361/412 Pettymys

Olen usein kuullut sanottavan, että yksi vanhemmuuden tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Tämän takana on kaiketi ajatus siitä, että vanhempien tuottamat pettymyksen tunteet antavat eväitä selvitä tulevaisuudessa pettymyksistä ja pettymysten tunteista. Itsekin tuotan omalle uhmaikäiselleni päivittäin pettymyksiä, kun en anna hänen tehdä kaikkea oman mielensä mukaan. Miettikääpä niitä teini-ikäisten vanhempia, jotka kieltävät Mirkkua ja Jaskaa olemasta kaupungilla yömyöhään ja pitävät kiinni kotiintulo ajoista. Ne vanhemmat vasta tuottavatkin teineilleen pettymyksen, koska "kyllä naapurin Tarmo saa olla, miks mä en ikinä saa". Tuossa iässä pettymyksen tunteita seuraa usein syyllistäminen pettymysten tuottajaa kohtaan, mutta se kuuluu kuvioon, on ikään kuin pala kakkua. Tuon kaltaisia pettymyksiä ja asioita osaa ehkä näin aikuisemmalla iällä sitten arvostaa, ainakin itse arvostan ja ovathan ne olleet hyvää harjoitusta "oikeita" pettymyksiä ajatellen.

Usein sitä saattaa pettyä omaan toimintaansa, passiivisuuteensa jotakin tiettyä asiaa kohtaan tai omien odotustensa pirstaloitumiseen, syystä tai toisesta. Jokainen on elämänsä aikana kokenut pettymyksen tunteita tavalla tai toisella. Ajoittain pettymyksen tunteita tuottavat toiset ihmiset ja toisinaan niitä on tuottanut tahtomattaankin muille. Joskus pettymyksen tunteet ovat lamaannuttavia ja niistä toipuminen ottaa oman aikansa.

Se miksi nyt kirjoitan pettymyksen tunteesta on se, että olen pohtinut asiaa paljon. Olen käynyt läpi miksi en ole aiemmin lähtenyt tavoittelemaan unelmaani koskien lääkärin ammattia ja miksi juuri nyt olen tässä. Tosiasiahan on, että mennyttä ei voi muuttaa enkä sitä tahtoisikaan. Tietyllä tavalla vain tunnen, että osa tätä prosessia on käydä läpi kaikki nämä tunteet. Muistutan myös itseäni siitä, että tulen varmasti pettymään omiin kykyihini ja suorituksiini luku-urakan aikana ja on hyvin mahdollista, että epäonnistun pääsykokeessa ja unelmani ainakin hetkellisesti murenee. Pessimistihihän ei tunnetusti pety. En tahtoisi kuitenkaan taipua pessimistisyyteen, mikä tuntuisi helpolta vaihtoehdolta vaan yritän parhaani mukaan pysyä realistisen optimistisena. Positiivisesta asenteestakaan ei kai koskaan ole haittaa. Toisinaan se kuitenkin on helpommin sanottu kuin tehty.

Olen nyt keskiviikkoisen pääsykokeen jälkeen lukenut muista blogeista ja Älyvuodosta kuinka osa lääkikseen hakeneista on hyvin pettynyt omaan suoritukseensa. Osa miettii kokonaan luopuvansa lääkikseen hakemisesta, koska nyt sisäänpääsy oman arvion mukaan näyttää epätodennäköiseltä. Eivät nämä sanat välttämättä ketään pettymyksen kokenutta lohduta, mutta miettikää hetki mitä olette tehneet. Te olette yrittäneet, moni ei yritä. Mielestäni se on paljon, puhumattakaan siitä kuinka paljon valmistautuminen pääsykokeeseen on vaatinut aikaa, energiaa ja muita resursseja. Lisäksi muistakaa, että pääsykoetulosten julkistamiseen saakka kaikki on vielä auki. 

Älkää vaipuko epätoivoon. Pureskelkaa rauhassa pettymyksen tunteet, ja muut mahdolliset fiilikset. Palkitkaa itsenne jo tehdystä työstä, ottakaa asiaan hetki etäisyyttä. Mikäli ovet eivät tänä vuonna lääkikseen aukene, niin leuka rintaan ja ensi vuonna kohti uusia pettym..onnistumisia!

Kuva: Pinterest

-H-