Eilen illalla pötköttelimme kainalokkain tyttäreni kanssa ja luimme kumpikin omaa kirjaa. Hän luki lastenkirjaa Huhuu linnuista, jota olemme lukeneet myös iltasaduksi ja minä luin biologiaa. Hän kysyi: "Äippä miksi valitsit just tuollaisen kirjan?" Hetken mietin, että vastaanko "koska minun pitää" vai "koska haluan". Vastasin jälkimmäisen vaihtoehdon. Jäin miettimään asiaa. Lukeminen tuntuu ajoittain tietyllä tavalla pakolta, arkena työpäivän jälkeen välillä isommalta ja toisinaan ei lainkaan. Tuolloin ja nytkin asiaa ajatellessa on hyvä muistuttaa itseään siitä, ettei ilman työtä tule palkintoakaan, ja olenhan minä tämän tien itse valinnut ja halunnut. Lääkiksen pääsykokeessa onnistumista kun ei hoideta ihan vasemmalla kädellä ja ohimennen jotain vähän lukemalla. Toki varmaan niitäkin on, joille homma on helppo, mutta itse en lukeudu heihin.
Nyt pääsykokeen lähestyessä alkaa usealla varmasti painamaan turnausväsymys. Enää muutama päivä ja pääsee tositoimiin. Sen jälkeen saa hengähtää. Itse olen hieman yllättynyt siitä, että Helsingin yliopiston sivuilla pääsykokeen ohjeistus ja koepaikan ilmoittaminen on jatkuvasti siirtynyt. Ensin viikkoa ennen, sitten 12.5 ja nyt 15.5. Jos olisin nyt menossa tosimielellä kokeeseen, niin olisin hieman ahdistunut asiasta, koska usein haluan valmistautua asioihin hyvissä ajoin etukäteen. Siksi tuntuukin hyvältä, että käyn nyt katsomassa miten homma menee ja ensi vuonna minun ei tarvitse sitten asiaa sen enempää stressata.
 |
| Kuva: Pinterest |
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti