Kaksi viikkoa

Nyt on tullut kuluneeksi kaksi viikkoa pääsykokeesta. Olo on ollut viime aikoina jokseenkin tyhjä ja uuvahtanut. En ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa. Pääsykoe meni kohtuullisesti siihen nähden miten ehdin valmistautua kevään kuluessa. Tietoa opiskelemaan pääsystä on turha odottaa ja siinä mielessä mitään jännitettä ei ole. Nyt päässä on lähinnä pyörineet ajatukset, että haenko ensi vuonna, mikä musta tulee isona.. Parin viikon päästä mulle tulee mittariin kolmekymppiä ja kai mulla on senkin puolesta nyt jonkinlainen kriisi menossa. Kesälomaa kyllä odotan, niin saa ehkä hieman nollata kaikkea.

Tärkeimpään asiaan kuitenkin: Pääsykokeen tuloksesta riippumatta ja omasta painistani huolimatta haluan kiittää MAFY- valmennusta ja opiskeluvalmentajaani Santeria. Sain paljon korvaamatonta apua ja neuvoja!

Kirjoittelen taas, kun saan hieman asioita jäsenneltyä ja päätettyä mitä tulen tekemään.

Mukavaa alkanutta kesää kaikille!

-H-

2/412

Päivityksissä on ollut taukoa ja on ollut jokseenkin helpompaa pitää matalaa profiilia ja olla hiljaa, vaikka toisaalta olisikin paljon sanottavaa. Pääsykokeet on kahden päivän kuluttua ja fiilikset on viime aikoina heitelleet laidasta laitaan. Pahimpina hetkinä olen ollut varma etten halua olla lääketieteen enkä terveydenhuollon kanssa missään tekemisissä, en hoitajana enkä myöskään lääkärinä. Hanskojen lyöminen tiskiin olisi helppoa, mutta ei. Mä en osaa luovuttaa, en vielä. ¨


Kulunut vuosi kaikkinensa on ollut jokseenkin epämääräistä mössöä. Olen yrittänyt revetä liian moneen suuntaan. Olen turhautunut ja hieman kiukkuinen itselleni etten ole pystynyt lukemisen kanssa siihen mihin olisin halunnut. Enkä tiedä onko oikein edes käyttää syynä sitä, että meillä eletään vauva-arkea ja käyn töissä.


On samaan aikaan helpottavaa, että pääsykoe on ihan just ohi, mutta samaan aikaan pelottavaa todeta että tää jatkuu. Epätietoisuuden tunne siitä, että onko musta ikinä läpäisemään pääsykoetta ja mitäs sitten teen?


Torstaina Mafy-valmennuksen opiskeluvalmentaja soitti viimeisen kerran ja toivotti kovasti tsemppiä, ja kannusti jatkamaan projektia mikäli nyt (kun ei) ota onnistuakseen. Sovittiin, että ilmoittelen sitten kun olen kouluttautumassa hänen kollegakseen ;)


Tsemppiä viime metreille ja hyvää alkanutta viikkoa!

-H-

16/412 Ai oli vappu?

Me ajeltiin tänään appivanhempien luota ostamaan esikoiselle uusi turvaistuin. Siinä ajellessa katseltiin vappua juhlivaa kansaa ylioppilaslakeissaan ja opiskeluhaalareissaan. Mietittiin, että aikalailla on elämä opiskeluvuosista muuttunut. Enää ei olla rellestämässä eikä edes jaksaisi, vaikka joskus mahdollisuus tarjoutuisikin. Samalla tuli ajatuksiin se, että jos joskus vielä opiskelijastatuksen itselleen hankkii. Aika hurjalta tuo tuntuisi, ihan kaikkinensa. 

Nyt täällä Pohjois-Karjalassa ollessamme en ole lukenut yhtään eli tässä on nyt muutama ”huili” päivä ollut. Kotiin tullessa taas pitää päästä lukemisen rytmistä kiinni. Mafynetin tabletti odottaa lataustaan ja vielä kertaalleen Mafyvalmennuksen valmentajakin ehtii ennen pääsykoetta soitella. 

