista, mutta kuitenkin niin, että milloin selkeästi on aika lukemiselle ja milloin ei lueta. Näin välttyy siltä, että tuntee huonoa omaatuntoa tai jatkuvaa pakkoa. Pystyy ehkä hieman paremmin tällä tavoin hallitsemaan stressiä eikä koko ajan pyöri päässä ajatus siitä, että pitäisi lukea, pitäisi laskea..
  • Itselläni on toisinaan päiviä jolloin en todellakaan ehdi tai jaksa lukea. Liian väsyneenä lukemisesta ei tule mitään. On kuitenkin hyvä erottaa se, että onko jaksamattomuus/väsymys mukavuudenhaluisuutta työpäivän jälkeen vai ihka oikeaa väsymystä. Itse joudun ainakin toisinaan pakottamaan itseni opiskelun äärelle, kun tuntuu että sohva vetää puoleensa tai joku muu kiva kotona hengailu.
  • Ruokavalio ja urhelu. Kun syö hyvin ja jaksaa liikkua, niin energiaa kaikkeen tekemiseen on ihan eritavalla kuin silloin, kun näin ei tee. Itse olen joutunut repimään itseni aamuisin liikkumaan, koska muutoin se pitäisi tehdä illalla ja se aika on pois perheeltä ja lukemiselta. Se on kuitenkin ollut sen arvoista, koska voin kokonaisvaltaisesti paremmin kuin joitakin viikkoja sitten. Ruokailuiden suhteen olen myös terästäytynyt ja usein laitankin ruokaa useammalle päivälle kerrallaan ja näin ollen säästyy hieman aikaa ruuanlaitoltakin. 
  • Riittävä uni. Tämä on erittäin tärkeää! Kroppa ja aivot eivät palaudu jos niille ei anneta riittävää lepoa. Itse kun herään arkena neljä kertaa viikossa klo 4.30 ja kerran klo 6.00 niin nukkumaan pyrin menemään 21.30-22 tienoilla. Viikonloppuisin olen kumpaankin suuntaan joustavampi. 
  • Vertaistuki. On tärkeää, että on ihmisiä joiden kanssa voi projektista keskustella ja jotka ovat itse tekemässä samaa tai jo päässeet opiskelemaan. Hyvää vertaistukea saa myös pääsykoevalmistautumista käsittelevistä blogeista. 
  • Läheisten tuki. On hyvä, että elämässä on ihmisiä, jotka tsemppaavat ja uskovat sinuun, etenkin silloin kun oma usko ja jaksaminen on koetuksella. Yksin ei siis kannata jäädä. 

-H-








18. syyskuuta 2017

240/412 Arki

Ajattelin hieman raottaa mun arkea ja mitä mun arkeen kuuluu. Tällä hetkellä päivät alkaa kello 4.30 herätyksellä maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin. Keskiviikkoisin nukun "pitkään" eli kuuteen.  Kellon soidessa 4.30 puen urheilukamat päälle ja suuntaan salille tekemään treenin. Salilla aikaa kuluu noin tunnin verran. Salilta kotiin tullessa alan laittamaan aamupalaa, syön aamupalan, pesen hampaat jne. Noin 6.30-6.40 välillä lähden polkemaan töihin. Mulla on 10km pyöräilymatka suuntaansa. Töissä sitten käyn suihkussa ja laittaudun hieman ihmisen näköiseksi. Työt aloitan 7.20-7.45 välillä. Mun työpäivät päättyy tavallisimmin 15.45-16.30 välillä. Toki satunnaisia lyhennyksiäkin toisinaan on.

Jos vaimo ei ole ennättänyt ennen mua kotiin ja aloittanut ruuanlaittoa, niin minä aloitan sen. Kun ruoka on tehty ja on syöty koko perheen voimin, niin saatan hetken hengailla tai sitten suoraan ruokapöydästä vetäydyn työhuoneeseen lukemaan. Kello 17-19 välillä maanantaisin, keskiviikoisin ja perjantaisin luen sen mitä pystyn. Tiistaisin ja torstaisin mulla on kello 17-20 väli on varattu lukemiselle. Nykyisin olen kaikki illat kotona, enkä lähde erikseen kirjastolle lukemaan. Näin ollen olen saatavilla, mikäli perhe minua kaipaa. Eikä minua oikeastaan enää häiritse se, että pikku-H pyörii jaloissa tai käy toimittamassa välillä jotain omaa asiaansa. Viikonloppuisin luen sen mukaan miten ehdin. Perheen yhteistä aikaa yritämme saada päivittäin edes hetken. En usko, että ainakaan vielä perheeni kokee jääneensä projektini vuoksi jostakin paitsi. Toivon, että pystyn antamaan läheisilleni sen huomion mitä he kaipaavat. Lisäksi uuden tulokkaan saapuessa koko paletti taas uudistuu ja sitä odotamme toki kaikki jännityksellä.


-H-

14. syyskuuta 2017

244/412 Kuinka homma etenee?

Maanantaina opiskeluvalmennuksen tiimoilta MAFYlta minulle soitteli Santeri.  Hän kertoi omista taustoistaan omaan pääsykoehaku historiaansa liittyen ja minä puolestani kerroin hieman itsestäni liittyen aiempiin opiskeluihini ja nykyiseen elämäntilanteeseeni. Kartoitimme puhelun aikana muun muassa lähtötasoani, keskustelimme resursseistani ja tekniikoistani opiskella. Koin puhelun erittäin hyödylliseksi. Oli mukava jutella ihmisen kanssa, joka oli pääsykokeen läpäissyt ja onnellisesti tällä hetkellä opiskelee yliopistolla. Tuli tunne, että joku todella on kiinnostunut minun hakuprosessistani ja halukas auttamaan minua toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla oppiakseni kaiken tarvittavan. 

Tällä viikolla olen kerrannut Mafynetista matematiikkaa fysiikan opiskelijalle, jotta minulla todella olisi tarvittavat taidot selviytyä fysiikan laskuista. Tämä on todellakin paikallaan, koska kuten olen aiemmin kertonut niin laskeminen ei ole minulle ollut se vahvin osa-alue ja sitähän tässä hommassa nimenomaan vaaditaan. Tehtäviä tuossa matematiikan kertauspaketissa on noin 150 ja osassa tehtävissä on alakohtia a, b, c.. Kaikkia tehtäviä tuosta osuudesta ei tarvitsisi tehdä, vain ainoastaan ne, jotka mielestäni vaativat kertausta, mutta koen itselleni parhaaksi tehdä nuo kaikki tehtävät. Kerrattuani matematiikan osuuden siirryn jatkamaan fysiikan ja kemian opiskelua. Biologian lukeminen on nyt toistaiseksi breikillä.

Laskimme Santerin kanssa, että töiden ja muiden juttujen ohessa voisin kyetä parhaimmillani lukemaan ja laskemaan noin 18-22 tuntia viikossa. Muuttuvia tekijöitä lapsiperheen arjessa toki on, että saas nähdä kuinka optimistinen oma arvioni oli käytettävistä tunneista. 

Seuraava soitto opiskeluvalmennusta koskien on kahden viikon kuluttua maanantaisesta. Tuolloin sitten tarkastelemme yhdessä etenemistäni ja kerron kuulumisistani viimeiseltä kahdelta viikolta.



-H-

7. syyskuuta 2017

251/412 Lähtötason testaus

MAFY- valmennus on nyt julkaissut lähtötasotestin, jonka avulla voi testata fysiikan, kemian ja biologian osaamistaan. Testin jälkeen on nähtävissä malliratkaisut tehtäviin ja mitkä tehtävistä sait tehtyä oikein. Myöhemmin, kun on saatu riittävä määrä tuloksia on mahdollista saada yhteenveto sähköpostitse, josta näkee kuinka itse on pärjännyt verrattuna muihin kokeen tehneisiin. Lähtötasotestiin pääset linkistä: http://www.mafyvalmennus.fi/lahtotasotesti
Lähtötasotestin lisäksi MAFY-valmennus tarjoaa mahdollisuuden kokeilla ilmaista opiskeluvalmennusta. Kokeillessaan ei ainakaan varmasti häviä mitään, joten rohkeasti kokeilemaan!

Itse tein testin biologian ja kemian osalta, fysiikan testin ajattelin tehdä myöhemmin. Mielestäni tekemäni testit olivat haasteellisia ja näin pääsykoeopiskelun ollessa suht alkuvaiheessa osa testissä kysytyistä asioista oli sellaisia mitä en ole käynyt läpi tai saati koskaan edes kuullut. Testin tulos oli omaa osaamistani ajatellen varsin realistinen. En olisi omankaan arvioni perusteella tässä vaiheessa kuvitellut osaavani yhtään paremmin kuin mitä testeistä sain pisteitä. Jos siis sait testistä hyvät pisteet tai jopa täydet, uskon että voit taputtaa itseäsi olalle ja todeta osaamisesi olevan suht hyvällä tasolla. Mikäli testistä taas tuli hieman vähemmän pisteitä niin se kannattaa lähinnä ottaa motivaattorina, siitä on hyvä parantaa!

-H-


6. syyskuuta 2017

252/412 Dementia

Nuoruusiän dementoituminen on harvinaista, mutta mahdollista. "Dementoituminen" pääsykokeisiin lukiessa taitaa olla todennäköisempää ja siitä taidan kärsiä. Pahasti. 

