348/412 IIK!

Puhelin oli eilen soinut 16.54 ja 17.06, enkä tietenkään kuullut soittoa puhelimen ollessa äänettömällä. Puoli kuuden maissa huomasin, että minua oltiin tavoiteltu ja koitin soittaa takaisin, mutta ei soittaja tietenkään enää vastannut. Soittaja oli hakemani työpaikan esimies. Vaihtoehtoja oli kaksi, joko he halusivat minut tai sitten ilmoittavat, että kiitos ei kiitos. Perheeni ja ystäväni, jotka tiesivät asiasta uskoivat soiton lupaavan hyvää. Itse olin varovaisen odottavainen.

Tänään aamulla olin juuri tullut suihkusta, kun hieman yli kahdeksan puhelin soi. Pyyhe päällä, tukka märkänä vastasin puhelimeen ja minulle tarjottiin hakemaani työtä! Ja tottakai sanoin kyllä! Hurjaa! Olen todella innoissani ja onnellinen, mutta samaan aikaan olo on haikea. Nykyinen työni on opettanut minulle paljon ja olen saanut tutustua hienoihin ihmisiin. Ensi viikolla pitää sitten töihin mennessä keskustella nykyisen esimiehen kanssa ja kertoa työkavereille, että olen todella lähdössä. Kesäloman aion pitää suunnitellusti ja näin ollen ilmoitin voivani aloittaa uudessa työssäni heinäkuun puolessa välissä.

Innostuin jo sen verran, että tulevaa työmatkapyöräilyä ajatellen tsekkasin vedenkestäviä reppuja. Ehkä sellaisen hankinnalla voisin itseni tässä kohtaa palkita. Ihan mahtavaa, että pääsen yhdistämään päivän treenin ja työmatkan. Kyllä kelpaakin polkea, kun saa järven rantaa pitkin ajella hienoissa maisemissa. Hohdokkuus hommasta ehkä kuitenkin kaikkoaa ensimmäisen kurakelin myötä, kun töihin mennessä muistuttaa lähinnä uitettua koiraa 😅

Kuva: Pinterest

Nyt pää lyö jokseenkin tyhjää, mua vaan hymyilyttää. Näköjään sitä toisinaan yllättää myös itsensä, miten tässä näin kävi? 😅

-H-