31. lokakuuta 2017

197/412 Väsyttää

Kuten otsikko kertoo, niin väsymys taitaa olla nyt se päällimmäinen tunne mikä täällä vallitsee. Päivät on aamusta iltaan yhtä lentämistä ja suorittamista tehtävästä toiseen. Aamulla treeni, sitten töitä, töistä kotiin ja kotona omat juttunsa, sitten lukemista ja laskemista. Kun pään illalla vihdoin lyö tyynyyn ei unta todellakaan tarvitse odotella ja viimeisenä toiveena on ettei aamu tulisi liian äkkiä. Silti en osaa höllätä. En halua luopua treeneistä enkä halua luopua pääsykoe valmistautumisesta. Työtä ja perhettä en luonnollisestikaan voi enkä haluakaan välttää. Tää combo vaan on aika hurja, se mun on myönnettävä. Sana luovuttaminen ei kuitenkaan kuulu mun sanavarastoon. Mua vaan on alkanu pelottaa se, että oonko mä toukokuun koittaessa ihan ihmisraunio. Järjellä tajuaa, ettei siinä tapauksessa musta ole kauheasti yhtään mihinkään jos niin käy. Vielä kuitenkin jaksaa, jaksaa!

Mun Mafy-valmentaja Santeri on tsempannut mua ja antanu realistista näkemystä tähän kaaokseen.  Koen, että se on ihan hyvä, kun on joku joka tietää mitä on meneillään, mitä tapahtuu ja antaa kuitenkin täysin ulkopuolisen näkemyksen tästä kaikesta. Ollaankin puhuttu, että realismin nimessä tähän on suhtauduttava mahdollisesti pidempänä projektina kun alunperin on ajateltu. Sitä mun pitää nyt itseni kanssa työstää, vielä ihan en ole siihen taipunut. En sitten tiedä onko se silkkaa mun tyhmyyttä vai mitä lie.

Nyt kuitenkin iltapalalle ja sitten nukkumaan! Huomenna, kun taas odottaa aamulla treeni ja sitten töitä 7.45-18.15, kun ilta pistellään influenssarokotteita ihan urakalla.  Lukeminen jää huomenna väliin, mutta torstaina paikataan sitä sitten taas.

Tsemppiä ihan älyttömästi kaikille pääsykokeisiin valmistautuville, toivottavasti teillä on hieman iisimpää, kun mitä täällä! Ja anteeksi kommentin jättäneille, että mun vastaukset on viipynyt. Korjaan asian ja haluan sanoa, että arvostan jokaista kommenttia todella! Kiitos!

-H- 

22. lokakuuta 2017

206/412 Päivitystä eetteriin

Viimeisimmästä päivityksestä on taas vierähtänyt hetki. On ollut paljon kaikenlaista mielenpäällä ja hieman väsymyskin on painanut. Vauvan suhteen saatiin toistaiseksi huokaista helpotuksesta, kun Sikiölääketieteen keskuksella Helsingissä kaksi erikoislääkäriä vauvan tutki eivätkä he löytäneet epäillystä rakennepoikkeamasta minkäänlaisia merkkejä. Monenlaisia fiiliksiä ehdittiin ennen tätä tietoa ja tämän jälkeenkin käydä lävitse. Kasvatti taas tämäkin kokemus meitä ihmisinä, vanhempina ja hieman myös itseäni ammatillisesta näkökulmasta ajatellen . Oli nimittäin erikoista, että ensimmäinen ultrannut lääkäri oli niin varma löydöksestään ja maalaili meille uhkakuvia tulevasta. Toki sellaisen ammatillisen innostuksen ymmärrän tietyllä tavalla, mutta hieman varovaisuutta voisi kuitenkin ilmaisussa olla. Kaikki kuitenkin siis tällä tiedolla hyvin ja hyvä niin.