En ole muistanut päivittää blogia, kuten olette huomanneet 😉 En muista nykyään paljon muutakaan. Viime viikolla mennessäni luovuttamaan verta istuin esitietolomake kädessäni odottaen omaa vuoroani. Katsoin, että olen viimeksi luovuttanut verta 17.6. Verenluovutuksessa luovutusten välillä pitää olla naisilla vähintään 91 vuorokautta ja laskin ettei se mitenkään täyty. Menin sitten kysymään, että kuinkas tässä nyt toimitaan. Vastaukseksi sain, että ei huolta siitä on kulunut yli vuosi. Hukkasin siis hetkessä vuoden elämästäni ja olin aivan varma, että olin vasta ollut. Ihan vähän hävetti, en edes uskaltanut ajatella kuinka dillenä veripalvelun hoitaja minua piti.

Kavereiden, perheen tai vaimon kysyessä minulta jotakin spesifiä tai jotakin aikatauluihin liittyvää vastaan nykyään yhä useammin etten muista, pitää tarkistaa. Töissä en yhdistä potilaiden kasvoja ja asioita enää yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Olin aiemmin jopa pelottavan hyvä muistamaan asioita, kun joidenkin potilaiden nimet ja syntymäajatkin opin ulkoa. Not anymore.

Tänään aamulla ennen töihin menoa olin kuntosalin tuulikaapissa, enkä päässyt salille, koska en muistanut kuinka lukijaa käytetään ja heiluttelin korttiani väärän laitteen edessä. Kotiin tullessani aloin laittamaan aamupalaa. Syön useimmiten aamuisin kaurapuuroa ja niin tänäänkin. Tosin laitoin kaurahiutaleet mikroon puoleksitoista minuutiksi ilman vettä. Kerta se on ensimmäinen näinkin ja kyllä mä sitten vettäkin lisäsin toiselle kierrokselle ja sain kun sainkin sitä tahtomaani puuroa.

Näitä esimerkkejä muistin pettämisestä ja lievästä sekoilusta viimeisten viikkojen aikana on useampia. Vähän väliä myös unohtelen mitä minun pitikään seuraavaksi tehdä. Kysymys kai kuuluu, pitääkö tästä olla huolissaan? 😃 Kärsittekö muut vastaavasta ongelmasta? 

-H-

31. elokuuta 2017

258/412 Torstain tunnelmia

Tää päivä on taas ollut aika haipakkaa. Ensin olin töissä, hain lapsen päiväkodista, tein ruokaa, juoksin hakemaan pyörää huollosta ja sitten lähdin luovuttamaan verta. Verenluovutuksen jälkeen menin palauttamaan kirjastoon myöhässä olevia biologian kirjoja. Sen jälkeen oli päivän ensimmäinen hetki kun saattoi istahtaa alas ja lukea hieman pääsykokeisiin. Helppoa tälläisessä lennokkaassa menossa on se, että Mafyn tabletti kulkee näppärästi mukana ja sen voi kaivaa repusta esille, kun sattuu olemaan hetki aikaa paneutua lukemiseen. Tosin onneksi mun illat ei aina ole näin lennokkaita ja ehdin olla myös kotona.

Oletko Sinä käynyt luovuttamassa? Päivittäin tarvitaan yli 800 verensiirtoa potilaille.


Mun lukeminen oli kesän aikana huomattavasti vähäisempää kuin ennen kesää (jos nyt ajatellaan syksyn alkaneen). Tähän pitäisi saada nyt syksyn alettua korjausliike, mutta en tiedä oikein mistä sen ajan revin lukemiselle. On jokseenkin tosi ristiriitaista olla motivoitunut ja reipas, ja silti jokin tuntuu tökkivän. Nyt syyskuussa alkaa Mafyn etävalmennuksen opintovalmennus, ja toivonkin saavani vinkkejä arjen aikataulutukseen ja lukemisen rytmittämiseen. Itsehän mun on se työ tehtävä ja omat valintani, mutta ehkä ulkopuolisella ihmisellä voi olla sellaista näkemystä, josta on itselleni hyötyä.

Mafynetin suhteen olen ollut tyytyväinen. Omasta mukavuuden halustani johtuen olen määrällisesti enemmän opiskellut biologiaa kuin fysiikkaa ja kemiaa. Totuushan on, että mun pitäisi lukea huomattavasti enemmän fysiikkaa, sitten kemiaa ja vasta sen jälkeen biologiaa. Fysiikan ja kemian opiskelussa Mafynetin avulla hyvää on ollut se, että jos/kun en ole osannut tehtävää niin ratkaisuiden esimerkit ovat hyviä. Tämä jää helposti uupumaan, jos lukee pelkästään kirjasta ja saatavilla on vain oikea vastaus. Silloin ei tiedä mikä on mennyt pieleen.

Miten teillä muilla lukeminen rullaa? Millaisin keinoin ylläpidätte lukurytmiänne?


-H-

24. elokuuta 2017

264/412 Mitä tulee entisestä urheilijasta?

Mulla on tietynlainen urheilijan identiteetti olemassaan, vaikka tosiasiassa en sellainen ole enää useampaan vuoteen ole ollut. En aktiivisuustasoltani enkä ulkomuodoltani. Toisinaan se on kovin turhauttavaa ja sitä kokee tietynlaista huonommuuden tunnetta. Tulee usein kysyttyä itseltään mihin minä katosin?

Triathlon kisat 2015

Ringetteä pelasin 20 vuotta, lapsena pelasin lisäksi jalkapalloa ja pesäpalloa. Muutaman kauden pelasin amerikkalaista jalkapalloa SM-sarjassa ja jääkiekkoa sekä käsipalloa kävin kauden verran pelailemassa. Aluejoukkue sekä maajoukkue touhujakin tuli kokeiltua muutamissa lajeissa. Kuntosalilla olen käynyt 15-vuotiaasta saakka, toisinaan säännöllisesti ja sitten taas, you know.. en niin kovin säännöllisesti. Puolimaratonin verran olen juossut muutaman kerran ja pikamatkan triathloniinkin olen kertaalleen osallistunut. Monenlaista on siis tullut tehtyä. Aktiivisen tai paremminkin sanottuna tavoitteellisen kilpailuhenkisen urheilemisen loppumisen taustalla on ollut monia tekijöitä. Kulloinkin vallinneet elämäntilanteet, taloudelliset ja ajankäytölliset seikat. Rajoittavimpina tekijöinä kuitenkin ovat olleet erilaiset vammat ja vaivat. Polven patella luksaatiot useamman kerran, olkapäänvammat, selän välilevy vauriot ja nikaman liukumat, tulehdukset, kropan ylirasitus tilat.. Onhan noita. Kipuun kuitenkin tottuu ja toisinaan sitä omalla tavallaan kaipaa, tuolloin ainakin tietää tehneensä jotakin ja tuntee olevansa jollain tavalla enemmän elossa.

Urheilija ei tervettä päivää näe


Ringeten lopettamisen jälkeen olen nyt liki kymmenen vuoden ajan kärsinyt myös painoon liittyvistä haasteista. Kun jatkaa ruokailua kuten entinen urheilija kuluttamatta sitä määrää minkä suuhunsa laittaa ja siihen päälle vielä sohvan pohjalla alkaa herkut maistumaan, niin jokainen arvata saattaa kuinka siinä käy. Paino on jojoillut aikalailla ja mieliala sen mukana. Ei sitä järin tyytyväinen itseensä osaa olla jos sohva vetää enemmän puoleensa, kuin se että pitäisi itsestään hyvää huolta liikkumalla säännöllisesti ja syömällä terveellisesti.

Nyt pääsykoe prosessin aikaan huomasin, että etenkin väsyneenä on ollut hankala motivoida itseään liikkumaan ja käsikin on karkkipussilla käynyt ahkeraan lukiessa sekä muutoinkin.  Sitä on toisinaan hieman rasittunut arjesta ylipäätään ja sitten vielä heittää bensaa liekkeihin tekemällä huonoja valintoja liikkumisen ja ravitsemuksen suhteen. Liikunnalla kun on tutkitusti kuitenkin merkittävä rooli stressinhallinnassa, mielialan säätelyssä ja oppimisessa.

Olenkin nyt päättänyt, että aion tehdä parhaani ollakseni parempi ja hyvinvoivempi minä. Kiinnitän enemmän huomiota siihen mitä syön ja milloin syön. Yritän päästää urheilijan identiteetistäni vihdoin tietyllä tavalla irti ja olla kokematta huonommuutta siitä, etten ole enää niin aktiivinen ja tavoitteellinen. Sen sijaan yritän opetella nauttimaan liikkumisesta ilman paineita. Uskon, että sillä miten itseäni kohtelen on suuri merkitys kuinka jaksan valmistautua pääsykokeeseen ja elää arkea perheeni kanssa. Ehkä entisestä urheilijasta vielä jonain päivänä tulee ahkera kuntoilija.


-H-

265/412 Mafyn opiskeluopas part 2

Aiemmin lupasin palata Mafynetin opiskeluoppaaseen täällä muutaman päivän kuluessa, mutta tässä vierähtikin postausten väli oletettua pidemmäksi. Jotenkin päivät vaan kuluvat liian nopeasti ja vuorokaudessa ei tunnit tunnu riittävän.  Ajattelin, nyt kuitenkin, että hieman vielä syväluotaavammin kertoisin millaisia asioita opiskeluopas sisältää. Koen itse, että opiskeluoppaassa olevat ohjeet ja vinkit ovat hyviä. Ohjeet ja vinkit ovat varmasti sisällöltään löydettävissä useista eri lähteistä muutoinkin, mutta Mafynetissä ne ovat mielestäni näppärästi koottuna ja esitetty selkeästi.

