En ole muistanut päivittää blogia, kuten olette huomanneet 😉 En muista nykyään paljon muutakaan. Viime viikolla mennessäni luovuttamaan verta istuin esitietolomake kädessäni odottaen omaa vuoroani. Katsoin, että olen viimeksi luovuttanut verta 17.6. Verenluovutuksessa luovutusten välillä pitää olla naisilla vähintään 91 vuorokautta ja laskin ettei se mitenkään täyty. Menin sitten kysymään, että kuinkas tässä nyt toimitaan. Vastaukseksi sain, että ei huolta siitä on kulunut yli vuosi. Hukkasin siis hetkessä vuoden elämästäni ja olin aivan varma, että olin vasta ollut. Ihan vähän hävetti, en edes uskaltanut ajatella kuinka dillenä veripalvelun hoitaja minua piti.
Kavereiden, perheen tai vaimon kysyessä minulta jotakin spesifiä tai jotakin aikatauluihin liittyvää vastaan nykyään yhä useammin etten muista, pitää tarkistaa. Töissä en yhdistä potilaiden kasvoja ja asioita enää yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Olin aiemmin jopa pelottavan hyvä muistamaan asioita, kun joidenkin potilaiden nimet ja syntymäajatkin opin ulkoa. Not anymore.
Tänään aamulla ennen töihin menoa olin kuntosalin tuulikaapissa, enkä päässyt salille, koska en muistanut kuinka lukijaa käytetään ja heiluttelin korttiani väärän laitteen edessä. Kotiin tullessani aloin laittamaan aamupalaa. Syön useimmiten aamuisin kaurapuuroa ja niin tänäänkin. Tosin laitoin kaurahiutaleet mikroon puoleksitoista minuutiksi ilman vettä. Kerta se on ensimmäinen näinkin ja kyllä mä sitten vettäkin lisäsin toiselle kierrokselle ja sain kun sainkin sitä tahtomaani puuroa.
Näitä esimerkkejä muistin pettämisestä ja lievästä sekoilusta viimeisten viikkojen aikana on useampia. Vähän väliä myös unohtelen mitä minun pitikään seuraavaksi tehdä. Kysymys kai kuuluu, pitääkö tästä olla huolissaan? 😃 Kärsittekö muut vastaavasta ongelmasta?
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti