321/412 Retki Haniaan ja pääsykoetulokset

Tänään lähdimme kylästä kaupunkiin ja kävimme Haniassa. Pääsimme bussilla Kato Staloksesta noin vartissa Haniaan. Bussilla kulkeminen oli helppoa ja halpaa.

Kiertelimme kaupunkia ja ostimme postikortit lähetettettäviksi. Vaimolle löysimme nahkakujalta täydelliset nahkaiset sandaalit. Hieman olen niistä kateellinen, kun itselleni sopivia ei löytynyt. 

Kuvat kertokoon reissusta lisää..

 

  

 

 

 

Ja sitten rumpujen pärinää pääsykoetulosten suhteen... Kaikkien odotusten mukaisesti..

 

Näin tänä vuonna,  ensi vuonna jotakin muuta tai sitten ainakin pettymys koettelee tätä hakijaa. Hyvä nauttia vielä lomailusta, sillä tiedän paluun arkeen olevan jokseenkin rankka.

-H-

322/412 Treffit

Aamulla heräsin ennen aamupalaa lenkille, muun perheen jäädessä vielä nukkumaan ja kävin juoksemassa muutaman kilometrin. Löysin tällä kertaa 

lenkilläni pienen venesataman, näin pienen pieniä kissanpentuja, paikalliset  suuntasivat työpaikoilleen ja avasivat markettejaan. Tulin taas rantaa pitkin takaisin hotellille ja aallot hellivät mukavasti rasittuneita jalkojani. 

 

 

Lenkin jälkeen käväisin suihkussa ja suuntasimme koko porukalla aamupalalle. Aamupalan jälkeen emme menneetkään uimaan, kuten muina päivinä sillä olimme valmiiksi suunnitelleet, että viemme pikku-H:n Aurinkoklubiin pariksi tunniksi ja näin me saamme laatuaikaa aikuisten kesken. Minä vastasin tänään treffi parituntisen ohjelmasta. Kävelytin vaimon maanantain lenkillä löytämälleni minigolf kentälle pelaamaan. Ajatuksena varmasti ihan kiva ja en väitä ettenkö olisi itse nauttinut, mutta.. Vaimo ei ilahtunut kilometrien kävelystä släpäreissä ja helteessä seisoskelusta pelatessa. Hän olisi halunnut ottaa hetken iisimmin, kun pikku-H oli klubikerhossaan. Sain kuulla, että perjantaina hän on tahtipuikon heiluttaja ja keksii jotakin mistä "nautin", kuten esimerkiksi varpaankynsien lakkaus ja varvasväli hieronta. A en ikinä lakkaa kynsiäni, en ole sitä tyyppiä ja B varpaanväleihini ei kukaan koske 😅

 

 

Illemmalla kävimme taas ulkona syömässä ja sen jälkeen kutsui taas uima-allas. Nyt hetki lämpimän illan fiilistelyä parvekkeella lapsen nukkuessa, huomenna meitä kutsuu Hanian kaupunki.

-H-

Ps. Helsingin yleisen tulokset eivät ole vieläkään tulleet. Eläinlääketieteellisen tulokset oli tänään julkaistu. 

323/412 Nahka punoittaa ja tuloksia odotetaan

Aamulla sain taas hetken omaa aikaa ja kävin lenkillä. Hyvin jaksoin tänäänkin juosta, vaikka aamustakin on jo melko kuuma. Eilen lenkkeilin kadunvartta pitkin marketteja, ravintoloita ja hotelleja ohittaen ja tulin rantaa pitkin saman matkan takaisin. Hiekalla kulkeminen on yllättävän raskasta, kun jalat uppoavat hiekkaan. Tänään otin lenkilleni toisen suunnan ja juoksin mäkeä ylös paikallisten asutusten keskelle. Takaisin tullessa tulin taas rantaa pitkin hotellillemme. 

 

Kuvasta ei korkeutta kunnolla hahmota, mutta kuvassa näkyvä saari on suht lähellä hotellimme edustalla olevaa rantaa.

Lenkin jälkeen kävin suihkussa ja menin perheen kanssa altaalle. Eipä tullut sitten laitettua selkäpuolelle aurinkorasvaa, kun ajattelin olla altaalla hetken vain ja nyt sitten nahka punoittaa "mukavasti".  Ehdinhän tänään vaimolle puolen päivän aikoihin tokaista "2,5 päivää täällä enkä ole vielä polttanut itseäni" (palan herkästi) ja päikkäreiden aikaan alkoi nahkaa kuumottamaan ja huomasin vahingon tapahtuneen. Hups! 

 

Pääsykoetuloksia on kuulemma jo Oulusta, Kuopiosta ja Tampereelta! Helsinki ja Turku  eivät ole vielä tuloksia julkaisseet. Jännitys vielä niiden osalta siis säilyy! Miten Sinun kävi, pääsitkö sisään, jatkuuko lukeminen ensi vuotta varten? 

-H-

324/412 Lämpimät terveiset

Nyt ollaan pari päivää oltu Kreetalla ja ensimmäinen mitä tulee mieleen täältä kertoa on, että täällä on KUUMA! Aamupäivällä lenkillä käydessäni lämpö nousi yli 37 asteen ja merivesikin  oli 30 astetta lämmintä. Vedessä pulikointi kuitenkin kivasti viilentää kuumuudessa ja lapsi tahtoisikin olla koko ajan uimassa. Me vanhemmat emme ihan koko lomaamme välttämättä tahdota viettää uiden, mutta ei ole ainakaan pelkoa, että palaisi aurinkotuolissa maatessaan. Pikku-H:n kanssa, kun keskustelimme meriveden suolaisuudesta niin hän totesi veden olevan "vähän niin kuin suolakeksi". Joo, onhan niillä jotain yhteistä toki. Keksit kyllä maistuvat, mutta meriveden juomisen opastin jättämään väliin.

 

Paikalliset ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja kohteliaita. He tervehtivät ja tulevat jutustelemaan. On jännä kuinka Suomessa ihmiset ovat niin paljon sisäänpäin kääntyneempiä. Ei meillä päin noin vain ventovieraille jutella. Tosin ei se itselleni niin vierasta ole. Kohtaanhan ihan ammattinikin puolesta jatkuvasti vieraita ihmisiä ja harrastan jonkin tason smalltalkia.

Viimeisimpänä huomiona, muttei lainkaan vähäisimpänä. Täällä on HYVÄÄ ruokaa! Nam! 

 

Nyt unille, että jaksaa huomenna taas ainakin uida! 

-H-

325/412 Lomalla viimeinkin

Täällä sitä nyt ollaan Kreikassa auringon alla. Kuvaterveisinä näkymät meidän parvekkeelta! ☀️

 

 

-H-

326/412 Erilainen juhannus

Meidän juhannukseen on yleensä kuulunut mökille lähtö tai joku muu meneminen. Tänä vuonna emme lähteneet mihinkään ja olemme olleet vain kotona. Ollaan pakattu ja valmistauduttu huomiseen lähtöön. Huomenna meitä kutsuu kahdeksi viikoksi Kreikka, Kreetan saari. Vaimo on aiemmin, lapsuudessaan ollut samassa kohteessa Kreetalla ja jopa samaisessa hotellissa mihin me myös menemme. Itse olen käynyt Kreikassa vain Rhodoksella, ja siitäkin on jo liian kauan aikaa. Lapselle tämä on ensimmäinen ulkomaanmatka jos Tallinnassa käymistä ei lasketa. Kotimaassa olemme lentäneet lapsen kanssa useammankin kerran ja ainakin tuolloin lentomatkat ovat menneet mukavasti, oletettavasti siis nytkin. Pikku-H on pitkään ollut kovin kiinnostunut lentokoneista ja on puhunut paljon siitä, kuinka pääsee nyt lentämään. Reippaasti hän myös kertoo kaikille, jotka haluavat vain kuulla, että mihin olemme lähdössä.

Melkein kaikki kamat alkaa olla pakattuna

Vaimo leipoi juhannuksen kunniaksi mansikkakakkua

Mietin pitkään, että otanko lomalle mukaan pääsykoematskuja ja Mafy- tabletin. Eilen vielä pähkäilin, että mitä kaikkea pakkaisin mukaan ja latasin tabletinkin. Päädyin kuitenkin siihen, että jätän kaikki pääsykoemateriaalit kotiin. Pidän nyt reilusti kahden viikon loman koko touhusta. Sanoin eilen vaimolle, että odotan lomalta sellaista totaalista nollaus fiilistä, mutta pahoin pelkään ettei sellaista tule 😅  Meidän elo on nimittäin jokseenkin hektistä ja vilkas 3-vuotiaamme kyllä järjestää jos meno hetkeksi rauhoittuu. Koitan kuitenkin olla rennolla ja positiivisella mielellä. Meillä on varmasti tulossa ikimuistoinen reissu. Ihanaa päästä sateisesta Suomesta aurinkoon!

-H-

327/412 Mafynetti saapui taloon

Keskiviikkona postilta tuli saapumisilmoitus ja kävin noutamassa paketin. Paketti sisälsi Mafynetti 2 - lääketiede itseopiskelumateriaaliin kuuluvan Lenovon 7" tabletin. Tabletti oli valmiiksi ladattu ja samointein käyttövalmis. Sovellusken kuvake oli valmiina näytöllä ja sovelluksen käynnistäessään piti vain näppäillä oma sähköpostiosoitteensa käyttäjätunnukseksi sekä valita kielivaihtoehdoista suomi tai ruotsi. Tämän jälkeen pääsi selailemaan materiaalia.

Mafynetti 2 on valmennuskursseja tarjoavan MAFY-valmennuksen tarjoama elektroninen sovellus, jonka avulla voi valmistautua lääkiksen pääsykokeisiin (lisäksi diplomi-insinööriosastojen pääsykokeisiin, että yo-kokeisiin bi,fy, ke). Mafynetti 2 - lääketiede itseopiskelumateriaali sisältää 1420 fysiikan tehtävää, 1020 kemian tehtävää sekä 1170 biologian tehtävää. Osa tehtävistä on lääkistyyppisiä monivalintatehtäviä. Lisäksi fysiikasta ja kemiasta on koko oppimäärän kertaavat pientehtäväpaketit. Hinta itseopiskelumateriaalilla sisältäen tabletin on 745€ ja tilaus on voimassa 30.6.18 saakka. Tuohon pakettiin kuuluvat myös paperiset versiot harjoituskokeista, jotka postitetaan 31.12.2017. Pakettiin tarjotaan myös 395e lisähintaan henkilökohtaista opiskeluvalmentajaa, joka on yhteydessä kahden viikon välein antaen apua lukusuunnitelman teossa, opiskelutekniikoissa, koestrategiassa sekä stressinhallinnassa. Opiskeluvalmennus alkaa aikaisintaa syyskuussa 2017 ja kahden viikon kuluessa ilmoittautumisesta.

Itse saan käyttööni Mafynetti 2 - lääketiede etäkurssin, jonka hinta on 1691€. Paketti sisältää myös edellä mainitun tabletin Mafynetti 2- sovelluksella. Sen lisäksi  8 harjoituskoketta oikeassa koesalissa (kokeet saa pisteytettyinä takaisin ja arvion siitä kuinka lähellä sisäänpääsyä on) sekä opiskeluvalmentajan tarjoaman avun, sisältäen:

• puhelimitse tapahtuvan alkukartoituksen (30-45min)
• kahden viikon välein säännölliset puhelinpalaverit yhdessä sovittuna ajankohtana
• ohjeistusta opiskelutekniikassa, aikataulutuksessa, jaksamisessa, koestrategiassa sekä mahdollisen koejännityksen hallinnassa
• tukea oikean lukurytmin ylläpitämisessä
• huomioita harjoituskokeista 

Kumpaakin Mafyn tarjoamaa vaihtoehtoa on mahdollista jatkaa 30.6.18 jälkeen vuodella 495€ hintaan. Tuolloin pakettiin sisältyy kaikki lukuvuoden 2018-2019 uudet ja muutetut harjoituskokeet paperille painettuna ja postitettuna. Lisäksi Mafynettiin tuotetaan joka vuosi uutta materiaalia, jotka päivittyvät sovellukseen. Lisenssin päätyttyä Mafynetti- ohjelman kurssit ja tehävät eivät ole enää käytettävissä eivätkä nähtävissä.

MAFY-valmennus tarjoaa myös valmennuskursseja lähikursseille. Kursseja on useita eri vaihtoehtoja, kurssien hinnat määräytyvät lähinnä kurssin pituuden ja opetuskertojen mukaan.