Lääkikseen pääseminen vaatii suurimmalta osalta meistä paljon tasaista työtä ja hyviä työtapoja. Tuen merkitystäkään ei voida aliarvioida, oli se tuki sitten valmennuskurssi tyyppistä, vertaistukea samaa läpikäyviltä tai läheisten tukea. Opiskeluoppaassa käydään tarkemmin läpi näitä asioita. Mitä aiemmin aloittaa valmistautumisen, sitä suuremman työmäärän ennen pääsykoetta ehtii suorittamaan mikäli tasaisesti suorittaa. Opiskelutekniikan merkitystä korostetaan ja se onkin erittäin tärkeä asia. Opas tarjoaa paljolti neuvoja. sitä ajatellen Itse odotan syyskuussa alkavaa opintovalmennusta siinä mielessä innokkaana ja mielenkiinnolla, mitä sillä on minulle tarjottavaa opiskeluani ajatellen.

Oppaassa käydään läpi myös ajankäytöllisiä asioita. Oppaassa suositellaan tietty määrä tunteja käytettäväksi viikottaisessa opiskelussa. On toki hyvin yksilöllistä mikä on kenellekin riittävä määrä tai mahdollinen määrä. Itse henkilökohtaisesti en näihin suosituksiin tuntimäärällisesti yllä mitenkään. Oppaassa voitaisiin mielestäni antaa vaihtoehtoisia ohjeita ja neuvoja suoraan ihmisille, jotka tekevät pääsykoe prosessin aikana myös muuta, kuten käyvät töissä. Jotkin ohjeet ovat mielestäni suoraan tulkittavissa opiskelijoille, jotka ainoastaan lukevat pääsykokeisiin.
Tärkeä seikka oppaassa on mielestäni myös se, että siellä muistutetaan niistä merkeistä, jolloin ehkä opiskelet liikaa. Tälläisiä merkkejä ovat muu muassa se, että opiskelun tehokkuus kärsii, aloittaminen tuntuu vaikealta väsymyksen ja turhautumisen vuoksi, unen laatu heikkenee, ja liikunta sekä vapaa-aika kärsii tai karsiutuu liiaksi.

Ohjeita ajankäytöllisiin asiohin annetaan viikkojen suunniteluun, milloin luet ja milloin lepäät. Rutiineilla on tärkeä merkitys jaksamisen ja tasaisen työskentelyn kannalta. Näin perheellisenä tietyt rutiinit toki ovat helppoja ja melko vakioita, mutta toisinaan tuntuu, että arjessa on liikaa muuttuvia tekijöitä. Tämä luo itselle toisinaan hieman painetta ja kaihoisasti ajattelee, että olisimpa tehnyt tämän kaiken ollessani nuorempi. Kuitenkin, juuri nyt on se oikea hetki ja aika, ja näillä spekseillä mennään.

Oppaassa myös muistutetaan siitä, kuinka opiskeluun ja pääsykoevalmistautumiseen liittyen on hyvä viikottain miettiä positiivisia asioita. Positiivisuuden ylläpitämien varmasti auttaa kaikkia jaksamaan ja pitää motivaatiota yllä. Jos itse nyt mietin pääsykoevalmistautumiseeni liittyen kolme positiivista, ovat ne: opin jatkuvasti uutta, saan tukea ja tsemppiä läheisiltäni sekä se, ettei työ enää tunnu verottavan liikaa jaksamisestani.

Stressinhallinta on hyvin kattavasti oppaassa esitetty: miksi stressinhallinta on tärkeä osa pääsykoevalmistautumista, palautumisen ja sosiaalisen tuen merkitys, liikunta, meditaatio, kognitiiviset strategiat, epävarmuuden hyväksyminen, huonojen ajatuskehien katkaiseminen, tsemppauspäivät, stressinhallintakeinojen hyödyntäminen arjessa... Oppaassa on myös kappale pääsykokeisiin valmistautuvan vanhemmille. Hyödyllinen abiturienteille ja kotona asuville. Oma äitini hieman naurahti, kun meillä käydessään pyysin häntä lukemaan kappaleen. Äidin pitää siis varmistaa, etten lue liikaa ja muistan levätä välillä 😉

-H-

22. elokuuta 2017

267/412 Täällä ollaan

Pientä radiohiljaisuutta blogin suhteen on taas ollut. Yksinkertaisesti ei ole ollut oikein aikaa eikä jaksamista. Minä ja vaimo ollaan oltu yli viikon verran kipeinä. Tolkuton flunssa kummallakin. Onneksi lapsi on pysynyt terveenä. Viime viikolla jouduin olemaan kaksi päivää kotona, mutta muutoin oon ollu puolikuntoisena töissä. Eihän siitä mitään kruunua saa, että siellä kipeänä käy,  mutta ei sitä määräänsä enempää poiskaan osaa eikä haluakaan olla, kun flunssaisuudessa ei nyt loppua tunnu näkyvän. 

Lukeminen edistyy, tai edistyy ja edistyy mahdottoman hitaasti. Aika on rajallista ja tuntuu ettei sisäistäminenkään mitään ihan mahdottoman vikkelää ole. Oon lukenut Mafyn käytön lisäksi käsitteitä ja opetellut kaavoja Quizlet appin kautta. Se on ollut helppo tapa edes käyttää pieniäkin mahdollisuuksia hyväksi, kun istahtaa alas hetkeksi. Kirjoistakin olen selaillut vaihtelun vuoksi joitain juttuja. Tänään mulle kävi mun Mafynetin kanssa hassut ja ihan oma vika. Päivitin sovelluksen eikä mulla sitten tietenkään ollut tiedossa salasanaa, jolla pääsisin kirjautumaan takaisin. Nyt odottelen sitten uutta salasanaa sähköpostiin. 

Töissä juttelin tänään kohta eläkkeelle jäävän lääkärin kanssa ja kysyin häneltä millaiset pääsykokeet olivat silloin 70-luvulla, kun hän haki kouluun. Hän kertoi hakeneensa ensin Helsinkiin, mutta sitten toisella yrittämällä pääsi Tampereelle. Pääsykokeet kestivät neljä päivää. Arvoitukseksi vielä jäi se, mitä kokeet pitivät tuolloin sisällään, mutta sain naurut vastapuolelta kun kysyin, että oliko silloin jotain soveltuvuuskokeita/psykologisia testejä. Ei ollut silloin eikä ole nytkään. Hieman erikoiselta se toisinaan tuntuu, kun kuitenkin ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Tosin jos testejä olisi niin en tiedä kuinka itseni kävisi, eikä meillä olisi lainkaan esimerkiksi kirurgeja 😉

Nyt kuitenkin takaisin lukemisen pariin! 

Tässä kuussa tulossa vielä kaksi Mafynetti aiheista postausta, palataan! 

-H-

15. elokuuta 2017

274/412 Keräyslipas

Usein sitä miettii millä keinoin voisi vähäosaisia auttaa. Aika ja keinot ovat usein rajalliset, mutta pienilläkin teoilla saa aikaan paljon jos osallistujia on useampia. Sivulleni on nyt ilmestynyt virtuaalinen keräyslipas, jonka avulla Suomen Punainen Risti kartuttaa varoja katastrofirahastoon. Ota sinäkin osaa jos koet asian tärkeäksi, pienikin summa auttaa!



-H- 

14. elokuuta 2017

275/412 Viikonloppu hommissa

Lauantaina olin ensiapu hommissa koko päivän. Jo etukäteen olin asennoitunut siihen, että sää tulee yllättämään meidät kaikki. Olin pakannu sadevaatteet ja kuivaa vaatetusta mukaan. Päivä alkoi Paula Vesalan keikalla Nurmijärvellä ja aurinko yllätyksellisesti paistoi lämpimästi. Keikka oli hyvä eikä meillä ea-ihmisillä onneksi ollut mitään tekemistä. Vesalan keikalta ajoimme kaverini kanssa Helsinkiin city maratonille täydentämään jo siellä olevaa porukkaa. Itse sijoituin maalialueelle "noukkimaan" huonokuntoisia. Siinä tuli sitten kyllä juostua itsekin jonkinlainen minimaraton illan aikana, kun kävimme myös hakemassa stadionin lähettyviltä kantotuoleilla nestehukkaisia ja hypotermisiä juoksijoita.

Niin se sää odotetusti yllätti auringon paistamisen jälkeen kaikessa hurjuudessaan, kun sormia napauttamalla taivas repesi. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, stadionilla aidat kaatuivat, maalialue lakosi totaalisesti, salamat iskivät stadionin peltikatteeseen. Tuuli oli erittäin voimakas, eikä siinä ei ehtinyt kissaa sanomaan, kun oli alusvaatteita myöden läpi märkä.  Juoksijat joutuivat reitillä väistelemään lenteleviä puunoksia, katkenneita puita, kahlaamaan lätäköissä, eikä voimakkaat syöksyvirtaukset varmasti tehneet etenemistä helpoksi. Lämmin ja painostava ilma edeltävästi, sen jälkeen kastuminen ja muutoin fyysinen rasitus tekivät maratonin juoksemisesta erittäin haastavaa. Nostan kyllä hattua jokaiselle osallistujalle.


