Yksi suurista intohimoistani on valokuvaus. Rakastan valokuvata ja katsella muiden ottamia hienoja otoksia. En ole teknisesti kovinkaan taitava kuvaaja ja kuvankäsittely taitoni ovat lähes olemattomat, mutta jatkuvasti voin oppia uutta. Se valokuvauksessa onkin niin kiehtovaa. Sama pätee lääketieteeseen, koskaan ei voi tietää tarpeeksi ja aina voi oppia uutta. Toisinaan se on toki turhauttavaa, mutta pääasiassa varsin inspiroivaa.
Useilla ottamillani valokuvilla on minulle suurta tunnearvoa. Pidän siitä, että saan tallennettua muistoksi jonkin merkityksellisen hetken ja voin myöhemmin palata katsomaan sekä fiilistelemään sitä. Voitte kuvitella kuinka olen ottanut meidän lapsesta varmasti tuhansia kuvia.
Viime syksynä ostin uuden kameran ja sen myötä valokuvaukseni nousi aivan uudelle tasolle. Hyvällä kameralla on helpompi ottaa hyviä ja laadukkaita kuvia. Tänään viihdytin itseäni kuvaamalla omaa kameraani, sillä tämä sairaslomalla olo on aika tylsää ja makuuhaavojen pelossa en jaksa enää jatkuvasti olla pitkälläni 😉 Kuvat otin iPhone7 puhelimellani, jota en myöskään voi valokuvauksen osalta moittia. Asetin kameran lasitasolle, seinää vasten laitoin valkoisen kirjekuoren ja taskulampulla osoitin lisävaloa. Näin kaksi ylintä kuvaa syntyivät. Ei siis tarvittu kovin kummoisia välineitä tai materiaaleja kuvaolosuhteiden muodostamiselle.
Pääsykokeisiin lukeminen ja opiskelu ylipäätään on ajoittain stressaavaa ja aikaa vievää. Siksi on hyvä, että elämässä on muutakin sisältöä ja asioita, jotka inspiroivat. Ikään kuin vastapainona toisilleen. Liialliseen haihattelun ei silti saa sortua. Nyt olen tietoisesti ottanut lukemisesta löysää ja ladannut akkuja, jotta toivun tästä keuhkokuumeestani. On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa kuinka itse löydän tasapainon opiskelun, työn, perhe-elämän ja harrastusten välillä.
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti