24. elokuuta 2017

264/412 Mitä tulee entisestä urheilijasta?

Mulla on tietynlainen urheilijan identiteetti olemassaan, vaikka tosiasiassa en sellainen ole enää useampaan vuoteen ole ollut. En aktiivisuustasoltani enkä ulkomuodoltani. Toisinaan se on kovin turhauttavaa ja sitä kokee tietynlaista huonommuuden tunnetta. Tulee usein kysyttyä itseltään mihin minä katosin?

Triathlon kisat 2015

Ringetteä pelasin 20 vuotta, lapsena pelasin lisäksi jalkapalloa ja pesäpalloa. Muutaman kauden pelasin amerikkalaista jalkapalloa SM-sarjassa ja jääkiekkoa sekä käsipalloa kävin kauden verran pelailemassa. Aluejoukkue sekä maajoukkue touhujakin tuli kokeiltua muutamissa lajeissa. Kuntosalilla olen käynyt 15-vuotiaasta saakka, toisinaan säännöllisesti ja sitten taas, you know.. en niin kovin säännöllisesti. Puolimaratonin verran olen juossut muutaman kerran ja pikamatkan triathloniinkin olen kertaalleen osallistunut. Monenlaista on siis tullut tehtyä. Aktiivisen tai paremminkin sanottuna tavoitteellisen kilpailuhenkisen urheilemisen loppumisen taustalla on ollut monia tekijöitä. Kulloinkin vallinneet elämäntilanteet, taloudelliset ja ajankäytölliset seikat. Rajoittavimpina tekijöinä kuitenkin ovat olleet erilaiset vammat ja vaivat. Polven patella luksaatiot useamman kerran, olkapäänvammat, selän välilevy vauriot ja nikaman liukumat, tulehdukset, kropan ylirasitus tilat.. Onhan noita. Kipuun kuitenkin tottuu ja toisinaan sitä omalla tavallaan kaipaa, tuolloin ainakin tietää tehneensä jotakin ja tuntee olevansa jollain tavalla enemmän elossa.

Urheilija ei tervettä päivää näe


Ringeten lopettamisen jälkeen olen nyt liki kymmenen vuoden ajan kärsinyt myös painoon liittyvistä haasteista. Kun jatkaa ruokailua kuten entinen urheilija kuluttamatta sitä määrää minkä suuhunsa laittaa ja siihen päälle vielä sohvan pohjalla alkaa herkut maistumaan, niin jokainen arvata saattaa kuinka siinä käy. Paino on jojoillut aikalailla ja mieliala sen mukana. Ei sitä järin tyytyväinen itseensä osaa olla jos sohva vetää enemmän puoleensa, kuin se että pitäisi itsestään hyvää huolta liikkumalla säännöllisesti ja syömällä terveellisesti.

Nyt pääsykoe prosessin aikaan huomasin, että etenkin väsyneenä on ollut hankala motivoida itseään liikkumaan ja käsikin on karkkipussilla käynyt ahkeraan lukiessa sekä muutoinkin.  Sitä on toisinaan hieman rasittunut arjesta ylipäätään ja sitten vielä heittää bensaa liekkeihin tekemällä huonoja valintoja liikkumisen ja ravitsemuksen suhteen. Liikunnalla kun on tutkitusti kuitenkin merkittävä rooli stressinhallinnassa, mielialan säätelyssä ja oppimisessa.

Olenkin nyt päättänyt, että aion tehdä parhaani ollakseni parempi ja hyvinvoivempi minä. Kiinnitän enemmän huomiota siihen mitä syön ja milloin syön. Yritän päästää urheilijan identiteetistäni vihdoin tietyllä tavalla irti ja olla kokematta huonommuutta siitä, etten ole enää niin aktiivinen ja tavoitteellinen. Sen sijaan yritän opetella nauttimaan liikkumisesta ilman paineita. Uskon, että sillä miten itseäni kohtelen on suuri merkitys kuinka jaksan valmistautua pääsykokeeseen ja elää arkea perheeni kanssa. Ehkä entisestä urheilijasta vielä jonain päivänä tulee ahkera kuntoilija.


-H-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaksi viikkoa

Nyt on tullut kuluneeksi kaksi viikkoa pääsykokeesta. Olo on ollut viime aikoina jokseenkin tyhjä ja uuvahtanut. En ole vain saanut aikaisek...