Minä olen kuvassa keltapunaisessa takissani

Itse vedin sadevermeet märkien vaatteiden päälle ja kumisaappaat jalkaan, kun myräkkä oli hieman rahoittunut. Täytyy sanoa, että niissä vermeissä toimiminen ei ollut maailman kevyintä, mutta ainakin sadevaatteet hieman lämmittivät, kun olin muutoin ihan läpimärkä. Hieman yhdeksän jälkeen alkoi tavaroiden purku, viimeisin nesteytettävä potilas poistui onnellisesti kotiinsa ja kymmenen jälkeen olimme saaneet kenttäsairaalan purettua ja tavarat pakattua autoihin. Osalla oli pitkän päivän jälkeen edessä vielä ambulanssien ajo firman talleille, mutta itse pääsin kaverini kyydillä mäkkärin kautta kotiin.

Ihan mukavaa vaihtelua oli tuo reissu siistin sisätyön vastapainoksi,  mutta kaksitoista tuntia reissussa olleena, kylmettyneenä ja märkänä oli kuitenkin ihana päästä kotiin. Pikku-H ei äipän "iloksi" halunnu millään nukkua omassa sängyssään ja oli kovin itkuinen. Siinä sitten kun suihkun jälkeen vihdoin puolenyön jälkeen pääsi sänkyyn, niin ei kyllä kovinkaan paljon nukuttu, kun vaahtosammutin heilui vieressä. Sunnuntai aamuna herätessä olo oli kuin rekan alle jääneellä. Fyysisen rasituksen lisäksi lauantaista saakka on mieltä painanut huoli viiden kuukauden ikäisestä siskontytöstäni, joka joutui lauantaina sairaalaan. Nesteytystä tipan ja nenäletkun kautta on saanut, sekä lääkitty antibiootein. Edelleen on pieni hoidettavana eikä varmaa syytä sairastumiselle ole selvinnyt.

Mun kroppa ilmoittelee nyt aika selkeästi siitä, että olen rasittanut itseäni liikaa. Lihakset eivät millään meinaa palautua rasituksista, lämpöilen ja olo on flunssainen. Eikä uni tahdo millään riittää korjaamaan oloa. Eilen multa kysyttiin, että vieläkö aion tähdätä ensi vuoden pääsykokeisiin ja vastasin kyllä. En halua enkä aio luovuttaa, vaikka sitä en kiellä etteikö nyt olisi hieman ollut haasteellista jaksaa.


-H-

11. elokuuta 2017

278/412 Muistikapasiteetin vapautus

Mulla on aina ollut suhteellisen hyvä muisti. Harvemmin totaalisesti olen unohtanut jotakin tärkeää arkista mitä pitäisi muistaa. Aivan eriasia on sitten opiskeluun liittyvä muistaminen. Opiskellut asiat, kun pysyisivätkin samalla tavalla päässä niin ei olisi mitään hätää.

Muistan omat asiani, vaimon asiat ja lapsen asiat. Muista läheisten syntymäpäivät, nimipäiviä ja muutoin tärkeitä päivämääriä. Tällä viikolla sain töissä syksyn koulutuskalenterin käsiini ja ensimmäistä kertaa vuosiin merkkasin työpöytäni kalenteriin jotakain. Ajattelin, että ehkä olisi hyvä hankkia kotiinkin kalenteri. Vaimo totesi fiksusti, ettei mun tarvitse ihan kaikkea muistaa ja voin vapauttaa muistikapasiteettiani vaikka opiskelua ajatellen. Yritän nyt siis opetella taas käyttämään kalenteria ja luottamaan, että kalenterista löytyy ne asiat ja menot mitkä pitää muistaa. Nyt yritän vain muistaa katsoa kalenterista mitä mun pitikään muistaa.

Mun kalenteri näyttää tältä, onko Sinulla kalenteri?


Hyvää viikonloppua kaikille!

-H-

8. elokuuta 2017

281/412 Näkimet

Mua on jo pidemmän aikaa vaivannut lähes päivittäiset päänsäryt. Mitä enemmän olen lukenut, niin sitä enemmän on päätä särkenyt. Olen ajatellut päänsäryn johtuvan siitä, että kun istuu paljon niin niska sekä selkä rasittuvat ja jumiutuvat. Sekä siitä, että pää käy jotenkin kierroksilla siitä kaikesta tiedosta mitä sinne pitäisi tallentaa.

VÄÄRIN! Mä en ole ollenkaan tajunnut, että mulla on silmissä vikaa. Tänään se sitten selvisi. Kävin työhöntulotarkastuksessa ja terveydenhoitaja testasi mun näön. Mun molempien silmien näkö oli huonontunut edellisestä ja vasemman silmän näkö etenkin. Olenkin hieman ihmetellyt miksi en esimerkiksi pysty katsomaan kännykän näyttöä kovin läheltä tai jotakin vaimon esittämää paperia vaan mun on pitänyt viedä niitä hieman kauemmaksi, jotta olen saanut katseen tarkennettua. Varasinkin heti ensi viikolle ajan optikolle ja mitä luultavammin luvassa on näkimien päivitys ja musta taitaa tulla kokoaikainen rillikalle.



Vinkki vitosena siis pääsykokeisiin valmistautuvat siskot sekä veljet: käykää säännöllisesti tarkistuttamassa näkönne! Jos ei probleemaa niin ainakin tiedätte kaiken olevan kunnossa.






-H-


7. elokuuta 2017

282/412 Galapagossaarten sinkut

Darwinin sinkut.. Nykyisin Galapagossaarilla esiintyy 14 sinkkulajia.. Sinkkulajit käyttävät keskenään erilaista ravintoa..

Kuvakaappaus: Mafynetti 2


Luin tuossa biologiaa ja iski akuutti lukihärö. Luin pikaisella silmäyksellä "Galapagossaarten sinkut" ja mietin, että kylläpä taas H näyttää osaamistaan, tällä kertaa oikein lukemisen muodossa. Ajattelin, että no antaa mennä. Luetaan koko teksti sinkuista. Halvat on huvit ja hulluilla ilmaiset! Nyt ainakin oikeasti muistan mitä olen lukenut. Sirkut!

Mukavaa maanantaita ja alkanutta viikkoa! Toivotaan huomiselle lukemiselle himpun verran enempi ajatusta mukaan!

-H-

5. elokuuta 2017

284/412

Tänään piti nukkua aamulla pitkään, että saisin hieman tätä väsymystä taitettua. Illallakin nukahdin jo yhdeksän jälkeen. Heräsin 2.30, 5.10, 6.20 ja nyt seiskan maissa luovutin. Ei sitten nukuta. Kroppa käy jotenkin ihan kierroksilla. Oon treenannu liikaa ja mun jaloissa on joku reaktiivinen tulehdus. Lisäksi, kun mun selässä on ollut vaivaa enemmältikin niin nyt näyttää taas olevan tämmönen vähän huonompi vaihe sen suhteen tai aika paljonkin huonompi.  Mulla on selässä kuluma muutoksia, nikaman liukumaa ja vanhat välilevyvaivat. Sitä ei tahdo oikein missään asennossa olla kivuton ja ajoittain jalat puutuvat. Sitten, kun päivän on töissä missä onneksi saa kuitenkin edes osan päivästä käyttää sähköpöytää ja illalla istuu lukemassa, niin se ei oo selän kannalta hyvä juttu. Kipulääkkeitä en ole käyttänyt, kun tähän jotenkin kuitenkin tottuu. En muista sellaista päivää, kun muhun ei olisi sattunut. Me ollaan vaimon kanssa hyvä pariskunta, kun mä romun selkäni kanssa koitan esimerkiksi nousta istualtani ylös ja hänellä on raskauden vuoksi jo liitoskipuja ja ilmaantunut issias vaivaa. Tarvittais meille rollaattorit!

Mutta jotain positiivistakin. Mä olen tällä viikolla kahtena iltana päässyt lähtemään kirjastolle lukemaan ja olen saanut täydellisen rauhan lukea. Tiistaina kun kirjaston lukusalissa sulkeuduin lukukoppiin, niin tuntui, että oon just siellä missä mun pitää olla. Se sai aikaan tosi hyvän fiiliksen.

Fiilikset on kuitenkin tällä viikolla heitelleet laidasta laitaan ja olen miettinyt sitä, että miksi en voisi olla tyytyväinen tähän mitä mun elämässä jo on. Eikä se tarkoita sitä ettenkö olisikin tyytyväinen, mullahan on kaikki asiat ihan tosi reilassa. Tarkoitin lähinnä tätä älytöntä lukuprosessia ja pyrkimystä päästä lääkikseen. Ehkä väsymys ja epävarmuus ruokkii ajatusta siitä, että onko tässä mitään järkeä. Miksi käyttää voimavaroja ja aikaa sellaiseen, mikä tuntuu olevan mulle todella vaikeaa ja tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että selviän tästä. Siltikään sana luovuttaminen ei kuulu mun sanavarastooni, ei ole koskaan kuulunut. Sen ajatteleminenkin saa, mut potkimaan sitä vastaan. Kuten aiemminkin olen todennut, niin tää henkinen prosessi on osa tätä matkaa. Onko tää kaikille yhtä haasteellista?

Nyt kuitenkin hieman aamupalaa ja sitten lukemista, kun muu perhe vielä nukkuu. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-H-

31. heinäkuuta 2017

289/412 Maanantai

Maanantait on usein sellaisia päiviä, että ne voisi skipata melkein kokonaan, eikö? Tänään ainakin täällä on tuntunut siltä. Aamulla kellon soidessa 5.30 kuulin ensimmäisenä, että ulkona sataa vettä kuin saavista kaatamalla. Edessä oli työmatkan taittaminen pyörällä ja ajattelin, että ompahan ilma ainakin happirikas jos ei muuta positiivista tästä kesäisestä kelistä keksi. Melkein yhtä hyvässä linjassaan loistavan ilman lisäksi oli se, että äkkiä kiireessä ennen polkemaan lähtöä pesin hampaat, enkä muuten pessyt omalla hammasharjallani vaan vaimon! Ei kiva. Se on kai kuitenkin positiivista, että muistin kiireessä edes pestä hampaat, vaikka erehdyin harjasta.