Itse aloitin Mafynetin käytön tutustumalla MAFY:n opiskeluoppaaseen. Siitä kirjoitan seuraavassa MAFY- päivityksessä lisää!

Hyvää juhannusta kaikille! 

-H-

328/412 Määlahja

  

Vaimo pidätteli mua muutaman päivän, mutta tänään kävin ostamassa itselleni vedenkestävän repun työmatkapyöräilyä ajatellen. Aion myös ottaa repun mukaan reissuun, koska meillä on taas paljon mukaan pakattavaa (lue liikaa). Olen iloinen määlahjastani, kiitos minä ja ehkä vähän myös vaimo 😅

 

Mafynetti 2 - tabletti tuli eilen postissa ja olen ehtinyt siihen jo hieman tutustumaan. Huomenna voisin kirjoittaa ensitunnelmista. Palataan!

-H-

329/412 Tulosten saapuminen lähenee

Ensi viikon perjantaina on se päivä, jota moni on odottanut. Osa on odottanut innolla ja osa hieman ehkä alakuloisin sekä pettynein fiiliksin.  Joillekin tuo päivä avaa ovet lääkikseen ja toisille taas tulee mietinnän alle se, että jatkuuko lukeminen ja uusi haku odottaa vai jääkö unelma lääkikseen pääsemisestä siihen. Kannustan kaikkia, jotka eivät pääse sisään jatkamaan yrittämistä. Kova työ palkitaan varmasti ja koska hakijoita on todella paljon niin kaikki eivät valitettavasti samalla kerralla sisään pääse.

Itselläni on tänä vuonna helppoa. Ehkä tuntuu hieman väärältäkin sanoa näin, kun tiedän miten jotkut ovat tehneet työtä ja panostaneet tämän vuoden kokeeseen. Mua ei stressaa eikä jännitä, enkä koe pettymystä. Sillä lukemisella ja niillä taidoilla, jotka mulla tänä vuonna kokeessa oli niin eivät millään riitä sisäänpääsyyn. Lähinnä olen odottavilla fiiliksillä sen suhteen, että monta pistettä sain ylipäätään rävellettyä kasaan. Tavoite oli kaksi pistettä ja uskon siihen yltäväni 😉  Ensi vuonna kaikki on varmasti toisin ja tuloksia odotan suurella jännityksellä. Ehkä nyt siis nautin vielä tästä keveydestä.

-H-

330/412 Blogiyhteistyö

Odotan innolla tiettyä postia saapuvaksi tällä viikolla. Solmin nimittäin blogiyhteistyö sopimuksen MAFY-valmennuksen kanssa ja minulle on postissa tulossa Mafynetti 2 - lääketiede etäkurssiin kuuluva tabletti. Myöhemmin syksyllä alkaa pakettiin kuuluva opintovalmennus, jota myös odotan innokkaana.

Olen kiitollinen, että MAFY-valmennus haluaa olla mukana matkallani kohti oman unelmani toteutumista. Minä puolestani vastaisuudessa tulen kertomaan kuinka hyödyn valmennuksesta ja millaista etäkurssin opiskelu on. Kaikki mahdolliset avut opiskelun tueksi ovat tervetulleita ja tälläinen etäkurssi tyyppinen ratkaisu on perheelliselle työssäkäyvälle opiskelijalle varsin bueno!

-H-

331/412 Ensimmäinen lomapäivä

Ensimmäinen lomapäivä alkaa kääntyä iltaan. On tosi hyvä fiilis olla lomalla, vaikka ihan ei ole vielä työasioista päässyt irtautumaan. Tänään aamupäivällä käytiin tytön kanssa entisellä työpaikallani moikkaamassa kavereita, vaikka perjantaina sanoin jo kaikille heipat ja jätin avaimet. Iltapäivällä kävin uudella työpaikallani juttelemassa uuden esimieheni kanssa ja sopimassa yksityiskohdista tulevaa ajatellen. Eiköhän tässä kuitenkin muutaman päivän kuluessa työasiatkin unohdu ja pääsen kunnolla lomamoodiin. Viimeistään ainakin sunnuntaina, kun lentokoneen pyörät irtautuvat Helsinki-Vantaalta ja meidän perhettä kutsuu etelän lämpö.

Lauantaina meillä vietettiin tytön 3-vuotis synttäreitä ja eilen oltiin mun perheen kanssa Korkeasaaressa. Synttärit menivät kivasti. Tyttö sai hienoja lahjoja, vaikka tärkeintä oli, että meille tärkeät ihmiset osallistuivat ja olivat läsnä.  Lahjaksi saatu lääkärilaukku ilahdutti erityisesti tätä äippää!

Korkesaaressa meidän juniori ja siskoni samanikäinen poika jaksoivat hurjan hienosti kävellä ja olla. Toki onhan tuon ikäisissä kaitsemista, kun tahtoisivat säntäillä iteksensä minne sattuu. Eläimiä oli jokseenkin vaikea bongata, olivat paljon omissa pesissään tai piiloissaan. Oletin, että pilvisenä eikä liian kuumana päivänä eläimet olisivat olleet hieman paremmin nähtävissä. Joitakin kivoja valokuvia kuitenkin sai otettua.

 

Huomenna aion kertoa tulevasta yhteistyöstäni liittyen pääsykoe valmistautumiseen!

Palataan!

-H-

335/412

Muu perhe lähti sunnuntaina Itä-Suomi lomalle ja jäin yksin kotiin. Ikävä on toki ollut, mutta en voi kieltää ettenkö nauttisi omasta rauhasta. Tosin.. Huomattavasti miellyttävämpää yksin olemisesta olisi tehnyt se etten olisi aloittanut sunnuntaina kotona älytöntä projektia. Sain nimittäin idean, että siivoan kaappeja ja laitan tarpeettomia tavaroita kiertoon. Virhe! Kun räjäytät yhden kaapin ja järjestät, kohta seuraava, kolmas, neljäs.. Tuntuu ettei järjestäminen lopu millään. Eilen illalla sain projektin siihen malliin, että kaikki on paikoillaan mihin olin koskenut. Kaikki illat tällä viikolla töiden jälkeen on siis mennyt lähinnä siivotessa, paitsi eilen vaimon sisko vei minut hieman liikuttamaan luitani urheilun merkeissä. Hän kysyi: "mikä on päivän laji?" ja vastasin: "sohva", ja ei mennyt läpi, hyvä niin! Valitsin lajiksi porraskävelyn ja samalla teimme pienimuotoista kuntopiiriä "ulkokuntosalilla". Tuli rappuja askeltaessa todennettua hyvin nopeasti, että keuhkokuumeen jäljiltä keuhkojen tilanne on vielä aika huono ja muutenkin kunto on laskenut roimasti. Positiivista on kuitenkin se, että tästä on suunta vain ylöspäin. Muilla on ennen kesää "kesäksi kuntoon"-proggiksia niin itselläni se on tänä vuonna muotoa "kesällä kuntoon".

Tänään otan rennommin, enkä todellakaan siivoa mitään. Töiden jälkeen menen työkavereiden kanssa nauttimaan auringosta. Työkaverit ovat suunnitelleet minulle läksiäispiknikin ja vietetään samalla mun synttäreitä. Yleensä kuljen autolla töihin, mutta tälle päivälle ylilääkäri buukkasi minulle toiselta työkaveriltani kyydin, jotta voivat juottaa minulle pari lasia skumppaa. Kerrankos sitä sitten näin! Huomenna sitten onkin luvassa viimeinen työpäivä nykyisessä työssäni ja alkaa kuukauden kesäloma. Odotan innolla ja olen todellakin loman tarpeessa! Saan myös perheeni takaisin kotiin kera appivanhempien. Lauantaina vietetään sitten isommalla porukalla tytön eilen virallisesti ollutta 3-vuotis syntymäpäivää. Meillä on kivasti peräkkäisinä päivinä syntymäpäivät. Sainkin kolme vuotta sitten elämäni parhaan syntymäpäivä lahjan 💛

Tällä viikolla en ole lukenut lainkaan, mutta kirin sitten loman aikana kiinni lukusuunnitelmaani. Lomalla en kuitenkaan aio stressata lukemisesta. Loman loputtua kun on sitten edessä uuden työn aloitus sekä tarkoitus taas paneutua enemmän pääsykoe valmistautumiseen. Akkujen täytyy tuolloin olla todellakin ladattuina, jotta jaksan paahtaa. Minulla on myös hieman kerrottavaa pääsykoe valmistautumista ajatellen, mutta siihen palaan toisella kertaa!

Kivaa torstaita, toivottavasti aurinko paistaa kaikille!

-H- 

341/412 Kuulumiset viikolta

Ompahan ollut viikko.  Lukeminen on jäänyt vähiin ja tuntuu etten ole saanut oikein mitään muutakaan fiksua aikaiseksi. Alkuviikosta meidän perhettä oli ilahduttamassa ystäväperhe, mikä oli tosi mukavaa. Lasten nukkuessa meillä oli jopa hetki aikuisten kesken aikaa ja pelasimme korttia porukalla. Se oli varsin luksusta, kun tuntuu ettei nykyään sellaista aikuisten aikaa juurikaan ole. Sen lisäksi tämä viikko on ollut prosessointia työpaikan vaihtamisen suhteen. Kerroin tiistaina esimiehelle ja kaikille työkavereilleni pois lähdöstäni. Tunnelmat ovat olleet haikeat puolin ja toisin. Olen enää ensi viikon töissä, jonka jälkeen aloitan kesälomani enkä enää palaa.

Tänään oli töissä hieman tiukat paikat. Vitsailtiin ruokiksella, etten polta lähtiessäni siltoja takanani vaan koko terveysaseman. Noh, kannattaisi varmaankin hieman miettiä mitä puhuu, sillä iltapäivällä työkaverini tuli sanomaan, että labrassa palaa. Niin siellä sitten kärysi jokin lämpökaappi ja evakuoitiin taloa. Yksi työkavereistani ei meinannut millään lähteä talosta ulos, kun luuli minun vitsailevan liittyen aiemmin käytyyn keskusteluun. Palokunta, ensihoito ja poliisit kävivät sitten pyörähtämässä, eikä onneksi mitään suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan.

Kuva:Google

Huomenna ollaan menossa katsomaan ensimmäistä kertaa kummityttöni uintikisoja. Kiva mennä, koska en ole koskaan ollut ja muutoinkin näemme kummityttöäni sekä hänen perhettää valitettavan vähän kaikista arkisista kiireistä johtuen. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen tuottaa toisinaan minulle hieman huonoa omaatuntoa. Tuntuu ettei aika riitä kaikille joilla on merkitystä. Toki samasta ongelmasta kärsivät monet muutkin, joten have to live with it. 

Sunnuntaina mulla alkaa perhevapaa, koska vaimo ja tyttö suunnistavat kohti susirajaa ja minun jäädessä yksin etelään. Luvassa on ainakin töitä, lukemiseen paneutumista ja ehkä keksin jotain muutakin! On se vaan luksusta olla hetki ihan vaan omassa rauhassa, vaikka ikävän tietää hiipivän heti samana iltana kun ovat lähteneet. 

Mutta nyt, hyvää viikonloppua kaikille!

-H-

346/412 Retki

Tänään oltiin koko perhe retkellä kera vaimon siskon. Lapselle sopiva matka kävelyä ja vaimolle kunnon eväät, siinä onnistuneen retken pääperiaatteet. Mukavaa oli ja retken päätteeksi kotona lämpeni vielä sauna. Eipä sunnuntailta voisi enempää toivoa. Hyvillä fiiliksillä ja vahvalla draivilla kohti ensi viikkoa.

-H-

347/412 Näppärä vaimo

En ole koskaan ollut kiinnostunut käsitöistä. Tai olisin varmasti ollut, jos se olisi minulle helppoa, mutta ei.. Olen totaalisen onneton ompelun, kutomisen virkkaamisen ynnä muiden sellaisten kanssa. Kärsivällisyys ei vain yksinkertaisesti riitä. Ohjeita lukiessa unohdan missä kohtaa olin ja jonkun ongelman tullessa eteen nostan kädet pystyyn. Eivätkä silmäni siedä itse tekemääni jälkeä, joka ei ole priimaa tai edes vähän sinnepäin. Näin ollen olen jättänyt ne hommat muille, vaikkakin tässä taannoin innostuin kokeilemaan vaimon saumuria. Sitä iloa ei kauaa kestänyt, kun alta aikayksikön olin saanut koneen solmuun ja langat katki 🙈

Onnea on kuitenkin näppärä vaimo. Hän on taitava käsistään ja nauttii käsitöiden tekemisestä. Se on yksi asia mitä hänessä valtavasti arvostan. Viime viikonloppuna valmistui minulle uusi kesäpaita. Odotan innolla, että pääsen käyttämään sitä.

Verson puodin kangas Bali

Arvostan toki kaikkia käsillään tekeviä ihmisiä suuresti, ehkä hieman jopa kadehdin. Olisihan se hienoa itsekin omata jokin sellainen taito. Kaikkea ei kuitenkaan voi hallita, ja jokainen meistä on hyvä jossakin.

Hyvää viikonloppua jokaiselle omalla tavallaan taidokkaalle! Onnea myös kaikille tänään valmistujaisiaan juhliville ja muutoin kesälaitumelle pääseville. Omista ylioppilasjuhlistani on tänään kymmenen vuotta. Mihin tämä aika kuluu? 

-H-

348/412 IIK!

Puhelin oli eilen soinut 16.54 ja 17.06, enkä tietenkään kuullut soittoa puhelimen ollessa äänettömällä. Puoli kuuden maissa huomasin, että minua oltiin tavoiteltu ja koitin soittaa takaisin, mutta ei soittaja tietenkään enää vastannut. Soittaja oli hakemani työpaikan esimies. Vaihtoehtoja oli kaksi, joko he halusivat minut tai sitten ilmoittavat, että kiitos ei kiitos. Perheeni ja ystäväni, jotka tiesivät asiasta uskoivat soiton lupaavan hyvää. Itse olin varovaisen odottavainen.

Tänään aamulla olin juuri tullut suihkusta, kun hieman yli kahdeksan puhelin soi. Pyyhe päällä, tukka märkänä vastasin puhelimeen ja minulle tarjottiin hakemaani työtä! Ja tottakai sanoin kyllä! Hurjaa! Olen todella innoissani ja onnellinen, mutta samaan aikaan olo on haikea. Nykyinen työni on opettanut minulle paljon ja olen saanut tutustua hienoihin ihmisiin. Ensi viikolla pitää sitten töihin mennessä keskustella nykyisen esimiehen kanssa ja kertoa työkavereille, että olen todella lähdössä. Kesäloman aion pitää suunnitellusti ja näin ollen ilmoitin voivani aloittaa uudessa työssäni heinäkuun puolessa välissä.

Innostuin jo sen verran, että tulevaa työmatkapyöräilyä ajatellen tsekkasin vedenkestäviä reppuja. Ehkä sellaisen hankinnalla voisin itseni tässä kohtaa palkita. Ihan mahtavaa, että pääsen yhdistämään päivän treenin ja työmatkan. Kyllä kelpaakin polkea, kun saa järven rantaa pitkin ajella hienoissa maisemissa. Hohdokkuus hommasta ehkä kuitenkin kaikkoaa ensimmäisen kurakelin myötä, kun töihin mennessä muistuttaa lähinnä uitettua koiraa 😅

Kuva: Pinterest

Nyt pää lyö jokseenkin tyhjää, mua vaan hymyilyttää. Näköjään sitä toisinaan yllättää myös itsensä, miten tässä näin kävi? 😅

-H-

349/412 Kesäkuun eka

Tiistaina hakiessani tyttöä päiväkodista sanoin hänelle, että enää yksi päivä ja sitten alkaa kesäloma. Tähän hän totesi "Minulla on kyllä vielä kevät!" Nyt kun kesäkuun ensimmäinen päivä koitti ja katsoo ulos ikkunasta, niin voisi hyvin olla kevät tai jopa alkava syksy. Ei kovin kesäistä ainakaan. Taivas on harmaa, tuuli heiluttaa puiden latvoja, sade ropisee ikkunoihin ja lämpömittari näyttää +7. Meidän piti lähteä pyöräilemään ja syömään jätskit, mutta jäätiin sitten sisälle leikkimään. Nyt tyttö nukkuu päiväunia, ja minulla on hetki omaa aikaa. Ajattelin käyttää aikani blogin päivitykseen, kahvin juontiin ja lukemiseen. Ollaan tänään koko päivä kahdestaan, kun vaimolla on työpäivän jälkeen vielä yliopistolle meno.

