Jo tuolloin lukioikäisenä ajattelin, että haluaisin olla lääkäri. Kuitenkin matemaattisen osaamiseni ja/tai kiinnostukseni ollessa pakkasen puolella pidin sitä mahdottomuutena, täysin naurettavana ajatuksena. En myöskään uskonut lukiosta valmistuessani pääseväni mihinkään muuallekaan jatko-opiskelemaan. Kävin kuitenkin kasvatustieteellisen pääsykokeissa, koska ajattelin että luokanopettajan ammatti voisi olla ihan kiva. Jäi kolmesta pisteestä kiinni etten päässyt varasijoilta opiskelemaan. Joten 2007-2008 pidin jonkinlaisen välivuoden. Kävin hetken aikaa lähihoitaja koulua, ja tein töitä. 2008 hain AMK:hon opiskelemaan sairaanhoitajaksi, joka taisi sijaistaa vaiennettua unelmaa tulevaisuuden ammatistani. 2008-2012 opiskelin siis sairaanhoitajaksi, ja opiskelun ohella tein ankarasti alan töitä heti kun se oli osaamisen puolesta mahdollista. Valmistumisen jälkeen olin varma etten enää ikinä tule opiskelemaan mitään ja heittäytyminen työelämään oli helpotus.
Pidän työstäni, mutta takaraivossani on kuitenkin koko ajan kolkuttanut ajatus siitä, että tyydyn johonkin vähempään ja minulla olisi enemmänkin annettavaa. Kuinka voin siis sanoa, ettei minusta ole johonkin ellen edes yritä? Nyt minua motivoi halu tulla siksi mikä olen, eikä enää olla se, jollaiseksi olen antanut itseni tulla. Tämän vuoksi olen nyt tässä. Haastamassa itseni, enkä mene yli siitä mistä aita on matalin.
Luku-urakan aloitin todenteolla 27.3, jolloin aloitin lähtölaskennan kohti ensivuoden toukokuun puoliväliä. Minulla on siis 412 päivää aikaa, katsotaan mihin se riittää.
 |
| Kuva: Googlesta |
-H-
Hurjasti tsemppiä sulle lukemiseen! Itse aloitin pääsykoelukemisen syyskuussa 2015, ja keväällä 2016 pääsin sisälle. Olen myös sairaanhoitaja aiemmalta koulutukselta, ja olin lukiossa suorittanut vain pakolliset fykebi kurssit. Kävin iltalukiota ja valmennuskurssin ja luin hurjia määriä täysipäiväisesti, en käynyt ollenkaan töissä luku-urakan aikana. Mutta tulipa todistettua, että kaikki on mahdollista kun riittävästi motivaatiota löytyy! :)
VastaaPoistaWau, hyvä Sinä! :D On tosi hienoa kuulla tällaisista onnistumisista! Se luo uskoa siihen, että miksen minäkin onnistuisi. Ja nimenomaan tuo, että motivaation ollessa kohdillaan kaikki on mahdollista! Kuinka sinulla opiskelut sujuvat, millainen on ollut ensimmäinen vuosi? Mihin lääkikseen pääsit? :) -H-
PoistaTäällä ilmoittautuu yksi joka jää seuraamaan matkaasi! Itse hain tänä keväänä ekaa kertaa, ensi vuonna uutta hakua taas. Nollasta aloitettu ja krooninen aikapula vaivaa, kaksi lasta ei helpota mitään.
VastaaPoistaMutta uutta yritystä, tsemppiä tulevaan vuoteen!
Kiva ja tervetula seuraamaan matkaani! Samainen aikapula täälläkin vaivaa :D Tsemppjä sullekin! Kiva, kun jätit kommentit, ne piristävät aina :)
Poista