Työpäivä meni ihan mukavasti ilman mitään episodeja ja sekoilua. Kotiin lähtiessä kuitenkin huomasin, että pyöräni takarengas oli tyhjä. Onnea on kuitenkin olla töissä pyöräliikkeen vieressä. Niin sitten kävelin reippaasti liikkeeseen sisälle ja kysyin, että onnistuisiko renkaan paikkaus, kun pitäisi päästä kotiin. Liikkeen miehet lupasivat puolen tunnin päästä käsitellä mun menopelin. Siinä odotellessa mulle kävi pieni vahinko. Saatoin nimittäin ostaa pyörään lukkopolkimet ja itselleni pyöräilykengät. Hieman kalliimpi renkaan paikkaus oli se. Ne kuitenkin toimii! Mun kotiin polku ennätys parani melkein viidellä minuutilla.


Huomenna aion töiden jälkeen suunnata kirjastolle lukemaan muutamaksi tunniksi. Odotan innolla! 

-H-


30. heinäkuuta 2017

290/412 Rankka viikko

Aiemmin tällä viikolla jo kirjoitin siitä, kuinka arkeen paluu on tuntunut rankalta. Olen jotenkin ihan tosi väsynyt. Lapsi oli viikolla pari yötä mummulassa ja tuli perjantaina kotiin kera samanikäisen serkkunsa. Ei hän kauaa viihtynyt kotona, kun eilen jo lähti mummun ja papan kanssa siskoni luokse ja palautuu tänään kotiin. Me ajattelimme vaimon kanssa, että nautitaan nyt tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta, kun kohta kaikkien lomat loppuu ja arki todella alkaa. Ajatuksena oli, että minä voin lukea rauhassa ja vaimo voi tehdä käsitöitään, työstää ompeluksiaan. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan..

Olimme huomanneet ulkomailta paluun jälkeen satunnaisesti meillä kotona sellaisia pieniä ruskeita ötököitä. Vaimo selvitti, että ne ovat leipäkuoriaisia ja pesiytyvät jauhoihin sekä muihin elintarvikkeisiin. Ajattelimme, ettei niitä voi olla meillä sen enempää, kun ei missään elintarvikkeissa oltu niitä nähty. VÄÄRIN! Eilen illalla puoli kympin maissa, kun menin avaamaan protskujauhe pussiani koko kamaluus paljastui. Niitä oli protskujauhoissa, ulkomailta tuoduissa mausteissa, Punnitse & Säästä pusseissa missä oli mm. macajauhetta ja kaakaojauhetta, laatikoiden pohjalla.. Ne pirulaiset olivat vallanneet todella meidän koko keittiön! Meillä meni liki puoleen yöhön, kun heitettiin kaikki saastumiselle altistuneet elintarvikkeet roskiin. Tänään aloitettiin yhdeksän maissa siivoamaan ja lopetettiin ilta kuudelta. Nyt on joka paikka jynssätty ja kaikki kaapit samalla järjestetty. Lisäksi keittiössä on kaikki mahdollinen syötävä suljettu minigrip pusseihin, jotta ötökät eivät pääse lisääntymään, jos ovat vielä jonnekin pesiytyneet. Tuli kyllä inhottava olo, että meidän kotiin on tuolla tavoin tunkeuduttu. Meillä kun on aina perussiistiä eikä mitenkään törkyistä tms, mutta eihän se sitä katso, kun tuollaiset öttiäset kulkeutuvat munina jonkun tuotteen mukana ja alkavat kasvaa.


Eipähän tarvitse nyt miettiä, että olisiko tänäänkään jaksamista ja keskittymiskykyä lukea tai laskea. Takki on aika tyhjä. Odotan lähinnä vaan sitä, että pikku-H kotiutuu kyläilyreissultaan ja päästään kaikki nukkumaan! Tiistaina alkaa pikku-H:llakin päiväkotiarki. Hän menee ensin vaimon kanssa tutustumaan pariksi päiväksi, kun vaihtaa päiväkotiryhmää. Hän aloittaa erityislasten ryhmässä tukilapsena kielellisten valmiuksiensa vuoksi. Lisäksi, kun meiltä kysyttiin suostumusta ryhmän vaihdosta niin ajattelimme vaimon kanssa, että pikku-H saa hienon mahdollisuuden tutustua erilaisia tuentarpeita vaativiin lapsiin. Se lisää varmasti ymmärrystä toisten huomiomisesta ja yleisestä suvaitsevaisuudesta.

Toivon ensi viikosta hieman energisempää ja että pääsen kertomaan, kuinka olen päässyt taas lukemisessa ja laskemisessa rytmiin! Hyvää tulevan viikon alkua kaikille!

-H-

26. heinäkuuta 2017

294/412

Oon nyt puolitoista viikkoa ollut töissä ja huomaan, että on ollut yllättävän rankkaa palata lomalta arkeen. Uudessa työssä joutuu olemaan tosi skarppina, että oppii talon tavat. Joka päivä tulee jotain uutta ja pää koittaa tallentaa kaikkea sitä hurjaan tahtiin. Kahden päivän jälkeen kyllästyin perehdyttäjän vieressä kökkimiseen ja jo viikon verran mulla on pyörinyt oma ajanvaraus. Tekemällä oppii ja olen yrittänyt muistaa ettei tyhmiä kysymyksiä ole, joten jos olen vähänkin ollut epävarma jostakin niin olen kysynyt muilta. 

Työmatkoja olen kulkenut pyörällä ja se on ollut ihan kiva juttu. Tuntuu, että aamulla on virkeämpi töitä aloittaessa kuin autolla kulkiessa. Kotiin päästessä on ollut kyllä takki vähän tyhjä. Ensin koko päivä hillitöntä prosessointia ja sit vielä fyysinen rasitus siihen päälle. Eilenkin olin niin väsyny illalla, et olis tehny mieli ottaa pienet välikuolemat ennen ruokaa, mutta sinnittelin ja menin nukkumaan yhdeksän jälkeen. 

Lukenut ja laskenut olen tavallista vähemmän, ja nyt alku viikosta en lainkaan. Siitä tunnen hieman huonoa omaatuntoa. Se tunne, kun ei ole energiaa ja keskittymiskykyä, ja sit takaraivossa kolkuttaa kuitenkin et kyllä pitäisi, ei kiva. Riittämättömyyden tunne on kasvanut viimeisen viikon aikana. Eikä siltikään tahtotila ole miksikään muuttunut. Kai sitä pitää nyt vaan sulattaa tämä, että uuden työn aloitus vie hetken aikaa enemmän kapasiteetista ja tasoittuu ajanmyötä. Oon myös huomannut, että lomalla tuli valvottua ja nyt arjen alkaessa on ollut tosi vaikea mennä ajoissa nukkumaan. Riittävästä yöunesta kuitenkin olisi hyvä pitää kiinni, ainakin vielä kun ei ole vauvaa valvottamassa 😃


-H-

24. heinäkuuta 2017

296/412 3+1

Perheenlisäys on ollut meille jo pitkään tervetullut ja nyt osuivat tähdet oikeaan asentoon. Se todella tapahtuu. Kolmesta todella on tulossa neljä.

Kuva:Pinterest

Tiedättekö, ne sellaiset pienet ja suloiset, rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa vaativat..
Ja ei, ei meille tule koiranpentua, vaikka nekin varsin suloisia ovat 😀  Meille tulee VAUVA! Toukokuussa tehtiin positiivinen raskaustesti ja nyt ollaan viikolla 12, ensimmäinen kolmannes siis ohi. Laskettuaika sijoittuu helmikuun alkuun. Vaimo on jälleen fyysisen odottajan roolissa, mutta minä odotan olemalla vahvasti hengessä mukana.

Kuva: Pinterest

Hurjaa mitä seuraava vuosi tuokaan tullessaan! On aika hardcorea vaihtaa työpaikkaa, saada lapsi ja valmistautua pääsykokeisiin. Onnellinen ja kiitollinen olen kaikesta uudesta, mitä elämääni on tullut ja tulossa! Nyt myös teitä lukijoita saattaa pelottaa, että blogi muuttuu odotusblogin kautta vauvablogiksi ja se riskihän tässä on 😉


-H-



21. heinäkuuta 2017

299/412 Mihin nämä päivät kuluvat?

Nyt ollaan mun oletetun laskurin mukaan siinä vaiheessa, että tulevaan pääsykokeeseen on enää noin 299 päivää aikaa ja about 10 kuukautta. Kysyn vaan, että mihin nämä päivät ovat kuluneet? Välillä tuntuu siltä, että aikaa on vielä paljon ja toisinaan tulee tuskainen ahdistava fiilis siitä, että aika on niin rajallista, että kiirus tulee kyllä. Kuinka ehdin ja pystyn oppimaan näin paljon tässä ajassa?
Hurjaa on! Tämä on lukemisen ja laskemisen lisäksi aikamoinen henkinen prosessi, jossa tulee tutkailtua itseään ja fiiliksiään hieman uudesta näkökulmasta. Tästä voisin jossain vaiheessa kirjoittaa ihan oman postauksen.