Kuva eiliseltä antaa toivoa kesästä ja lämmöstä

Mulla on nyt kaksi lomapäivää ja maanantaikin vielä ylityötuntien vuoksi vapaata. Vaimolla on lauantaihin saakka töitä, jolloin hänellä alkaa tuo kadehdittava opettajan 10 viikon kesäloma. Otin itse tähän väliin nämä pari päivää lomaa, kun ei viitsitty laittaa lasta kahdeksi päiväksi päiväkotiin ja maksaa siitä koko kuun päivähoitomaksua. Meidän kunnassa nimittäin maksetaan hoidosta kokonaiselta kuulta, vaikka hoidossa ei olisikaan kuin päivän. Hieman typerää näin "kuluttajan" näkökulmasta, mutta toki ihan ymmärrettävä ratkaisu laskuttajan puolelta.

Tiistain päivityksessä sivusin sitä, että yllätyksiä on luvassa. En tässä vaiheessa vielä paljasta kaikkea, mutta ajattelin nyt kertoa eilisestä. Olin eilen nimittäin työhaastattelussa. Kyllä, aika älytön ajatus, että tässä vielä pääsykokeisiin lukemisen ja kaiken muun ohella vaihtaisi työpaikkaa, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä. Paikka jota hain olisi myös päivätyö toisen kunnan terveysasemalla. Työnkuva olisi hieman erilainen nykyiseen verrattuna, hieman ehkä hallitumpi tietyllä tavalla. Lisäksi työmatka lyhenisi ja voisin pyöräillä työmatkat. Nyt työmatkaa tulee noin 50km yhteensä, ja tuonne toiseen matka olisi alle puolet nykyisestä. Siltikään en työskentelisi vielä asuinpaikkakunnallamme, vaikka välimatkaa ei kovin paljoa ole. Ei tarvitse vapaa-ajallaan ehkä niin suurella todennäköisyydellä törmätä potilaisiinsa. Palkkakin hakemassani työssä olisi hieman parempi, mikä ei näin köyhälle asuntovelalliselle olisi ollenkaan huono juttu. Haastattelu meni mielestäni hyvin, mutta hakijoitakin oli useampia. Tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa saan tietää kuinka kävi. Nyt asia on niin sanotusti toisten käsissä. Jännittyneenä odotan, että onko luvassa uutta vai jatkanko nykyisessä työssäni. En lannistu jälkimmäisestäkään vaihtoehdosta, sillä pidän myös nykyisestä työstäni, vaikka se on ajoittain rankkaa ja stressaavaa, mutta mikäpä työ ei olisi. Yksi parhaimmista asioista nykyisessä työssäni ovat kuitenkin työkaverini. Osasta heistä on tullut 2,5 vuoden aikana minulle erityisen tärkeitä ja rakkaita. Ajatus hyvästien jättämisestä tuntuu haikealta, mutta sellaistahan tämä on. Aikansa kutakin, ja voihan sitä yhteyttä heihin muutoinkin pitää yllä. Yksi kollega sanoi minulle, kun kerroin meneväni haastatteluun, että jos lähden niin "täältä katoaa tietynlainen ilo". Se oli ehkä yksi suurimmista komplimenteista mitä olen hetkeen kuullut. Melkein alkoi iloisesti itkettämään 😅

Mietin hetken, että kirjotanko työn hakemisesta ja työhaastattelusta täällä blogissa lainkaan. Ehkä ajattelin, että mitä jos petyn, enkä tule valituksi tai mitä jos työpaikan vaihtaminen olisikin virhe. Mietin, että olenko valmis kirjoittamaan asioistani ja ajatuksistani näin avoimesti. Olen kuitenkin huomaamattani ottanut linjakseni avata elämääni täällä noin muutoinkin tiettyyn pisteeseen saakka ja aion pysyä linjassani. Tuleepahan ilmi ja näkyväksi, että mitä kaikkea elämässäni tapahtuu tämän pääsykoe urakan aikana. Ja elämäähän tämä on. Ei mitään kiiltokuvamaista blogielämää, jossa kaikki menee hienosti, kauniisti ja liukkaasti.

Mutta, jotta ei todellisuus pääse unohtumaan niin nyt läppärin kansi kiinni ja lukemaan!

-H-