379/412 Radiohiljaisuus

On vallinnut blogin suhteen pieni radiohiljaisuus. Viime kerralla kerroin olleeni puolikuntoinen. Kaksi päivää lepäsin tuolloin kotona, ja palasin sitten takaisin töihin. Olo tuntui voimakasta väsymystä lukuunottamatta ihan terveeltä. Vappu meni rauhallisissa merkeissä kotona ja kävimme vanhempieni luona kylässä. En ole juurikaan jaksanut lukea ja annoin sen itselleni anteeksi ajatellen, että kunhan oon  täysin kunnossa, pari päivää levännyt ja voimissani niin lukemisesta on taas jotain hyötyäkin.

Noh.. Sunnuntai-maaanantai välisenä yönä olo taas huononi, mutta kuume ei noussut. Lähinnä vaan yskitti ja nuha vaivasi. Urhoollisesti (lue: tyhmänä) lähdin tänään töihin. Töissä kuume sitten nousi yli 39 asteen, ja ennenku heitin hanskat tiskiin ja lähdin kotio mittasin pika-CRP:n, joka oli koholla. Nyt makaan taas sängyn pohjalla, enkä jaksa tehdä mitään. Tuntuu, että pää on kuin muussia ja voiminen ollessa kadoksissa muistutan lähinnä ameebaa.

Työterveyshuoltoon oli hirveä ruuhka, kun koitin soittaa, mutta sinnikkään linjoilla roikkumisen palkinto oli lääkäriaika torstaille. Wuhuu! Tosin pitää nyt vähän seurata tätä eikä olla liian jästipää lääkäriin menon kanssa ennen torstaita. Rohahtelee nimittäin yskiessä aika komeasti ja tuntuu suhteellisen voimakasta kipua rintakehän yläosassa heijastaen niskaan, selän puolelle sekä käsivarsiin. Sitä helposti helposti kuvittelee kotihoidon riittävän, koska sairaanhoitaja. "Mä en ainakaan ole potilas joka menee turhan takia lääkäriin" tai hätiköi lääkäriin hakeutumisen kanssa heti oireiden ilmaantuessa. Onneksi tää mun asennevamma ei kosketa kuin mun omaa henkilökohtaista terveydenhuoltoa 🙈 (häpeän).

Palaan toivottavasti pian blogin kirjoittamisen pariin mukavemmissa merkeissä. Voin tällä hetkellä olla ainakin tyytyväinen  siitä, että tänä vuonna 17.5 ei ole mun The Day! 

Pysykää terveinä, palataan pian! :)

-H-