Kohta pitäisi lähteä töihin, mutta tässä aamupalaa syödessä aloin sitten lukemaan muita blogeja ja tässä sitä taas löytää itsensä kirjoittamassa. Perhe nukkuu vielä. Sain vaimon ja lapsen eilen kotiin, ja kaikilla oli kyllä ollut kova ikävä ja oli ihana nähdä. Sängynpäädyn suhteen yllärini ei aivan onnistunut. Olin nimittäin sulkenut makuuhuoneen oven lähtiessäni matkalaisia ulos vastaan. Vaimo oli heti menossa sisälle, kun sanoin että odota nyt ja pidä ovia auki, kun kannan tavaraa, mutta hän laittoi oven salpaan ja sehän pysyi itsellään auki. Hän oli sitten ensimmäisenä kantanut tavaransa makuuhuoneeseen. Kävellessäni kantamusten kanssa kolmanteen kerrokseen hän odotti kädet lanteilla rappukäytävässä ja kysyi "Mitä sä olet oikein mennyt tekemään?". Siinä vaiheessa mua hieman jännitti, että kuinka tässä käy... Hän kuitenkin ilahtui ihan todella ja piti tekemistäni ratkaisuista. Tuli äärimmäisen hyvä fiilis itselle siitä, että joskus vielä onnistuu yllättämään toisen.

Nyt lähdettävä töihin, ettei tule kiire! Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!

-H-

19. heinäkuuta 2017

301/412 Kysymyksiä ja vastauksia Mafynetistä

Sain kysymyksiä liittyen Mafynetti2:seen eräältä lukijaltani ja ajattelin kirjoittaa kysymyksiin vastaukset myös tänne blogin puolelle. Samoja kysymyksiä on varmasti myös muilla pyörinyt mielessä Mafynetin hankintaan liittyen. Kokemukseni Mafynetistä on vielä varsin lyhyt, mutta vastaan parhaani mukaan.

Oletko ollut tyytyväinen Mafynettiin?
Olen ollut. Mafynetin käytön aloittaminen oli helppoa. Kertaustoiminto vaikuttaa erittäin hyvältä ominaisuudelta. Lisäksi pidän siitä, että aiheita käsitellään monipuolisesti ja samoihin aiheisiin palataan opiskelun edetessä ja syvennetään osaamista vähitellen.

Mafynetti-pakettiin kuuluu ilmeisesti, jotain harjoitus kokeita: tulevatko ne paperisena kotiin vai mennään niitä tekemään johonkin koesaliin?
Lääketiede itseopiskelumateriaaliin kuuluvat paperiset harjoituskokeet, jotka lähetetään postitse kotiin vuoden vaihteessa. Lääketiede etäkurssi vaihtoehdossa harjoituskokeet tehdään koesalissa ensi kevään aikana erikseen ilmoitetun aikataulun mukaisesti ja kokeet saa arvioituna takaisin. Kummassakin vaihtoehdossa harjoituskokeita on ilmoitettu olevan kahdeksan.

Oletko lukenut/laskenut pelkkää Mafynettiä vai myös kirjoista?
Olen nyt pääasiassa käyttänyt Mafynettiä. Muutamia juttuja tarkistanut oppikirjoista. Mafynetissä on mielestäni ollut hyvin teoriaa ja sitä on sitten päässyt tehtävissä soveltamaan. Oma ajatukseni on se, että en varmastikaan lukemalla lue enää oppikirjoja vaan satunnaisia juttuja teorioista sieltä täältä. Pelkään, että ammun tällä itseäni jalkaan ja voi olla toki, että muutan vielä mieleni, mutta tällä hetkellä ajatukset ovat tämänkaltaiset.

Onko se kertausominaisuus hyvä, osaatko sanoa optimoiko se kerrattavia asioita sen mukaan miten olet osannut tehdä tehtäviä?
Mielestäni kertausominaisuus vaikuttaa hyvältä, kuten edellä jo mainitsin. Itse olen tehtävän tarkistettuani vastannut etten vielä osannut tehtävää jos asia ei ole ollut minulle aivan todella selkeä. Kertauksen tehtyäni jostakin aiheesta olen huomannut, että osaankin asian, vaikka aiemmin se tuntui siltä ettei tämä nyt mene kaaliin. Opinto-ohjauksen alkaessa haluan kertaamisesta kyllä vielä keskustella, että mikä olisi järkevin tapa edetä asiassa.

Onko kaikista aineista malliratkaisut ja onko ne hyviä?
Kaikkiin tehtäviin on malliratkaisut. Lisäksi on myös tehtäviä joiden ratkaisemiseen annetaan ensin vihje, jos ei tehtävä muutoin aukea. Mielestäni on myös hyvä, että ratkaisuja on mahdollista scrollaamalla paljastaa pala kerrallaan, niin ettei koko ratkaisu katso kerralla vaikean tehtävän kohdalla vaan yrittäisi itse päästä ratkaisuun ensin. Malliratkaisut ovat mielestäni erittäin tärkeät ajatellen sitä, että esimerkiksi itselläni ei ole omiin kirjasarjoihini tehtävien täydellisiä ratkaisuja, ainoastaan pääsääntöiseti oikea vastaus. Sehän ei kamalasti palvele oppimistani jos ainoastaan saan tietää vastaukseni olevan oikea vai väärä. Tärkeintä on ymmärtää se, että missä kohtaa on mennyt pieleen.

Onko Mafynetti liian vaikea jos ei ole opiskellut lukion oppimääriä ensin, vai oppiiko ne siinä matkan varrella?
En sanoisi Mafynetin olevan liian vaikea, toki haasteellista itselleni on ollut se, että kemian ja fysiikan opiskelu on itselleni ollut uutta ja uusia opeteltavia asioita on paljon. Uskon oppivani asioita Mafynetin kautta tässä pääsykoematkani varrella.

Toivottavasti tästä oli jollekin pohtivalle apuja. Lisäksi pienenä vinkkinä: nyt heinäkuun lopusta lähtien Mafynetti2 on mahdollista saada myös omalle laitteelle, jolloin hinta tipahtaa hieman. Juuri tätä vaihtoehtoa lukijani oli harkinnut.


-H-

18. heinäkuuta 2017

302/412 Loma loppui ja arki alkoi

Nyt on kaksi päivää takana uudessa työpaikassa. Allekirjoitin työsopparin eilen 17.7.17 ja mun työhuoneen numero tulee olemaan 17. Aika hauska sattuma, vaikka en taikauskoinen sen suuremmin olekaan. Luku seitsemänhän on onnenluku. Mutta joo, asiaan.. Voin sanoa huh, että oon puhki. En suinkaan siitä, että olisin tehnyt hikihatussa töitä vaan kaikki se uusi mitä yhtäkkiä lävähtää sisäistettäväksi vie voimia. Ihan eri asia palata lomalta uuteen työhön ja alkaa opettelemaan talon tavoille, kun se, että olisi palannut vanhaan duuniinsa ja jatkanut siitä mihin ennen lomaa jäi.  Ensivaikutelma työstä on kuitenkin hyvä ja ihmiset ovat myös olleet minulle mukavia. Tänään testasin työmatkapyöräilynkin. Aamulla oli hieno ilma polkea, mutta kotiin tullessa vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Olin kotiin päästessä kuin uitettu koira, mutta onneksi mulla on mun vedenkestävä reppu! Aion polkea myös huomenna, satoi tai paistoi!




Viikonloppuna lukeminen jäi aika vähille, ja eilen oli toiveissa, että jaksaisin töiden jälkeen lukea. Olin kuitenkin nukkunut huonosti, ja mulla oli koko päivän ihan älytön päänsärky. Piti ottaa pari kertaa päivän aikana lääkettä, pienet torkut töistä tullessa. Jääpussi otsalla ja selän putkirullailukin auttoivat. Illemmalla olo oli suht ok, mutta, olo ei ollut ollenkaan sellainen, että olisi ollut jaksamista keskittyä lukemaan. Harmitti kyllä vietävästi, kun nyt olisi mahdollista lukea varsin rauhassa muun perhe ollessa reissussa.

Nyt kuitenkin aion ottaa mafy-tabletin esille ja tehdä kaikki kertaustehtävät, ja sitten jatkaa eteenpäin! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-H-

16. heinäkuuta 2017

304/412 DIY-projekti part 2

Niinhän siinä kävi, että DIY-projekti vei miltei koko eilisen päivän. Päädyin tekemään itse yöpöydät, joten ne jäivät Ikeasta hankkimatta. Ikeasta löytyi kuitenkin valaisimet. Valitsin Hektar-valaisimet ja lisäksi yöpöytien välitason kattoon ledit. Ajattelin, että valo mukavasti heijastuisi säleikön läpi, joka oli suunnitelmissa toteuttaa. Visio oli pään sisällä ja joitain mittoja päätyi paperille saakka vasta, kun työkalut olivat jo käsissä ja homma tulilla.  Työskentely sujui jouhevasti, vaikka tässä ei nyt menty mentaliteetilla "hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty".


OSB-levyä olisi saanut tilaamalla, mutta nyt kun oli suunnitelmissa toiminta, niin en jäänyt odottelemaan ja materiaaliksi valikoitui koivuvaneri. Ostin kaksi levyä koossa 15mm 1220mm x 2440mm. Levyt eivät tietenkään mahtuneet autoon, joten kulkeutuivat vanhempieni pihamaalle isäni avustuksella peräkärryssä.