Nyt unille, ja huomenna aamusta lähdetään ajelemaan kotiin! 

-H-

17/412 Vähän kaikenlaista

Niin on taas edellisestä blogin päivityksestä vierähtänyt tovi aikaa. Täytyy sanoa, että aika tuntuu menevän ihan siivillä. Enää yli pari viikkoa pääsykokeeseen. 

No mitäs sitä on tullut tehtyä? Vähän kaikenlaista. On käyty töissä, on huolehdittu perhe-elämästä kaikessa kirjossaan, on luettu ja laskettu Mafynetin avulla. Kaikkea kuitenkin liian vähän. Tämä sama fiilis on varmasti monella. Aika tuntuu loppuvan kesken ja on asioita, joiden pitäisi olla hallussa, mutta eivät ole. 

Lukeminen ja tarpeeksi lukeminen on hieman sellainen  häilyvä käsite, sillä mikä kenellekin sitten riittää. En tiedä onko jokin defenssi tai muutoin selittelyn makua, mutta tuntuu muu elämä vaan painavan niin kovaa päälle ettei paukut aina riitä. 

Eilen vietettiin läheisemme hautajaisia ja tajusin kuinka oikeasti on tehtävä asioita, joista haaveilee ja sen lisäksi pidettävä läheisistään ja ihmissuhteistaan hyvää huolta. Toisinaan nämä asiat eivät kulje käsikädessä ja se jos jokin ei ole kovin yksinkertaista. Latteaa ja kliseistä todeta, elämä on. 

-H-

50/412 Yhteishaun loppu lähenee

Lääketieteellisen pääsykokeeseen on aikaa enää 50 päivää. Huomenna on viimeinen päivä yhteishakua klo 15 saakka ja jos vielä on haku tekemättä, niin kannattaa se hoitaa nyt pikimmiten kuntoon. Hakiessa kannattaa muistaa, että ensisijaiseksi laittamasi hakukohde on se, jonka pääsykokeisiin sinun on sitten osallistuttava. Tänä vuonna jaetaan myös ensisijaisuus pisteet.

Talven pimeys alkaa pian taittua ja useammalla pääsykokeeseen valmistautuneella on takanaan varmasti raskas talvi. Osa on opiskellut täysin itsenäisesti, toiset käyvät valmennuskursseilla ja joillakin on käytössään etävalmennus. Tapoja opiskella on monia ja jokaisella on omanlaisensa tie päästä opiskelemaan. Harvat pääsevät sisään ensiyrittämällä, mutta heitäkin on. Toisilla sisäänpääsy vaatii useamman kerran. Jokainen voi kuitenkin pian taputtaa itseään olalle ja todeta, että olen ainakin yrittänyt ja lähtenyt tähän hommaan.

Itselläni on ollut opiskelun apuna Mafy-valmennus ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Harmillista toki on, että elämäntilanteeni ei ole sallinut sellaista paneutumista opiskeluun kuin optimistisesti ajattelin. Tästä ei toki lannistuta ja aion mennä testaamaan tämän hetkisen osaamiseni tason pääsykokeissa.

-H-

64/412 Huomenna se alkaa

Huomenna alkaa yhteishaku ja ilmoittautuminen/haku on käynnissä 14.3-28.3 välillä. Ilmoittautuminen kannattaa tehdä ennemmin aiemmin kuin myöhemmin, ettei vahingossakaan käy niin, että unohtaa ilmoittautua ajoissa. Jos mietit, että kannattaako pääsykokeeseen ilmoittautua jos valmistautuminen ei ole ollut optimaalisinta ja osaamisessa on aukkoja niin yhden kerran kokemuksella voin sanoa, että pääsykokeeseen kannattaa mennä. Tuolloin ainakin pääsykoetilanne käy tutuksi ja pääsee tuoreeltaan näkemään minkälaiset tehtävät tänä vuonna ratkaisevat sen keiden tie lääkikseen vie.

Itselläni tämä viikko on melko poikkeuksellinen. Eilen saavuin Tampereelle ja perjantaina paluu kotiin. Olen täällä työmatkalla ja kasvattamassa osaamistani diabetespotilaiden hoidossa. Olen jo nyt kahdessa päivässä oppinut valtavasti uutta ja saanut eväitä ammatillisen osaamiseni kehittämiseen. Asiaa on mahdottoman paljon ja kaikkea on vaikea sisäistää tässä ajassa, mutta hommia tämänkin osalta on hyvä sitten jatkaa kotona.

Fysiikkaa olen ehtinyt täällä hieman laskemaan, mikä on ollut tosi kiva. On melko luksusta hypätä omasta arjesta hetkeksi toiseen ympäristöön ja saada keskittyä rauhassa. En myöskään valita hotellissa nukkumisesta. Kotiväkeä on toki iso ikävä, mutta on helpottavaa tietää, että anoppi on vaimon apuna viikon eikä näin ollen tarvitse tuntea huonoa omaatuntoakaan kotoa poissaolemisesta.

Nyt nukkumaan, että huomenna taas jaksaa keskittyä uuden oppimiseen ja vanhan tiedon syventämiseen! Tsemppiä siskot ja veljet, 9 viikkoa pääsykokeeseen!

-H- 

77/412 Imurointia iltasella

Useinkaan erinäisten tapahtumien lähestyminen ei tunnu hyvältä jos tapahtumaan ei ole valmistautunut sen vaatimalla tavalla. Ei ole varma olo mennä  esimerkiksi pääsykokeeseen jos tietää, että valmistautuminen ei ole ollu sitä mitä pitäisi. Nyt ei onneksi ole vielä pääsykoe edessä, mutta lauanataina on meidän juniorin ristiäiset ja lähes kaikki tekemättä! Ristiäiset pidetään meillä kotona ja ihan vaan perheen kesken, että sinällään paineita ei tarvitsisi ottaa. Vähän otetaan silti.

Kun on herännyt 5.40 ja tehnyt päivän töitä ja jatkaa kotona hommiaan niin, että lopettaa sohvan alustan imuroinnin ja mattojen tuuletuksen kymmeneltä, niin vähemmälläkin järjellä voi todeta ettei tässä kai ole järjen hiventä. Tosin tuntuu ettei viime aikoina monessa muussakaan mun touhussa ole ollut, heh. 

Imuroidessani ehdin miettiä kaikenlaista. Sinällään positiivista, että korvien välissä jotain liikkui. Mietin esimerkiksi sitä, että milläköhän ihmeellä sitä tulisi toimeen jos joskus opiskelemaan pääsisi, kun ei olisi enää samanlaisia tuloja kuin nyt työelämässä ollessa. Meillä esimerkiksi oli tässä vähän huonoa tuuria ja meidän pyykinpesukone hajosi. Viime viikolla sitten tuli uusi pesukone ja uudistimme samalla koko pesitornin. No eilen sitten hajosi astianpesukone ja uusi kone tullaan asentamaan perjantaina. Koko lystiin upposi kolmatta tonnia rahaa. Eikä meillä mitään ylimääräistä ole nytkään ja jatkuvasti saa miettiä kuinka järkevästi talouttaan hoitaisi. Miettiessäni aiempaa opiskeluaikaani niin melko pienellä sitä oli silloin selvittävä. Tosin.. Jos pääsen joskus opiskelemaan niin kyllähän se sitä tarkoittaisi, että omistusasunnosta olisi melkein luovuttava ja vaihdettava yli 90 neliön kämppä johonkin hieman pienempään ja saattaisi kaupunkikin vaihtua. Turha kai tätäkään on nyt miettiä.. kunhan nyt vaan taas ajatus juoksee. 

Nyt otan hetkeksi vielä Mafyn tabletin käsiini ja luen hetken bilsaa, niin eiköhän kohta jo nukutakin. Täytyy muuten sanoa, että tuo tabletti on siitä näppärä, että sitä on helppo kuljettaa mukana jos vaikka reissun päällä on tai kirjastoon, kahvilaan tai muualle menee lukemaan. Kaikki materiaali on siinä saatavilla, eikä tarvitse esimerkiksi useampana kirjaa pitää mukanaan. 

-H-