111/412 Kolmesta tuli neljä

Yhdeksän päivää sitten meidän perheen pienimmäinen näki päivänvalon ja kolmesta tuli neljä. Pienokaisemme otti kolmen viikon varaslähdön laskettua aikaa ajatellen, joka olisi ollut vasta helmikuun alussa. Synnytys meni hienosti ja tyttö on terve. Olo on onnellinen, joskin väsynyt. Kotiin pääsimme sairaalasta viikko sitten, joten tässä on nyt sitten totuteltu uudenlaiseen tilanteeseen kaikkien osalta. Vauva on ollut helppo ja varsin tyytyväinen, jos niin voi sanoa. Odotetun siskon saapuminen on kuitenkin ollut meidän kolme vuotiaalle yllättäen ja yllättävän raskasta. Tässä on vanhempana jopa hieman hämillään, kun tuntuu ettei mikään annettu huomio tunnu riittävän. Kaiketi tilanne tässä kuitenkin tasaantuu, kun aikaa kuluu.

Ei varmastikaan tule kenellekään suurena yllätyksenä, etten nyt ole lukenut lainkaan. Juuri äsken juttelin puhelimessa Mafy-valmentajani kanssa ja päivitin kuulumisia. Keskustelimme tilanteen ainutlaatuisuudesta ja mulla on ihan hyvä fiilis kaikesta juuri nyt. Toki koitan taas päästä lukemisen makuun, kun tämä arjen säätö tässä helpottaa. Mafyvalmennuksen ensimmäinen harjoituskoe oli nyt lauantaina 20.1 ja seuraava on 3.2. Ensimmäisessä en siis ollut ja jätän nyt vielä ainakin tämän toisenkin väliin. Käytän sen ajan ennemmin lukemiseen. Harjoituskokeita, kun on kaiken kaikkiaan kuitenkin kahdeksan tässä kevään aikana.  Omasta mielestä tuntuu myös helpottavalta se, että ehdin hieman enemmän kartoittaa osaamistani ennen yhdenkään kokeen tekemistä.

Nyt adoptiopapereiden skannaukseen, sillä meillä on vielä sellainenkin prosessi edessä, jotta minusta tulee uudenkin tulokkaan juridinen vanhempi. Mukavaa loppu viikkoa kaikille ja pääsykokeisiin lukijoille tsemppiä!

-H-