294/412

Oon nyt puolitoista viikkoa ollut töissä ja huomaan, että on ollut yllättävän rankkaa palata lomalta arkeen. Uudessa työssä joutuu olemaan tosi skarppina, että oppii talon tavat. Joka päivä tulee jotain uutta ja pää koittaa tallentaa kaikkea sitä hurjaan tahtiin. Kahden päivän jälkeen kyllästyin perehdyttäjän vieressä kökkimiseen ja jo viikon verran mulla on pyörinyt oma ajanvaraus. Tekemällä oppii ja olen yrittänyt muistaa ettei tyhmiä kysymyksiä ole, joten jos olen vähänkin ollut epävarma jostakin niin olen kysynyt muilta. 

Työmatkoja olen kulkenut pyörällä ja se on ollut ihan kiva juttu. Tuntuu, että aamulla on virkeämpi töitä aloittaessa kuin autolla kulkiessa. Kotiin päästessä on ollut kyllä takki vähän tyhjä. Ensin koko päivä hillitöntä prosessointia ja sit vielä fyysinen rasitus siihen päälle. Eilenkin olin niin väsyny illalla, et olis tehny mieli ottaa pienet välikuolemat ennen ruokaa, mutta sinnittelin ja menin nukkumaan yhdeksän jälkeen. 

Lukenut ja laskenut olen tavallista vähemmän, ja nyt alku viikosta en lainkaan. Siitä tunnen hieman huonoa omaatuntoa. Se tunne, kun ei ole energiaa ja keskittymiskykyä, ja sit takaraivossa kolkuttaa kuitenkin et kyllä pitäisi, ei kiva. Riittämättömyyden tunne on kasvanut viimeisen viikon aikana. Eikä siltikään tahtotila ole miksikään muuttunut. Kai sitä pitää nyt vaan sulattaa tämä, että uuden työn aloitus vie hetken aikaa enemmän kapasiteetista ja tasoittuu ajanmyötä. Oon myös huomannut, että lomalla tuli valvottua ja nyt arjen alkaessa on ollut tosi vaikea mennä ajoissa nukkumaan. Riittävästä yöunesta kuitenkin olisi hyvä pitää kiinni, ainakin vielä kun ei ole vauvaa valvottamassa 😃

-H-