Toinen levyistä tuli koko koossaan sängynpäädyn kooksi. Toisesta työstin yöpöydät. Sirkkelöin säleikköön rimat. Isä auttoi tasojen leikkaamisessa ja säleikön kiinnityksessä.






Kun yöpöydät oli kiinnitetty päätylevyyn porattiin vielä reiät sähköjohdoille, jotta led-valojen piuhat kulkeutuvat levyn taakse, ja että puhelimien latauspiuhat saa ujutettua lokeroon. En halunnut missään tapauksessa johtoja esille roikkumaan. Hektar-valaisimien suhteen olikin hieman miettimistä miten ne kiinnittäisin. Päädyin kuitenkin, että ne laitetaan pakkauksessa mukana olevilla puristimilla yläreunaan kiinni, jolloin niiden paikkaa voi halutessaan myös helposti vaihtaa. Katkaisimet kiinnitin vielä levyn reunoihin niin, että niitä on helppo käyttää.

Mietin pitkään, että käsittelenkö vaneria lainkaan ennen vaimon mielipidettä värimaailmasta. Sain kuitenkin kullanarvoisen vinkin Pikku-H:n kummisedältä, joka on puuseppä-muotoilija. Pinnan voi käsitellä Marseille- saippualiuoksella. Se antaa pinnalle likaa hylkivän suojan ja pientä syvyyttä puunväriin. Saippua on hajusteeton, sekä väri- ja säilöntäaineeton. Lisäksi käsittely tarvitsee tehdä vain kerran ja kuivuminen on nopeaa. Kuulosti hyvältä, ja päätin kokeilla!

Levy sai siis saippualiuos käsittelyn tänään. Raastoin juustohöylällä saippua palasta noin golfpallon koon edestä pientä silppua ja sen laitoin silpun liukenemaan litraan lämmintä vettä. Tämän jälkeen pensseli heilui. Kuivumisen jälkeen oli luvassa projekti viimeinen vaihe, eli kiinnitys ja valaisimet paikoilleen. Projekti on tällä erää valmis. Se, että saako sängynpääty yöpöytineen joskus pintaansa oikeaa väriä tai muuta tuunausta jää nähtäväksi.










Nyt sitten torstaihin saakka jännitän, että oliko projekti hitti vai huti! Ilahtuuko vaimo?! 😀

-H-

Ps. Jos en pääse lääkikseen, niin rupean puuseppä-sähkömieheksi! 😉 Varsin mukavaa puuhaa tuollainen käsillä tekeminen! Ja kiitos avusta isä, joka kuljetti levyt, auttoi ja opasti! 





15. heinäkuuta 2017

305/412 Omaa aikaa ja DIY-projekti

Vein vaimon ja tyttären asemalle hieman ennen seitsemää. He ottivat suunnan etelästä kohti Joensuuta ja palaavat vaimon vanhempien kyydissä kotiin torstaina. Itse jäin kotiin, jotta voisin lukea rauhassa ja, koska mun loma loppuu. Maanantaina pitäisi palata töihin. Hieman jo jännittää uusi työpaikka ja uudet kuviot!

Pikku-H sanoi eilen, että mulle tulee heitä niin kova ikävä, että itken koko sen ajan, kun he ovat poissa. Kerroin, että en ihan koko aikaa itke, vaikka tosi kova ikävä tuleekin. En kiellä myöskään sitä, ettenkö nauttisi siitä, että saan hetken olla itekseni, viettää omaa aikaa. Perhe-elämän ja sosiaalisen työn kanssa ajoittain tulee sellainen ihmisähky, joten nämä muutamat päivät ihan yksin pari kertaa vuodessa tekevät hyvää.

Nyt aamulla piti alkaa heti lukemaan, mutta hups.. Keksin, että yllätän vaimon pienellä DIY-projektilla, mistä on jo pidempään ollut puhetta. (Hän ei kuitenkaan lue blogiani, niin voin täällä projektista kertoa). Suunnittelin tekeväni meille sängynpäädyn, jota olemme kaipailleet jo useamman vuoden ajan, mutta emme ole vain saaneet aikaiseksi. Tein nyt aamulla piirrustukset ja mittailin hieman. Sängynpääty tulee olemaan yksinkertainen, joko koivuvanerista tai OSB-levystä valmistettu. Valitsen OSB-levyn mikäli löydän sitä ilman formaldegydiä, sillä en halua meidän makkariin mitään myrkkyjä. Lisäksi suunnittelin, että kiinnittäisin sängynpäätyyn jonkinlaiset hyllyt tai muut vastaavat ajamaan yöpöydän asemaa ja lisäksi jonkinlaiset valaisimet ovat hankintalistalla. Ajattelin, että kipaisen Ikeaan inspiroitumaan jahka se aukeaa!

Nyt taidan paneutua Mafynettiin ennen Ikean ja rautakaupan aukeamista! Palaan DIY-projektiin, kunhan olen saanut jotakin aikaiseksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!


-H-

PS. Tutut, tästä projektista ei sitten hiiskuta A:lle 😉

13. heinäkuuta 2017

307/412 Pääsykoe helvetti halvalla

Eilen illalla päivitettyäni blogin erehdyin vierailemaan Älyvuodossa. Lueskelin ketjua "Valistuneita arvauksia vuoden 2018 pääsykoemuutoksista". No ei ehkä olisi pitänyt, koska mua alkoi ahdistaa se spekulointi ja se kuinka useammat epäilivät pisterajojen nousevan. Tuli fiilis, et hitto jos tää tästä vielä vaikeammaksi menee niin kuinka käy. Lyökö tässä vaan päätään pöytään ja tahkoaa hurjan määrän duunia for nothing? Tiedän ettei se mene niin, mutta liian myöhään kun väsyneenä menee tuollaisia lukemaan, niin mieli teki tepposet ja positiivinen ajattelutapa hukkui hetkellisesti.

Siirryin selaamaan muita ketjuja tuon arvaus-ketjun jälkeen ja luin erään ketjun otsakkeen "Pääsykoe helvetti halvalla".  Mun oli pakko lukea otsake pari kertaa uudelleen, jotta se taipui oikeaan ja todelliseen muotoonsa "Pääsykoe paketti halvalla". Sehän se oliskin, kun joku valmiita paketteja tästä "helvetistä" kauppaisi. Mua nauratti, että miten sitä voikaan lukea väsyneenä ihan mitä sattuu ja totesin, että on ehkä fiksuinta sulkea kone ja painua pehkuihin.

Ehkä kauppaan lääkikseen päästyäni sitten myös oman pääsykoe "helvettini" halvalla!


-H-

PS. Vinkki vitosena siis voisin omakohtaisella kokemuksella todeta, että älkää käyttäkö väsyneenä ja liian myöhään illalla Älyvuotoa! 😃  Muutoin ihan kiva! 👍

12. heinäkuuta 2017

308/412 MAFY:n opiskeluopas part 1

Maanantaina aloitin Mafynetin käytön toden teolla. Aiemmin olin vain tutustunut yleisesti Mafynetin käyttöön ja lukenut MAFY:n opiskeluopasta. Opiskeluoppaan sisältö on mielestäni yllättävän laaja ja yllätyin positiivisesti. Oppaassa on hyvin asiaa yleisesti siitä, mitä tarvitsen päästäkseni lääkikseen ja millaisin keinoin optimaalisesti voin tavoitteeseeni päästä. Lisäksi oppaassa käsitellään tyypillisimpiä virheitä, joita pääsykokeisiin valmistautuvat tekevät. Yleisimpi virheitä mitä itse oppaasta poimin ovat valmistautumisajan aliarvionti, epäsäännölliset ja tehottomat työskentelytavat. Opiskelutekniikalla on erittäin suuri merkitys lopputulosta ajatellen. Tärkeimpänä knoppina itse poimin vinkin passiivisen ja aktiivisen oppimisen suhteen. Teorian lukeminen on melko passiivista kun taas tehtävien tekeminen tekee oppimisesta aktiivista. Lisäksi kertaamisen tärkeyttä ei missään tapauksessa tule laiminlyödä. Itsehän olen tämän projektin alettua melko passiivisesti lukenut teoriaa, vaikka tehtäviä ja muistiinpanojakin olen toki tehnyt. Tästä myös joku fiksu lukijakin aiemmin antoi vinkkiä! Nyt Mafynetin käytön myötä opiskeluni muuttuu aiempaa aktiivisemmaksi. Eikä missään nimessä ajatus ole se, ettei teoriaa olisi hyvä lukea, mutta lyhyemmän pätkän teoriaa luettuaan kun siirtyy tekemään tehtäviä, soveltaa heti teoriassa oppimiaan asioita ja tätä myöden ymmärrys teoriasta vahvistuu.

Opiskeluopas antaa vinkkeja asioiden syvälliseen ja tehokkaaseen oppimiseen, lisäksi vinkkejä opiskelun suunnitteluun ja aikataulujen muodostamiseen. Vinkkejä löytyy myös itse koetilannetta ajatellen. Tärkeänä pidän myös sitä, että oppaassa on käsitelty terveellisten elämäntapojen merkitystä ja millaisia stressinhallintakeinoja on käytettävissä.

Kuva: Mafynetti

Kirjoitan seuraavassa MAFY-päivityksessä hieman vielä lisää opiskeluoppaasta ja kerron millaiset ovat ensimmäisen viikon tunnelmat, kun Mafynetti on käytössä. Lisäksi jos tulee kysymyksiä mieleen liittyen Mafynettiin, niin laittakaa rohkeasti! 