Meidän perheessä on tällä viikolla vietetty syyslomaa. Itse olin torstain ja perjantain töissä, mutta alku viikon palkattomalla vapaalla. Kolme päivää tuli tehtyä kovasti töitä Mafynetin parissa lukien ja laskien fysiikkaa sekä kemiaa. Sai kunnolla keskittyä, kun ei tarvinnut töiden ja muun ohella tehdä hommia. Täytyy kyllä sanoa, että etenemiseni tuntuu tuskallisen hitaalta. Opiskeluvalmennuksen ohjeen mukaan kuitenkin olen edennyt ja etenen siinä tahdissa, kun pystyn ja niin, että varmasti opiskeltu asia on tullut ymmärretyksi. Olen kokenut valmennuksen hyväksi, sillä saan kertoa omista fiiliksistäni ja minua tsempataan eteenpäin. Saa sellaista realistista näkemystä asiaan, kun tuntuu välillä että väsyneenä itsellä ajatukset on hieman kohtuuttoman oloisia.

Marraskuun alussa yliopistoiden oli määrä julkaista tieto siitä millainen ensivuoden pääsykoe tulee olemaan. Oulun yliopistolta ilmeisesti hieman lipsahti hakuopas julki etuajassa ja sieltä kävi ilmi, että pääsykoe säilyy täysin ennallaan nelilaskinta myöden. Itselle tämä oli pieni pettymys tietyllä tavalla, koska olisin toivonut materiaalin kaventamista edes hiukan. Näillä kuitenkin mennään ja katsotaan kuinka toukokuussa sitten käy.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)

-H-




5. lokakuuta 2017

223/418 Kuinka meidän raskaus sujuu?

Niin ne viikot ovat raskaudenkin osalta ovat vierineet eteenpäin.  Heinäkuussa kerroin meidän perheenlisäyksestä. Nyt ollaan raskausviikolla 22+ 3 ja pari viikkoa sitten saimme tietää, että perheeseemme on mitä luultavammin saapumassa toinen tyttölapsi. Tuolloin ultraäänessä selvisi, että lapsen sydämessä on lisälyöntejä ja tämän vuoksi määrättiin kontrolli ultraääni. Meitä tuo tieto lisälyönneistä ei hätkähdyttänyt, koska esikoisellamme oli samanlainen löydös, joka myöhemmin todettiin poistuneeksi ja johtui mitä luultavammin vain sikiön sydämen kehittymättömyydestä.

Kummasti sitä naiivisti ajattelee, ettei kovin ikävät ja raskaat asiat tai onnettomuudet osu omalle kohdalle. Kuvittelee olevansa jotenkin turvassa. Tänään vaimon käydessä kontrolli ultrassa tämä illusio ainakin romuttui. Lapsemme sydän on kunnossa ainakin ultraäänen perusteella, mutta tutkimuksessa selvisi jotakin muuta. Lapsella todettiin olevan suuri nestemäinen kertymä peräsuolen/suoliston alueella ja hyvintodennäköisenä pidetään, että lapsen vaivan nimi on anusatresia. Se on synnynnäinen rakennepoikkeama peräaukon ja peräsuolen alueella ja se luokitellaan Suomessa harvinaiseksi vaivaksi. 65 %:lla potilaista, joilla esiintyy anorektumin häiriö, on myös muita epämuodostumia ja eniten niitä on todettu virtsateissä, selkärangassa, sydämessä ja ruokatorvessa.

Lisää asiasta meille selvinnee ensi viikolla, kun meillä on aika sikiölääketieteen keskukseen Helsinkiin.  Olo on nyt jokseenkin tyhjä, sillä epätietoisuus on suuri. Se mitä tämä tuo tullessaan lapsen terveyttä ja meidän perhettä ajatellen on arvoitus. Tieto lisää tuskaa ja sitähän sairaanhoitaja heti hakee. Alkaa ikäänkuin varautumaan pahimpaan mahdolliseen, vaikka kokonaiskuvaa tilanteesta ei vielä ole ehtinyt piirtymään. Ehkä se on ihan tavanoimainen reaktio. Mutta tämmöstä tänne meille nyt kuuluu ja se mitä on vastassa niin otetaan vastaan ja asioilla on kaiketi aina tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Tämän kaiken keskellä itkuisena vaimo jaksoi minulle sanoa, että älä H luovuta opiskeluhaaveidesi kanssa ainakaan vielä. Pyysi olla huolehtimatta liikaa. Tuo on kai sitä todellista rakkautta 💛

-H-

Kaksi viikkoa

Nyt on tullut kuluneeksi kaksi viikkoa pääsykokeesta. Olo on ollut viime aikoina jokseenkin tyhjä ja uuvahtanut. En ole vain saanut aikaisek...