Meidän perheen juoniori on tänään kolme viikkoa vanha ja eilen olisi ollut hänen virallinen laskettuaikansa. Ikääntymisensä kunniaksi tyttö kiskaisi yöllä kolme ja puoli tuntia unta palloon, joka on tähän saakka hänen yöllinen ennätyksensä. Aamulla 7.30 mun herätyskello soi eikä mulla ollut kyllä pienintäkään havaintoa sen soimisesta. Heräsin vasta hetkeä myöhemmin esikoisen kavutessa kainalooni. Väsytti niin paljon, että olisin voinut vain jäädä siiden määrittämättömäksi ajaksi. Ylös piti kuitenkin nousta, että ehdittiin ajoissa kerhoon. Hieman kauhulla odotan huomisaamua, kun tämä äippä palaa "isyyslomalta" takaisin töihin. Kuinka sitä jaksaa herätä kuudelta ja olla kasilta skarppina töissä?! Hieman myös jännittää vaimon puolesta, että miten arki kotona lähtee rullaamaan. En toki epäile etteivätkö pärjäisi, mutta ei se helppoa ole kun toinen on tissitakianen ja toinen uhmakas kolme vee.
Pikku-H sai työntää siskoa matkalla kerhosta kotiin |
Nyt on ensimmäistä kertaa lasten yhteiselon aikana hetki, kun molemmat nukkuvat samanaikaisesti päivällä, tää on luksusta! Nyt mä pistän koneen sivuun ja alan tekemään kemian tehtäviä Mafynetillä kun siihen on täydellinen rauha.
-H-
PS. Alvar Carto - arvonta on käynnissä vielä perjantaihin asti. Käyhän osallistumassa jollet vielä ole mukana! Ohjeet osallistumisesta ja arvonnasta löydät tästä.
Hui, näin se aika vaan vierii! Kevätpuoli helmikuusta toukokuuhun oli ainakin itselleni just se pahin, kun alkoi tajuta, miten vähän lopulta osaakaan. Mutta siinäpä se paineen ja epävarmuuden sieto mitataan, eikä kukaan voi tehdä muuta kuin parhaansa!
VastaaPoistaTsemppiä töiden aloitukseen ja uudenlaiseen tiiviimpään arkeen! Voimia myös puolisolle kahden pikkuisen kanssa <3
Joo, on se hurjaa kuinka lähellä pääsykoe alkaakaan olla!
PoistaKiitos tsempeistä, kerron vaimolle myöskin terkut! <3