-H-

11. heinäkuuta 2017

309/412 Pääsykokeen analyysi



Tilasin yliopistolta valokopiot omista pääsykoevastauksistani. Ajattelin, että on hyvä vilkaista mistä tehtävistä olen pisteitä saanut jos olen saanut sekä verrata omia vastauksiani mallivastauksiin. Olin kokeeseen mennessäni mielestäni varsin realistinen ja tavoitteena oli saada kokeesta edes kaksi pistettä, ikään kuin edes mieltä lämmittämään. Noin 40 tunnin lukemisella koetta edeltävästi ja ekojen kurssien läpikäymisellä odotukset eivät voineet olla korkealla.

Kreikasta kotiuduttuamme kirje yliopistolta oli saapunut. Avasin sen heti, ja silmäilin pistemäärät läpi. Olin saanut koko kokeesta 17 pistettä. Olin ylittänyt omat odotukseni reilusti, mutta kyllä hieman alkoi hirvittämään ja pieni salaman nopeasti ohimenevä masennus valtasi. Voiko oikeasti näin onnettomalla lähtötasolla ikinä päästä sisään?

Kokeessa en ollut osannut laskea oikein ainuttakaan laskua. Monivalinnoista olin tehnyt noin vajaa puolet, joista yhtä paljon oli oikein ja väärin eli ei ihan putkeen mennyt. Tehtävästä 8 olin saanut kolme pistettä, joten olin jo aiemmin oikeassa sen suhteen, ettei mun kannata lähteä risteyttämään tietyn värityksen toivossa koiria eikä mitään muutakaan. Tehtävässä 9 piti kuvailla ihmisen sukupuolen määräytyminen ja sukupuoliominaisuuksien kehittyminen sekä niihin vaikuttavat tekijät ja tapahtumaketjut eri kehitysvaiheissa. Sain tuosta tehtävästä pisteitä 10/20. En vastannut tehtävässä tarpeeksi täsmällisesti ja minulta jäi mainitsematta mm. missä alkion sukurauhaset muodostuvat, SRY-geeni enkä luetellut kaikkia tehtävän vastauksessa vaadittuja hormoneja.

Tämä on miltei häpeällistä, mutta tehtävästä 10 sain 3 pistettä, jossa piti nimetä ihon kerrokset ja rakenteet. Mulla tyhjeni ton tehtävän kohdalla kokeessa pää ihan tyystin, vaikka tiedän kaikki. En tiedä mitä tapahtui. Mulla meni hikirauhanen ja talirauhanenkin väärinpäin, ja sen takia b-kohdankin pisteet jäi saamatta.

Tehtävä 11 oli täydennystehtävä, jossa vastasin kahteen kohtaan ja toinen niistä oli oikein eli sieltä tipahti yksi ja kokeen viimeiseksi jäänyt piste.

Alla olevista linkeistä pääset halutessasi tarkastelemaan tehtävämonistetta ja vastausanalyysia:


Vaimo toi välipalaa, kun olin lukemassa

Ensi vuoden koetta varten pitää tietysti opiskella älytön määrä lisää teoriaa, sisäistää tieto ja kehittää laskurutiinia. Lisäksi pitää miettiä vastaustekniikkaa yleisesti ottaen, ettei puutteellisen vastaustekniikan vuoksi jäisi pisteitä saamatta. Erittäin tärkeää on myös kiinnittää huomiota huolellisuusvirheisiin, joita nyt laskuja tehdessä toisinaan tullut. Näihin tulen palaamaan varmasti vielä kyllästymiseen saakka.

Paljon Sinä sait pisteitä pääsykokeesta, nyt tai aikaisemmin ja mitä mietteitä tulokset herättivät? Olisi mukava kuulla!

-H-



9. heinäkuuta 2017

311/412 Home sweet home

Kaksi viikkoa Kreikassa ja nyt ollaan kotona! Meillä oli ihana loma, josta jää hienoja muistoja. Kotiin oli kuitenkin tosi ihana palata! Alku viikosta aloin jo kaivata varsin arkisia asioita. Kyllästyin muun muassa ulkona syömiseen ja siihen, ettei lähi Prisman tutut tuotteet olleetkaan saatavilla. Lisäksi ah, oma tyyny! Odotan iltaa, jotta voin kaatua omaan sänkyyn ja nukahtaa oma tyyny pään alla. 

Ulkomailta paluu tarkoittaa myös sitä, että luku-urakka jatkuu. Mulla on tosi motivoitunut ja hyvä fiilis! Ehkä tää kahden viikon breikki teki siinä mielessä hyvää. Olin saanut yliopistoltakin kirjeenä tilaamani kopiot pääsykoevastauksistani, niihin palaan toisella kertaa.

Nyt meillä tyhjenee matkalaukut, pesukone pyörii ja fiilistellään kotona olemista! 

-H-


5. heinäkuuta 2017

315/412 Jumbo

Paikallisen ravintolan suomalainen tarjoilija, joka oli aiemmin toiminut Aurinkomatkojen oppaana suositteli meille lomamme alkupuolella, että kävisimme paikallisessa lelutaivaassa (lue:helvetissä). Niinpä me eilen sitten uskaltauduimme lähteä visiitille.



Pikku-H:n ei ole vielä annettu oikeastaan koskaan valita mitä leluja ostaisimme, eikä hän ole osannut mitään haluta tai pyytää. Vasta viime aikoina hän on kiinnostunut kavereiden myötä Frozenista, Ryhmä Hau:sta.. ja joskus kaupassa ollessamme maininnut niistä jotakin. Nyt ajattelimme, että hän saisi lomatuliaisina valita mitä vaan tahtoisi. Toki pieni optio toiveen peruutukselle olisi ollut, jonkin erittäin suuren tai vaikeasti kuljetettavan lelun kohdalla. 

Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista huolimatta hän kertoi tahtovansa suurennuslasin. Olimme vaimon kanssa silmät sydäminä siitä, että meidän kolmevuotias tahtoo suurennuslasin! Emme edes tiedä mistä hän oli sen keksinyt, mutta toki lupasimme hänelle suurennuslasin. 

Voitteko kuvitella lelukaupan jossa on kaikkea? Barbeja ja nukkeja oli varmasti satoja, poikien autoja ja pyssyjä lukuisia, palloja ja muita pelivälineitä joka lähtöön, vesileluillakin oma osastonsa.. Arvatkaapa oliko siellä suurennuslasia, jonka saamista Pikku-H malttamattomana odotti koko tavaratalon kiertämisen ajan rattaissaan kiltisti istuen? Ei ollut! Se oli sydäntäsärkevää! Pikku-H oli todella pettynyt ja harmissaan.

Hotellille palatessamme allasbaarin tarjoilija (Pikku-H:n ensimmäinen lomaihastus) tarjosi pettyneelle ostosmatkalaiselle mansikkamehua. Hän myös sanoi tarinan kuultuaan, että voisi tuoda Pikku-H:lle suurennuslasin mikäli sellaisen löytäisi. 

Jos täältä emme suurennuslasia löydä, niin viimeistään Suomesta sitten ostamme sellaisen! 


-H-

3. heinäkuuta 2017

316/412 Epävarmuus

Lauantaina mulle iski ihan älytön sisäinen epävarmuus-kohtaus, joka alkaa hiljalleen kuitenkin laantua. Mietin koko pääsykoe urakkaa ja sitä, että onko minusta ihan tosissaan tähän. Lisäksi kadutti, että jättäydyin lomalle lukemisesta pariksi viikoksi, koska mulla todellisuudessa ei olisi osaamista ajatellen varaa yhtään ottaa löysää. Hieman typeräähän se oli ajatella niin, koska kyllähän levänneenä ja akut ladattuina homma funkkaa sitten kotiin palatessa paremmin. Erittäin motivoitunut olen ainakin, enkä malta odottaa, että pääsen käyttämän Mafynetti2:sta. 

Epävarmuuttani ruokkii pääasiassa se kuinka paljon yleisesti keskustellaan siitä, että paljonko aikaa valmistautuminen vaatii. Sillä mun resurssit eivät anna myöden lukea joka päivä useita tunteja. Mun on asuntovelallisena käytävä töissä, töiden jälkeen vielä oltava läsnä perheelle ja tehtävä kotitöistä oma osuuteni. Realistista on ajatella, että päivittäin pystyn lukemaan noin kaksi tuntia, joinakin päivinä 3-4 ja satunnaisesti esimerkiksi viikonloppuisin enemmän. Riittääkö se? Oppimisen, lukemisen ja laskemisen on ainakin oltava tehokasta. Tosin voisin jokatapauksessa tehdä tilauksen lisätunneista vuorokauteen! 

Jokseenkin tuntuu hieman naiivilta ajatella, että mun olisi mitenkään mahdollista päästä ensi vuonna sisään. Ovathan jotkut hakeneet jo monta vuotta ja panostaneet lukemiseen useita tunteja enemmän kuin mihin minä näillä resursseilla pystyn. Tosiasia on kuitenkin se, että nyt pitää vaan fokusoitua omaan tekemiseen ja olla vertaamatta itseään muihin. Nyt oli vaan jotenkin saatava sanotettua julki tämä epävarmuus. Näitä postauksia heikkoina hetkinä tulee varmasti matkan varrella lisää 😅


-H-


Kaksi viikkoa

Nyt on tullut kuluneeksi kaksi viikkoa pääsykokeesta. Olo on ollut viime aikoina jokseenkin tyhjä ja uuvahtanut. En ole vain saanut aikaisek...